Tälläkin kertaa meitä oli parikymmentä naista kahvittelemassa paikallisessa Pappilan Perhetalossa.
Töppösvalikoimaa...
Tänään meitä puhutti eilinen TV-kakkosen kehitysvammaisilta. Meillä kaikilla on takana 30-40 vuotta kokemusta kehitysvammaisten laitoshoidosta. Vähäiselle kommentoinnille eilisen illan ohjelma meiltä jäi.
Sitäkin enemmän muistelimme hauskoja sattumuksia ja tapahtumia menneiltä vuosilta.
Nyt on entinen työpaikkamme ollut suurten muutosten vallassa, talot ovat tyhjillään ja vuosia ystävinämme laitoksessa asuneet muuttaneet kuka pienryhmäkoteihin tai omiin kotikuntiisa asuntoloihin. Osalle on rakennettu upouudet tilat toiselle paikkakunnalle.
Kun nykyinen laitos perustettiin 60-luvun alkupuolella asui siellä enimmillään n.500 asukasta. Se joukko tarvitsi mittavan henkilökunnan ja meitäkin oli monta sataa. Laitoksen perustamisen aikoihin nuoret hoitajat asutettiin nykyisiin toimistotiloihin, siitä riitti tänäänkin hupaista muisteltavaa. Harjoittelijat asuivat kartanorakennuksessa. Joku yliyökkö siellä kävi öiseen aikaan tarkistamassa onko sulhaskokelaita tikapuilla. Jotkut sulhot vakituisen heilan -peräti vaimonkin - näillä öisillä reissuilla tapasi.
Näsijärven rantaan oli rakennettu neljä kerrostaloa ja rivitalo henkilökuntaa varten. Yhteen taloon perustettiin 70-luvulla päiväkoti. Siellä omatkin pojat olivat päivähoidossa.
Tämänpäiväisistä kokoontujista valtaosa asui näissä kerrostaloissa työuransa alkuaikoina. Mikä oli asuessa: muutaman sadan metrin säteellä oli monipuolinen kauppa, baarikin joskus, kaksi pankkia ja posti. Bussi kulki tunnin välein. Lasten koulu oli parin kilometrin päässä ja maaseudun rauha ympärillä.
He, jotka kulkivat bussilla Tampereelta tai kuntakeskuksesta saivat automatkoilla "tarpeellista informaatiota" joskus kuiskutellen työyhteisön tapahtumista.
Näillä nykyisillä yhteisillä tapaamisilla jalostuu monta asiaa: tänään tuli vinkki kaupan ostoskärryjen käyttämisestä. Eli kannattaa ottaa käyttöön se matala "vanhuskärry". Jos sellaisen kärryrivistä löytää. Kuulemma jotkut niitä vievät mukanaan... (Minä kun olen vähänläntä ihminen, niin tavallinen ostoskärry on hankala tyhjentää. Meillä sen tekeekin yleensä Puoliso, minä vain seisoskelen kärryn vieressä hanskat suorana.)
Keskustelua synnytti myös erilaisten palvelujen ja valmistuotteiden käyttö. Jonkun näin kerran itsepalvelupesulassa pyykkinsä kanssa ja niin sitten minäkin olen sen palvelun ottanut käyttööni. Puolivalmiita ruokia en vielä osaa käyttää, Puoliso joskus ostelee ruotsalaisia lihapullia välipalakseen. Valmiiksi pilkottuja salaattejakin on nykyään tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta meillä on Puoliso ottanut sen silppuamisen omaksi askareekseen.
Nyt pitäisi osata ottaa edes joskus siivouspalvelua kotiin. Näin meidän kesken: kotini on kyllä jonkinlaisessa asiallisessa järjestyksessä, täytyy vain varoa, ettei nurkat ala muuttua liian pyöreiksi.
Vielä kun pääsee niitä tarkistamaan.
Vielä kun pääsee niitä tarkistamaan.
Toinen tämänpäiväinen tapahtuma oli Tampereen toisella laidalla ja matka sujui pää täynnä keskenjääneitä keskustelunpätkiä.
Omaiseni on ollut vuosia yksityisen palveluntuottajan palveluasumisyksikössä. Nyt palveluntuottaja vaihtuu "leveämmille hartioille" ja omaisille oli järjestetty infotilaisuus asiasta.
Oma omaiseni tarvitsee tapaturmanjälkeisen vamman johdosta ympärivuorokautista hoivaa tehostetussa palveluasumisyksikössä. Me omaiset useinkin suremme toisen puolesta hoivaan joutumista, mutta itse näen hoitokodissa käydessäni asukkaat tyytyväisinä ja levollisina olohuoneessa tai omassa huoneessan istuskelemassa.
Alla oleva kuva on nykyisen palvelukodin pihapiirissä olleesta Messukylän kunnalliskodista ja sen asukkaista. Metsikön takana on nykyisen Pappilan palvelukeskuksen rakennukset. Kuva on otettu joskus 60-luvun alussa tai edellisellä vuosikymmenellä. Kävin siellä usein lapsena vierailulla isotädin luona. Hän oli ollut karjakkona kunnalliskodin navetalla ja ikäännyttyään jäi asumaan tuttuun ympäristöön.
Muistan kunnalliskodin ilmapiirin olleen lämpimän ja kodikkaan. Henkilökuntana oli Johtajatar, joka asui yläkerrassa ja hoitajat olivat Neitejä.
Tämänpäiväinen työkaveriporukka on syntynyt 40-luvun loppupuolella. Alla oleva ryhmä taitaa olla vain vähän meidän ikää vanhempia.
Pidän tästä kuvasta.
Muistan kunnalliskodin ilmapiirin olleen lämpimän ja kodikkaan. Henkilökuntana oli Johtajatar, joka asui yläkerrassa ja hoitajat olivat Neitejä.
Tämänpäiväinen työkaveriporukka on syntynyt 40-luvun loppupuolella. Alla oleva ryhmä taitaa olla vain vähän meidän ikää vanhempia.
Pidän tästä kuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti