sunnuntai 7. tammikuuta 2018

TÄNÄÄN TÄYTIN 72 VUOTTA




Tammikuun 7 pnä 1946 synnyin minä, tyttö Myttynen, Irjan ja Onnin esikoiseksi Tampereella Marian sairaalassa.
Minut tuotiin kotiini, Lapintie 18 C 16 muutamaa päivää myöhemmin.


Samassa kodissa asuivat myös mummi ja ukki Myttynen sekä alivuokralainen yhdessä huoneessa.
Syksyllä ukki Myttynen oli lähestynyt kirjeellä Tampereen huoneenvuokralautakuntaa vuokralaisen irtisanomisen puolesta.


Asunnossa oli kolme huonetta, keittiö ja  kylpyhuone.
Sodanjälkeisen asuntopulan takia Myttysillekin oli määrätty alivuokralaisia yhteen huoneeseen.
Mummi ja ukki Myttynen asuivat pihanpuoleisessa pikkukamarissa, nuoripari Irja ja Onni isoimmassa Lapintien puoleisessa huoneessa ja alivuokralaiset toisessa kadunpuoleisessa huoneessa.
Ukki Myttysen kirje ei tainnut tuoda kasvavalle perheelle lisää huonetiloja, muistan, että vielä 50-luvun alkuvuosina yhdessä huoneessa asui erilaisia vuokralaisia, eräästä Putkosen Lahjasta tuli yhden sisaruksen kummitäti.
Pari vuotta sain olla ainokaisena.


 Pian näitä sisaruksia alkoikin tulla tiheään tahtiin, ensimmäinen pikkuveli marraskuussa -47, ainokainen sisko joulukuussa -48, seuraava velipoika joulukuussa -51 ja viimeinen veli kesäkuussa- 55.
Eräs elämäni kohokohta 1950 oli junamatka Mikkeliin, olimme menossa Irja-äidin Hilkka-serkun vihkiäisiin Ristiinaan. Minut oli kutsuttu morsiustytöksi kantamaan morsiamen pitkää huntua.
Siinä kävikin niin, että äiti oli kaukana ihmisjoukossa, minä parkaisin, heitin hunnun  ja laukkasin äidin syliin...

Hääkuva otettiin pitkän automatkan päässä Mikkelissä. Sattumoisin valokuvausliike oli nimeltään Oulasvirta, joka oli 60-luvulla Tampereella ja ensimmäinen hääkuvani otettiin siellä! Samaisen yrityksen osti 80-luvulla ystävättäreni Sirpa.


Palkinnoksi morsiustytön tehtävästäni sain Mikkelissä suklaajäätelöpuikon. Sille kävi hullusti automatkalla. Puklasin sen morsiamen hunnulle...
En ole saanut sen jälkeen kutsua morsiustytöksi...

 Äiti oli ommellut minulle valkoisen röyhelöpuvun ja itselleen kahdesta huivista kauniin puseron.
Meidän perhe yöpyi saunamökissä ja häiden aattona Ida-mamma kuppasi Onni-isääni lehmänsarvilla.
Minä keikuin pihalla ja opin heittämään kärrynpyörää. Kuvassa mukana lintubongari Lasse Laineen vanhemmat.


Elämäni suunta tuli merkittäväksi jo varhain- olla isosisko neljälle nuoremmalle. Kun katselen kuvia lapsuudestani, lähes jokaisessa on lauma pikkusisaruksia ja minä seisomassa taustalla kuin vartiossa. Se tilanne ei ole poistunut vieläkään, hoitelen parin velipojan elämässä selviämistä. Lapsena työntelin tankin kokoisia lastenvaunuja, nyt pyörätuoleja...

Syntymäpäiväni 7.1 sattui olemaan ja on vieläkin se päivä kun joululoma loppuu ja kevätlukukausi alkaa. Aikanani oli tapana, että syntymäpäiväsankari vei kouluun karkkipussin. Sellainen oli aina minunkin koululaukussani ja siitä sai jokainen otta yhden kettukarkin tai Fazerin sekalaisen.
Syntymäpäiväjuhliakin minulle pidettiin. Kun täytin 7 vuotta, vieraat keksivät, että nyt sankaria onnitellaan oikein kunnolla. Heittivät ilmaan ja hurrasivat. Minulta oli päästä itku, kun mekko nousi korviin ja kuminauhapunttiset alushousut vilkkuivat vieraille pojankoltiaisille.
Enää ei kukaan minua ilmaan heittele vaikka vähän tahtoisinkin.

Lapsuuden jälkeen elämä on sujunut kutakuinkin sutjakkaasti, esikoiseni syntyi kun olin 17. Toinen avioliitto alkoi 1969 ja näköjään jatkuu...

Nyt elellään isovanhempiajan loppumetrejä. Jälkipolvi osaa jo elää lähes omillaan, viikonlopputeinit käyvät säännöllisesti kuhkimassa peräkamarissa aamupuoleen yötä.

Joululoman aikana eri ikäisiä nuoria on yöpynyt peräkamarissa vaihtelevin kokoonpanoin. Yksi teini muuttui eilisen illan aikana potilaaksi ja peräkamari muuttui sairashuoneeksi. Tänään potilas pääsi kotiinsa.
Minulla alkoi arki. Pyykinpesua riittää.
Tyttö ja helmikorvakoru, eräs lempielokuvani pyöri taustalla virikettä antamassa.



 Olen saanut olla arkisen onnekas ihminen nämä 72 vuotta ja sitä toivon itselleni tuleviksikin vuosiksi.

Avattiin puolison -herra Kukkaron kanssa viinipullo ja syötiin viimeiset suklaakonvehdit!

Tervetuloa uudet vuodet!



29 kommenttia:

  1. Lämpimät onnitttelut!
    Noista hääkuvista tuli mieleeni: Lapsena katselin sukulaisten hääkuvia ja ihmettelin, miten hääparilla niin usein oli usein jo ihan kouluikäisen näköinen tyttö hääkuvassaan. Vasta myöhemmin selvisi, että morsiustyttöhän se pääsi yleensä kuvaan mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morsiustyttönä olo säilyy yhtenä elämän kohokohtana. Häät Ristiinassa olivat maalaishäät latotansseineen. Olin nelivuotias, mutta muistot häävalmisteluista ovat jääneet vahvasti mieleeni.

      Poista
  2. Onnea.
    Ja oi kuinka kivasti kirjoitettu ja kuvat sopi aina väleihin.
    Onnellisia vuosia tästä eteenpäinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tässä iässä voi ikänsä jo julkistaa ja toivoa itselleen hyviä vuosia eteenkinpäin. Se on sitä elämänuskoa.

      Poista
  3. Onnea! Ihania vanhoja kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!Vanhat kuvat ovat arvokasta historiaa.Ei kannata hävittää.

      Poista
  4. Ihana postaus ❤ Myöhästyneet synttäri onnittelut *halaus*

    VastaaPoista
  5. Onnea. Oli kiva nostalginen postaus ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maiju. Blogisi oli ensimmäisiä mitä aloin seuraamaan kivojen rappukäytävämuotikuvien ansiosta.

      Poista
  6. Myöhästyneet onnittelut <3 Kiva nostalgia postaus!

    VastaaPoista
  7. Sylin täydeltä onnea sinulle Tarja <3, vaikka vähän myöhässä.
    Ahtaasti on ennen pitänyt asua. Nykyihmiset eivät aina tule sitä ajatelleeksi.
    Voi pikku hunnunkantajaa <3
    Se on esikoistytön osa, olla ikuinen vastuunkantaja.
    Terveyttä ja kaikkea hyvää tuleville vuosille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sylintäydestä! Ahtaus ei tuntunut, tilaa oli huoneissa ylös ja neliöitäkin riittävästi sekä nykyajan mukavuudet, jotka olivat harvinaisia vielä 50-luvulla. Merkillistä: valokuvat kertovat henkilön tulevaisuuden, olen todennut sen monta kertaa.

      Poista
  8. Kiitos! Samoin teillepäin kuulakkaita tammikuun päiviä!

    VastaaPoista
  9. Lämpimät onnittelut! Ihana häämuisto, vaikka roolisuoritus meni vähän pieleen. Ehkä muisto on juuri siksi hauskempi. Tuskin kovin moni häävieras käy nykyisin kupattavana ennen häitä 😀.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos! Kärrynpyörän lisäksi opin muutakin: kuinka rullalangalla leikataan täytekakku kolmeen osaan. Kuppauksen voisi ottaa osaksi hääpäivän viettoa, uudet veret jne...

      Poista
  10. Ihana postaus ja niin kauniita kuvia♥ Sylintäydeltä onnitteluja ja halauksia sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, valokuvalaatikon penkominen on niin hauskaa...

      Poista
  11. Valloittava postaus.. Oikein paljon onnea sinulle ja monta ihanaa vuotta lisää♥

    VastaaPoista
  12. Lämpimät onnittelut. Upea ikä ja täysi tohina päällä - ihailtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No ikä on kyllä upea ja paremmaksi muuttuu!

      Poista
  13. Onnea onnea onnea. Kauniita ja muistorikkaita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näitäkin asioita pulpahtaa mieleen kannustukseksi omiin muistoihin lukijoilleni.

      Poista
  14. Kiva kuulla, että olet käynyt sivuillani. Mitenhän minä saisin sinut seurantaan... en oikein osaa. Myöhästyneet onnittelut syntymäpäivän johdosta. Olemme melkein ikätovereita, minä täytän kesällä 73. Vastaan siitä opistokurssista sivulleni.

    VastaaPoista