Jo samana iltana tuli soitto:" Mää vaan taas tiarustelen voisinko tulla teille lauantaina yöks kaverin kanssa? Me nukuttais leikkimökissä. Mulla on ens parturi mutta sen jälkeen sitten, voitteks`tulla hakeen iltapäivällä?"
No, mikäs siinä, loma loppuu, sen kunniaksi.
Lauantaina haettiin poika ja kaverinsa lomaselle.
Luettelin pojille pitkän listan kiellettyjä asioita; vesitynnyrit eivät saa kaatua, pihalaattoja ei saa sotkea maaleilla, pyöriä ei saa purkaa eikä mitään muutakaan hölmöilyä saa suorittaa!
"Ei ei , eksää mummi jo ymmärrä, ettei me enää mitään hölmöjä tehrä, me vaan uiraan ja ollaan."
Sitähän pojat sitten illan mittaan tekivät. Vähän kylällä pyöräilivät. Hiljaista oli ollut kylänraitilla.
"Me otetaan peitot ja tyynyt leikkimökkiin."
Taas valistin: "Ottakaa makuupussit."
Kannoin pojille varmuuden vuoksi muutaman huovan varalämpimäksi.
Yöllä puoli kolmelta kävi jääkaapin ovi, iltapalan aika kuulemma kun kyselin yökukkumisen syytä.
Iltapäivä oli jo pitkällä kun nuoret herrat mökistä kömpivät aamupalalle, vastapaistetulle leivälle. Melkein pellillinen sitä heti katosikin.
Tarpeetonta kalustoa oli pitänyt hyllyttää.
Pojat olivat nukkuneet makuupusseissa, mutta kaikilla kuudella tuomallani huovalla oli päällystetty pehmeät patjat. Voi niitä poikia...
Päivällä kävivät pyöräretkellä kuntakeskuksessa. Luvalla sinne menivät.
Reviirit alkavat laajentua jo liian kanssa eikä meidän valvontakyky kanna kymmenen kilometrin päähän.
Se on tuo ikä -12 v -kun lapsuus ja varhaisteiniys kohtaavat ja isovanhempien hoitotyön rajat alkavat paukkua.
Pitänee ottaa palaveri vanhempien kanssa.
Liian pian tämäkin vaihe tuli lastenlasten elämään.
Se itsenäistyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti