Eräällä reissulla pellonlaidalla kävi pieni kömmähdys: upposin haaroja myöten tiukkaan lumeen enkä ollut päästä siitä pinteestä pois. Olin päästänyt koiran vapaaksi flexinsä kanssa ja sehän tietenkin tarttui puskaan kiinni ja koira jäi kiipeliin. Lemmikkikään ei minua jaksanut hangesta vetää. Olin jo tarttua puhelimeen soittaakseni Puolisoa pelastushommiin, mutta konttaamalla siitä pulasta selvisin. Meinasi mummo hukkua lumeen. Tuli ihan tuskainen olo.
Koirallani on hauskoja piintyneitä tapoja: lauantai on lepopäivä, eikä koira pyydä lenkille. Pakolliset tarvelenkit käydään pikaisesti.
Tänään tehtiin pidempi lenkki räntäsateessa.
Kylätiellä ei taaskaan ollut yhtään vastaantulijaa.
Tämä lenkki oli Hymylle yhtä voimistelutuntia, jumppaliikkeitä tuli tehtyä muutamia kymmeniä kertoja.
Muutamaan päivään kun ei olla lenkkeilty, oli Hymyllä niin kiire posteja lukemaan että minunkin piti askeltaa tuplavauhtia, että olisin koiran perässä pysynyt.
Hyvän hien se myssyn alle nosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti