PIMEÄSSÄ EI PUHUTA

Eilen illalla, vähän ennen SILLAN alkua päätin ottaa lankapuhelimen pois seinästä. Oli tarkoitus siirtää se toiseen koskettimeen. Samalla kun sitä irroitin, kuului ulkoa kumea pamahdus ja talo pimeni. Pimeäksi oli muuttunut koko pihamaalta näkyvä kotiseutukin. Minäkö se aikaiseksi sain, en kai!
Kynttilöitä sytyteltiin ja istuttiin odottamaan uutta valaistumista.
Oli niin pilkkopimeää ulkona ja sisällä, ettei edes puhetta syntynyt. Siinä sitä istuttiin olohuoneen sohvalla ja leikittiin lampulla. (Nuorempana olisi saattanut tulla toisenlaisetkin leikit mieleen.)
Vahingossa lampun valo osui pimeään televisioruutuun ja paljasti armottomasti pölyrätin pyyhkimäjäljet. Siitä paikasta puhumaton Puoliso ampaisi siivouskaapille ja suit sait oli ainakin TV-ruutu saatu puhtaaksi.

Hämmästyttävän hyvin näköjään kameran salamakin toimii!
Pimeys ja hiljaisuus katkesi hetkeksi tasan kello 22. Tieltä alkoi näkyä  valoa ja kuulua kumeaa jyrinää. Jo alkoi näkyäkin: valtava keltainen kallioporakone kampesi itseään maantielle päin. Oli todellinen HALLOWEEN-tunnelma. (Kone oli palaamassa viemärityömaalta kotitien yläpäästä- juhlapyhän iltana!)
Maantieltä näkyi muutamaan otteeseen isoja valopatsaita, sähkömiesPuoliso kertoi niiden olevan jotakin jännitteiden purkauksia tai yhteyksiä- minä niistä termeistä en mitään tiedä. Tuon verran saimme puhetta aikaiseksi.
Reilun tunnin pimeys kesti. Oli vähän ahdistava olotila kun ei sellaiseen olla totuttu. Pitäisi näköjään tuota alkukantaisuutta harrastaa ihan omatoimisestikin eikä siinä asiassa olla sähköyhtiön armoilla.

Taas on näytillä katto. Tänään se on vielä puun värinen. Jo huomenissa sekin valaistuu.
Aamupäivällä käytiin asioilla ja Puolisolla oli niin kiire päästä aloittamaan maalausprojektia, etten minä hanslankarina ehtinyt edes kaupunkimekkoa ja nailoneita riisua kun sain työtehtäviä.
Isot sohvat ja muu "roina" siirrettiin toisiin huoneisiin, seinät päällystettiin muovilla ja lattia pahvilla

Nitojalla ammuttiin muovi kiinni ja koiraa se taas hermostutti. Se kun on saanut kammon kompressorin äänestä ja paukkeesta ja alkaa heti pelätä kun kiipeilemme tikapuilla.

Tällä viikolla -lupasi Puoliso,että katto on valmis. Hyvä jos aiemmin valmistuisi, minulla riittää tavaroiden paikoilleenasettelussa reilusti tekemistä. Oli kaapin lasit sen verran pölyssä, että kaikki on pestävä. Kristallilampunkin purin pesua varten osiin, saankohan sitä enää samanlaiseksi koottua? Arvoitukseksi jäänee.