keskiviikko 12. elokuuta 2015

KUOPUKSEN SYNTYMÄPÄIVÄ

Neljäs Poika, Kuopus, tuli joukkoomme 13.8 1979. 

Puoliso oli ollut edellisen syksyn kehitysaputöissä Tansaniassa, talonlainarahoja keräilemässä, lainakorot olivat silloin 15-17%joten kaksin käsin sai töitä tehdä, että korko- ja lainarahat sai kokoon. Minä kolmen pojan kanssa pidin uutta kotiamme pystyssä. Töissäkin kävin, tosin osa-aikaisena. Työpaikallani -jo silloin- oli mahdollisuus jakaa tilapäisesti virka toisen kanssa puoliksi ja näin sai yksi työntekijä kokopäiväisen työrupeaman ja me kaksi äitiä helpotusta lastemme hoitoon. Vuorotyötä yövuoroineen oli haasteellista järjestellä ikäänkuin yksinhuoltajana.

Ei siinä montaakaan aikaa mennyt kun Puolison kotiinpaluun jälkeen oli "tuliaisia" kasvamassa essun alla.
Kuukautta ennen lapsen laskettua syntymää Puoliso kotiutui kotipaikkakunnalle töihin kun oli aiemmin töissä ympäri Suomea. 

Se oli kuuma elokuun päivä kun olimme marjanpoiminnassa työkaverin pellolla. Pari ämpärillistä mustia viinmarjoja poimittiin. Samaan syssyyn perkasin takapihalla mansikkamaata. Olisi sitten kaikki kunnossa kunhan saadaan vauva maailmaan.

Yöllä olikin jo sellaisia tuntemuksia, että "jotain kai tarttis tehrä". Vilkaisu kalenterin punaiseen ruksiin ja tuntemukset eivät ihan käyneet yksiin. Ruksi oli merkitty vasta kolmen viikon päähän.

Lähdettävä oli Taysiin, ja kiireellä.
Poika syntyi, hänkin kiireellä, eikä täysin ongelmitta siitä selvitty. Lasta tarkkailtiin ja päivän päästä todettiin, että keltaisuuutta on vähän liikaa ja pieni verenvuotokin aivokalvoille oli tapahtunut. Ongelmat hoidettiin kuntoon ja poika jäi lastenosastolle tarkkailuun ja vahvistumaan. 
Kävin päivittäin poikaa syöttämässä, pari viikkoa siellä pitivät ja hoitelivat virkeäksi.

Myöhemmin kävin Kelassa tekemässä matkalaskuselvityksen päivittäisistä käynneistäni sairaalassa.
Virkailija kutsui huoneeseensa ja kertoi, että matkalaskuni olivat evätty.

"Jokapäiväinen käyntini , hoitaminen, syöttäminen äidinmaidolla ja syömiseen opettaminen on elintärkeää vastasyntyneelle."
"Meidän tulkinnan mukaan se on ollut ruoan kuljettamista."

Rinnoissa!

Siinä ne nyt ovat, päämäärä ja kuljetusvälineet, eivät meinanneet mekkoon mahtua.


Tilanne ja virkailijan vastaus matkakorvausten epäämiseen oli saada minut naurunpyrskähdykseen vaikka suutahtaa siitä olisi pitänyt.

 Kastetilaisuudenkin jälkeen koettiin pienimuotoista draamaa perhepiirissä.
Kastetilaisuuden Puoliso vietti sängynpohjalla toisessa huoneessa.
Puoliso kipuili selkänsä kanssa ja sen korjausta yritti tuttu kiropraktikko. Olin vastasyntyneen kanssa hakemassa lähes kävelemätöntä, selkävaivaista Puolisoa hoidosta pois. Vilkkaassa Hämeenkadun risteyksessä käsitelty Puoliso alkoi korista epäilyttävästi ja heittikin tajuntansa. Monta kadunväliä ehdin ajaa eteenpäin ennenkuin tajunta potilaalle palasi. Jälkitilainen kipushokki se pyörtyminen taisi olla.

Tällainen kehveli siitä "tuliaisesta" kehittyi.
Meidän prinssi 6 v , 30 vuotta sitten.


                                                          Hyvää syntymäpäivää, Kuopus!

3 kommenttia:

  1. No, voihan sen niinkin tulkita.. Aina keksitään syy, ettei tarvitse korvata.

    VastaaPoista
  2. Juu, vieläkin Kelan kanta huvittaa...Mitähän muut ovat korvaustarpeissaan kokeneet?

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea kuopukselle:)
    Kela se aina osaa yllättää!

    VastaaPoista