HARMITTAVIA YHTEENSATTUMIA: S, S JA S

Espoosta oli kaksi tyttökaverusta lomasella mummilassa. Oli aikeissa tehdä sitä ja tätä, käydä ainakin Tampereen keskustan vilskeessä. Toisin kävi.
Syyksi pantiin
-saunaremontti
-sadekuurot
-selkävaiva
Ei kaikki kuitenkaan ihan huonosti ollut, tulopäivä eli keskiviikko vietettiin perinteen mukaan kylän rantasaunalla.
Torstai luimuiltiin sisätiloissa sadetta paossa. Enimmäkseen.
Monta päivää poispysytellyt selkäkipu otti taas otteen ja toimet sujuivat verkkaista tahtia. 

Sadekuurojen välissä tytöt pyöräretkeilivät kylän uimarannalla ja palasivat läpimärkinä kun sade pääsi yllättämään kesken matkan.
 Toinen ajankulu oli naapuriratsutallin hevosten rapsuttaminen. Sinne vei pieni ja savinen polku.

Ja tietenkin trampalla hyppyjen harjoittelu.

Perjantaiaamuna sain aikaisen herätyksen kun piti olla apuhenkilönä saunapaneleita valitsemassa.
Päätettiin tehdä saunasta entisenlainen, eli puolipyöreä hirsipaneli seiniin harmaalla sävytettynä, samaa sävyä kattoonkin, lauteista tehdään tummemman harmaat. Mitä sitä hyvää mallia muuttamaan, susi saattaisi tulla.

 

Kylällämme on monipuolinen puutavarakauppa, enkä koskaan sano ei kun sinne pitäisi mennä.

 

Meitä palveli ammattinsa osaava Puutoimelainen, auttoi jopa lastaamisessa. Minä sain seisoskella vaaleanpunaisten työhanskojeni kanssa toimettomana vieressä.

                                             Tässä on meidän uusi sauna. Pieneen tilaan mahtui.

Perjantaille olin sopinut muutaman asiointikeikan, mutta taas piti suunnitelmia muuttaa. Puolisolle -herra Kukkarolle tuli iltapäiväksi tärkeä juoksupoikakeikka. Onneksi hankki kuljetuksen itselleen.

Tyttöjen kanssa päästiin asioille ja lounaspaikaksi valittiin Hesburger matkamme varrelta.
Laitoin kuvan fb:n ja valitin, etten osaa Lumiallani oikein kuvia ottaa ja siirtää niitä taitavasti. Heti joku pojistani kommentoi, että ainakin yksi Lumia on kuvaan tullut. Voi niitä poikia kun eivät ymmärrä, ettei vanha äiti ole näppärä niinkuin nuoret tämän tekniikan kanssa.

 

Pysäköinti isolla V-70:llä parkkiruutuun on minulle epätoivon paikka.  Tai sama juttu vaikka auto olisi mopoauto, en sitä saa ensimmäisellä enkä toisellakaan kerralla viivojen väliin. Olen  jo luovuttanut, autoni on aina se, joka on eniten vinossa, liian edessä tai kaukana ruudukossa. Näin on helppo se oma auto löytää isoltakin parkkipaikalta. Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Eli jotkut asiat jäävät ikuisiksi ajoiksi elämään.

Tytöt vähän tirskuen minua ohjeistivat pysäköinnissä.

Lauantaina tytöt saatettiin junalle kotipuoleensa Espooseen. 

Juhannukseksi taas tulevat koko porukka.

Nyt vietetään puolison- herra Kukkaron kanssa leppoisa lauantai-ilta kahdestaan ja huomenissa jatketaan saunapanelien käsittelyä ja ehkä jo saadaan seiniäkin paikoilleen.

Viikolla pitäisi tulla valmista.

NUORISOVIIKOT MUMMILASSA

Lomakoti nuorisolle avattiin jo reilu viikko sitten kun ensimmäinen lomalainen tuli Kontiolahdelta koko kesäksi isänsä huostaan. Isoveli onkin jo meillä majaillut kun kesätyöpaikka on tässä meidän nurkilla. On helpompi kulkea kuin kotoaan. Ja pappa tietenkin herättää, patistaa matkaan ja joskus kuljettaakin. Voi sitä pappaa...
Serkkupoika oli kaverinsa kanssa isomummolassa Tervolassa melkein viikon ja jo junalta halusi tulla meille.
Kesätyöläinen oli valloittanut poikien huoneen, joten nuoremmat pääsivät leikkimökkimajoitukseen.
Pyörien tuunaus pääsi taas vauhtiin-kuten edellisenäkin kesänä- nyt oli vuorossa minun ihana Kaunottareni. Muut pyöränromut oli poistettu nurkista. Kaunotar sai takaritsilleen teippikiinnityksellä rimanpätkään teipatun lasten hiekkalapion.

                                                "Miksi toi on pitäny tohon laittaa?"
                                        "Nokun keulii niin se ottaa maahan eikä kaadu!"
Ja kyllä sitä keulimista sitten harjoiteltiinkin iltakausi pihapolulla. Toiseen pyörään piti sahata vanerista siipi. Pappa taas sai hakea työkalujaan nurkista.
                                                    Edellisen kesän tuunailuja:

Niin oli keuliminen käynyt voimille, että iltapäivään asti pojat vetelivät sikeitä leikkimökissä.

                                            Tosin yömyöhään siellä valotkin paloivat.

                                         Apumiehiksikin pojat joutuivat, nimittäin patterin kantoon:

 

                                                              Ja tyhjennykseen:

                             

                           Isomman urakan alkamista odotellessa purettiin saunasta panelit. Pari tuntia siinä meni.
                     Saunan seinille ei olla tehty mitään sitten vuoden 1977 kun se käyttöön on otettu.
Panelointi ja alla olevat kosteussulut ja villat olivat hyvässä kunnossa, ei merkkejä vaurioista. Oli kuitenkin aika tämäkin paikka tarkastaa.
Minä olin taas joutilas siivoilemaan sotkut miesten jäljiltä. Kuten keräämään kaikki kuparinaulat paneleista.
"Niistä voi saara pari kymppiä"-mainitsi herra Kukkaro.

Tiistaina oli aika saatella tyttö- ja poikaserkku junalle isän luo Tuusulaan.
Matkalla sain kuulla: " Oli kyllä hyvä kun mää sain tulla teille ja olla N. kanssa ja tavattiin kavereitakin ja levätä kunnolla sen Lapin reissun jälkeen. Mää nukuin viime yönä ainakin kakstoista tuntia!"

Tänä aamuna haettiin junalta Toisen Pojan tytär kaverinsa kanssa meille muutamaksi päiväksi.

                                Iltapäivä vietettiin kylän rantasaunalla kahdeksan hengen porukalla.

 

                                                     Kädentaitoja harjoitellen,

 

tai  ihmekävelyä vedenpinnalla ja pinnan alla.

Tytöillekin tarjottiin leikkimökkimajoitusta, mutta edellisen kesän kokematta jääneet yöpymiset eivät nytkään toteutuneet. Pappa antoi TV-huoneensa tytöille.
Tytöt harjoittelevat cheerleader-ryhmässä kuten isosisko Euroopanmestari, joka on lähdössä Wieniin puolustamaan viime kesän mestaruutta.
                                                       Tramppa on hyvä treenikenttä.

 

Illalla katseltiin taas auringon punaamaa metsänreunaa.

Kesän parasta aikaa!

VALMISTUJAISISSA JA VANHAN PUUTARHAN SALAISUUKSIA ETSIMÄSSÄ

Lauantaina, kesäkuun 11 pnä oltiin Mäntsälässä. Ensimmäisen Pojan poika oli saanut koulunsa päätökseen ja kiitettävillä arvosanoilla oli oppivelvollisuutensa ja ammattitutkintonsa suorittanut. Lentokoneasentajaksi valmistui. Nyt on edessä armeija ja siitä se elämä alkaa.
Onnea J.P.P.P

 

Matkalla yllämme oli tummia pilviä, mutta tuulta ne vain sisällään pitivät, juhlat vietettiin raikkaassa ulkoilmassa. Tosin tuulenpitävissä tamineissa.

Samassa tilaisuudessa saimme onnitella pojanpojan äitiä, joka vaativan työnsä ohessa on opiskellut ja valmistunut maisteriksi. Yhteiskuntatieteet oli opintojen kohteena.
Onnea K.P

Oli taas mukava tavata jo J.P.P.P:n kastejuhlassa melkein 19 vuotta sitten tavatut isovanhemmat ja pojan kummit tyttärineen.
Silloin pikkuruiset tytöt oli puettu kaikki samanlaisiin mekkoihin, ja niin olivat pukeutuneet nytkin, nämä kolme nuorta kaunotarta ja neljäntenä 17-v E.M.E. Kaikilla neitosilla oli päällään tyylikkäät mustavalkoraitaiset istuvat mekot. Piti ihan silmiä hieraista, että kuka kulloinkin vieressä istui.
Viimevuosina onkin tavattu usein, kun on ollut kahdet rippijuhlat. 

Tarjolla oli nykyaikaista tarjottavaa: sushia. Ja tietenkin herkulliset kahvit kakkuineen.

Paluumatkalla tehtiin kiepsahdus Tuusulaan Kolmannen Pojan tanhuville. Haettiin peräkärry kotiin.
Kierreltiin miniän kanssa laaja pihapiiri ja anopinoikeudella? tarkistin kasvustot. Taloon on muutettu syksyllä kasvukauden jälkeen ja on ollut jännittävää seurata mitä missäkin on kasvanut. Näki, että pihapiiri on aikanaan huolellisesti perustettu peruskasveilla, mutta viimevuodet on hoitaminen jäänyt vähäiseksi. Heinämättäiden alta miniä on löytänyt vaikka mitä kasvustoja. Saunarakennuksen takana oli valtava köynnöskuusama-aidanne, ja olikin jo kukassa, siitä tunnistin, se vaatii kohentamista, että pääsee oikeuksiinsa. Muutamassa paikassa oli vuohenputkiviidakkokin päässyt rehevöitymään. Valitettavasti.
 Isossa pihapiirissä pikkupellon laidalla kasvoi tukeva ja taivaita hipova tammi, entisen navetan pihassa kasvoi valtava kuusi.
Tämä Kolmas Poika, joka joskus poikamiesaikoinaan asui Tampereen keskustassa, sanoi kuolemattoman lauseen kun peräsimme viihtymättömyyttä :" Kun ei näe puita!"

Nyt on poika löytänyt sellaisen kotipihan joka lapsuudenkodin ympäristöstä on jäänyt mielen syvyyksiin.

                                            Nyt näkyy puita, peltoa ja avaraa maisemaa.

               Tämä maisema näkyy lapsuudenkodin pihapolulta: puita, peltoa ja avaraa maisemaa.

                                  Kesäinen kuu, auringonlaskun viimeiset säteet. Ja kotitie.

.

MUKANA VIRRASSA

                              Aamuposti toi haastavan kirjeen Puolisolle-herra Kukkarolle:

                                            Onneksi se sisälsi vain huomautuksen. Oli kuitenkin opiksi.
Ei niitä liikennesakkoja ole useinkaan meidän taloudessa makseltu, minä en kertaakaan korttini (saatu 1974) aikana.
Tämä huomautus tuli kun ajonopeus oli autovirran mukainen.
Samasta virrasta saivat muutkin "ketjukirjeen". Luulisin.
Usein minä siitä olen huomauttamassa:" Aja määrättyä nopeutta!" Mutta ei meillä apukuskia kuunnella.

Yksi vähän isompi sakko tuli puolison- herra Kukkaron maksettavaksi vuosia sitten. Tultiin rippijuhlista ja oli mukamas kiire kotiin. Kaasujalkaa painoi, ja ehkä kahvikupillisetkin siellä jossain.
Viuviuviu- äänteli ja välkytti sinisiä valojaan perässä tullut Liikkuva.
Pysäkille piti pysähtyä:" Ajokortti ja rekisteriote!"
"Oli vähän kiire kotiin kun koira on siellä yksin!" Voi Hymyparkaa kun siitä tehtiin syyllinen painavaan kaasujalkaan.
Ihan kunnollisen sakkolapun Liikkuva kirjoitti, ei olisi pitänyt sitä viidettä kahvikupillista juoda.

Virran mukana pitää kulemma ajaa.
Siitäs sait!

KYMMENEN MATTOA AIDALLA

                                                       -tai kahdeksan, tässä vain neljä

Käytiin  Kuuselan mattolaiturilla jäähyväispesemässä talvimattoja. Olen vakaasti? päättänyt, että en näitä mattoja enää tulevana talvena lattialleni laita, vaikka ihanat ja pehmeät jalan alla ovatkin olleet. Aikansa kutakin... Menevät taas Karjalan Apu-keräykseen syksyllä.

                                                                       "Kaunis pesijätär."

 

Puoliso-herra Kukkaro pesi ison ja painavan TV-huoneensa maton ja uhosi, ettei sitä enää lattialle laita.
Eilisellä Ideaparkin reissulla näin Eurokankaassa Puolisolle sopivan maton.
Jos hyvin puhun, saatan saada uuden käynnin Ideaparkiin, jopa lähiaikoina.

Nimittäin, nyt on haaveissani eräät Gaborin punaiset mokkakengät -50%. Ne löytyivät Halosen Outletistä.
Gaborin lesti on jalalleni hyvä, siksi niitä metsästän. Normaalihinnat ovat hiukan hirvittävät, joten -50% olisi sopiva hinta. Vieläkin hinnaksi jäisi puolen sataa!!
Nyt on harkittava ostanko ne punaiset mokkakengät vai muutaman säkillisen multaa.

Valittava on. Valitettavasti.

Kumman Sinä valitsisit?

ILTAKÄVELYLLÄ PUOLENHEHTAARIN METSÄSSÄ

Tapanani on iltasaunan jälkeen kuljeskella pihapiirissäni niitä näitä mietiskellen. Joskus otan kameran mukaan, niin tein eilenkin.
                                                                   Unikot ovat auenneet.

Unikoita on ollut pihallani villiintyneinä useita kymmeniä yksilöitä, nyt niitä on huomattavasti vähemmän.
                                       Osa esiintyy tänä kesänä vaatimattomammalla ulkomuodolla.

Isot siperianunikot kasvattavat vielä lehtiruusukettaan ja niiden aika onkin keskikesän aikaan.

                                          Ensimmäiset päivänlijat ovat avanneet kukkansa:

                                                                Samoin iirikset:

                                                                    Ja akileijat:

Vaaleanpunainen akileija heilutteli itseään niin, ettei siitä kuvaa saanut. Tai sai, mutta suttuisen.

Takapihalla kukkii vuohenjuuri, mikä siinä kukassa minua estelee, kun en sen kanssa sinuiksi pääse.
Jotenkin minua häiritsee sen keltaisuus, vaikka joka puolella on muita keltaisia kukkia. Voikukka on samanlainen ja keltainen päivänkakkara joka on pihallani levinnyt moneen paikkaan. Se ei vielä kuki.

 

                              Onko Teillä jonkun kukan/kasvin kanssa samanlainen (huono) suhde?
Vuohenjuuri on ensimmäisiä perennapenkin kasvejani vuodelta 1979, pian se kuitenkin hävisi, ja vasta nyt ostin uudet, nuo joihin suhtaudun jotenki oudosti.
 Kummallista...

 Takapihalla hylätyn likakaivon reunalla kasvaa ja kukki rehevästi piparjuuri. Sen tiedän aiheuttavan jollekulle mieliharmia kun sitä ei saa häviämään vaikka kuinka haluaisi. Minua taas piparjuuri ei häiritse.

Mutta kasvilavan tietämillä taitaa mustarastaspesuetta häiritä tai kiinnostaa mitä olen mullan alle kätkenyt.
Siitä ne päivittäin käyvät selvää ottamassa. Monta kertaa:

Sopuisasti tämänkin asian kanssa on selvitty, on se niin mukava kuunnella iltaisin mustarastaan laulantaa.

KOTIRUOKAA KESÄHUONEESSA

Aamulehden torstain ruokaliitteessä oli houkutteleva perunaruokaohje. Sunnuntain lounaalle aioin sellaisen tehdä. Minun tekeleeni näytti tällaiselta:

 

Ohje neuvoi keittämään uudet peruna, litistämään ne sen jälkeen uunipannulle, lisäämään yrttejä, mausteita, tomaatinlohkoja, juustoa ja pinnalle voita. Lämmitys 200 asteessa. Tarjoillaan lisäkkeenä muun grilliruoan kanssa. Meidän grillimaistari grillasi pihvejä, en muista mitä laatua, (kun en Makkarabaariin ole toivottu häärääjä), ja makkaroita.
Litisteyt perunat olivat mausteineen maukkaita, kannattaa tehdä toisenkin kerran.

Olihan minulla ruoanlaittoon liityvää puuhastelua keittiön puolella omilla vehkeilläni:

 

Ilman yrttileikkuria tai yrttisaksia en enää pärjää. Tai no, en ole kokeillut, mutta kelpo välineitä ovat.

                      Pöytä oli katettu kesähuoneeseen Vanhan Rouvan -äitini- jäämistön kesälautasilla.

 

                            Jälkiruokakahvin kanssa syötiin se kesän ensimmäinen mansikkakakku:

Väkeä odotettiin pöydän täydeltä, mutta yksi neitokainen oli hypännyt ratsun selkään liittyi joukkoon myöhemmin.

Näin meillä kesä toivotettiin tervetulleeksi.