Olimme sopineet Pojan kanssa, että tapaamme Hämeenlinnan Tiiriöllä, molemmille matka on puolessa välissä. Matkalla Tiiriöön soitti V.Ville.V. Kysyi varovaisesti missä olemme ja " voisitteks te vierä mut karateharkkuihin?" "Viedään viedään jos täältä suinkin ehditään ajoissa."
Hetken kuluttua tuli uusi puhelu: " Voinks mä jäädä yöks?" "Voit jäädä."
Taas ajettiin tovi ja tuli uusi puhelu: " Voiks P.Sylvikin tulla, mennään molemmat kouluun kahdeksaksi." " Voi toki tulla."
Tiiriössä syötiin, Puoliso tarjosi sapuskat ja lihalaatikko vaihtoi omistajaa.
Kotimatka alkoi. Taas soi puhelin. R.Mikael :"Voinko tulla yöksi teille kun V.Villekin tulee?" "Tule, haetaan Sinut kun tullaan Metsäkylästä."
Näin se yhden asian päivä muuttui kolmen koululaisen yökyläillaksi ja aamulla varhain koulumatkakuljettajan rooliksi.
Puolison kanssa näitä lasten yökyläpyyntöjä pohdittiin ja todettiin, että ei tätä kauan kestä.
Pian saadaan/joudutaan viihtymään vain toistemme seurassa. Minkähänlaista se mahtaa olla, koskaan ei olla oltu kahdestaan pitkiä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti