sunnuntai 10. toukokuuta 2015

HYMYN TARINA 3

"Aamulla varhain kun sää on parhain.."- pitäisi päästä kiireesti ulos, vaikka kuinka haukottaisi.
"Isäntä minua aina aamulla ulkona käyttää, emäntä vielä kuorsaa. Haetaan lehdet ja nuuskitaan kuka on käynyt nurkilla.

Lehtireissun jälkeen menen jatkamaan uniani terassin sohvalle.

Kun emäntä heräilee, lukee lehden ja juo aamukahvinsa, pidän vahtia mitä se päälleen pukee. Jos ottaa keskimmäisestä kaapista vaikka nahkahousunsa ja villapaitansa hoksaan heti, että lenkille mennään.
Emäntä käy laittamassa huulipunaakin lenkillekin lähtiessä- ja se on niinkuin matkalippu jolla pääsee ainakin koivulle.
Talviseen aikaan ollaan tehty potkukelkkalenkkejä.
Eräänä menneenä talvena potkuteltiin kävelytietä niin vimmaista vauhtia, että pyllähdettiin kelkkoinemme ojanpohjalle. Emännälle riitti, se talvi kului polvea potien.

Joskus tien päässä olen itsepäinen ja vedänkin pontevasti uimarannan suuntaan. Hyvää se emännällekin tekee, se pidempi lenkki."
Lenkin jälkeen tulee omassa tienhaarassa katseltua tuttua maisemaa minuuttitolkulla. Emäntäkin sen sallii, voisi ottaa vaikka lepotuolin siihen itselleen, viihtyisi vieläkin paremmin.

Emäntä on ahkera heiluttelemaan puikkoja ja sukkia näyttää syntyvän -onhan niitä käyttäjiäkin.

Minäkin osallistun mielelläni käsitöiden tekoon, tässä avustan purjeveneen säilytyslokerikon tekoa.

                                     

Omatoimisesti askartelen sytykkeitä Isännälle.
                                     

Joskus keinun Isännän kanssa riippukeinussa.

Emännälle kelpaa puutarhakeinuminen kanssani. 

Hiekkakasahommissa  paimennan Isännän apuna poikalaumaa.

Häkkilapsiakin olen vahtinut.

Jääkiekkokaukalolla olin usein haukkumassa tuomaria.

Vanha Rouva- Emännän 90-vuotias äitiliini oli lemmikkini. Äitiliini oli niin hauras ja pikkuruinen keppinsä kanssa, että tunsin suurta hoivaamisen tarvetta hänta kohtaan. Nojailin häntä vasten niin, että äitiliini ei päässyt seinän vierestä mihinkään, aina piti Emännän tulla äitiliiniä pelastamaan. Hyväähän siinä tarkoitin.
Äitiliini muisti aina minua herkkupatukoilla ja kuulemma viimeisillä hetkillään ennen Viimeiselle Matkalle lähtöään oli kuiskannut: "Entäs Hymy?"


Mielipaikkani -tietysti- on keskellä kaikkea, etenkin niilä väylillä mistä kaikki kulkevat. Emäntä on pysynyt  ketteränä kun on yötä päivää saanut harppoa ylitseni. Olenhan aika näyttävä: makailupituus 155x80 eli pitkästi yli neliön on tilavuuteni. Enemmän kuin emännän pituus!


Minulla on oma ruokasali Emännän työ-askartelu- ja bloggauskamarissa. Perin edelliseltä Berni-Berryltä lasisen ruokakupin ja muovisen juoma-astian. Osti emäntä joskus uudenkin astian -hienon mukamas. Siitä en siemaustakaan juonut ja sain muovikipponi takaisin. Nyt siinä pidetään näköjään puhelimia ja muuta turhuutta.

Isäntä on erinomainen, antaa herkkupaloja pyytämättä -aina.
Emäntä antaa vain kun napitan sitä silmiin. Niin täytyy tehdä jokaisen herkkupalan anomisessa. Ei Emäntä anna hyppiäkään vieraita -edes tuttuja- kohti.
Eikä haukkua ulkona, sanoo, että rotukoirat eivät turhia hauku. 
Mutta kun haukuttaa joskus niin vietävästi, etenkin silloin kun nuoriso pyöräilee kotitiellä tai naapuri käy postilaatikolla.

Terveyttä tähän ikään on piisannut kiitettävästi. Mitä nyt nuorempana hormoonit jylläsivät. Kerran oli niiden takia pissatulehdus ja ne ongelmat korjaantuivat sterilisaatiolla. Toinen korvalehti on vähän kiharainen, sanovat kukkakaalikorvaksi.
Pari vuotta sitten liukastuin omalla pihalla kun laumaani tuli viikonlopunviettoon ja kiirehdin tervehtimään. Lääkkeillä paranin.
Nyt tuli sitten vaivaksi tuo luusyöpä. Se todettiin maaliskuun lopulla. Kohtalaisesti tämä aika on pärjätty näihin päiviin asti.
Pariin päivään en ole päässyt kunnolla kävelemään, takajalat vemppaavat -sanoo Emäntä- ja toisella etujalallakin onnun. Ruoka ei maistu, ja silloin tällöin pitää päivälläkin haukahdella. 
Onhan tuota ikääkin ihmisen vuosissa 85, heinäkuussa tulee oikeaa ikää 9.
Isäntä ja Emäntä ovat alamaissa, puhuivat tuossa pikaisesta piikistäkin.

Täytyy tässä todeta, että olen saanut viettää oikein antoisan elämän näiden kahden eläkeläisen ja laajan ja rakastavan laumani kanssa. 
Koti ja lenkkimaasto ovat pysyneet samoina lapsuudestani asti. Tuttua kyläläistä pyöräilijää-sarjakuvapiirtäjää- yritin ottaa kiinni pikkupentuna, en tosin saanut ja vieläkin tapaamme lähes päivittäin kun hän viilettää pyörällään ohitsemme. Muitakin pitkäaikaisia tuttavuuksia tiellä kohtaamme useinkin.

Sitä tuossa on tullut mietittyä, että kuinkahan Isäntä ja Emäntä ilman minua pärjäävät kun ei ole rapsuteltavaa ja salaisten juttujen kuuntelijaa.
Emännän ensimmäinen blogikin oli kuvaus minusta: "Viekas ja pitkähäntäinen" marraskuussa 2012.

Kuka Isännän kanssa sohvalla köllöttää?

Ja kuka Emäntää ulkoiluttaa?

Nyt väsyttää, lepäilen tässä vähän.



2 kommenttia: