Kesäkiireiden mentyä päätimme ykskaks kolmen päivän pikkulomasta Tallinnassa. Ruotsinsiskoa miehensä kanssa kutsuimme seuraksi, mutta kotiremontti oli pahassa vaiheessa joten jäivät tällä kertaa rannalle.
Päivällä lähdettiin kotikulmilta bussilla, illansuussa noustiin laivaan ja vietettiin yö laivalla Tallinnan satamassa.
Ilta kului herkkujen parissa. Yöelämää ei tullut katseltua.
Aamulla kiiruhdimme hotellille viemään laukut. Tuttu hotelli on aivan Tallinnan keskustassa ja aiemmilla käynneillä hyväksi havaittu.
Vanhaan Kaupunkiin tietenkin suunnattiin, aamukahvit juotiin tutun kaverin kadunvarsipubissa.
Torielämä oli vilkasta ja kivoja tavaroita paljon myytävänä.
Hiplasin mukavannäköistä neuletta ja Puoliso olisi sen ostanut minulle mutta järki taas otti voiton. Kaapissa kun on ennestään melkein käyttämättömiä hyviä ja mieleisiä neuleita.
Huivin sentään ostin, niillä on niin monipuolinen käyttö minun pukeutumisessani. Huivi on tarpeeksi suuri ja taipuisa vaikka minkälaisen vaatteen päällä. Olen tyytyväinen.
Uudelle kameralleni sain hankittua laukun Kaubamajasta. Myyjättären palvelualttius jätti hiukan toivomisen varaa.
Vaikka kuulun paljon käsitöitätekevien naisihmisten valtaisaan klaaniin, sorruin vain hiukan lankaostoksiin.
Nimittäin poislähtiessä ostin hätäpäissäni sataman kaupasta pari kerää akryylilankaa ja puu-tai muovipuikot.
Karnaluks oli koko ajan mielessä, mutta vältin sen houkutuksen. Kerran olen siellä käynyt takavuosina joten runsas, siis valtava tarjonta oli vieläkin verkkokalvoilla.
Joku oli löytänyt Kaubamajasta käsityöliikkeen, mutta minun tielleni se ei sattunut. Hyvä niin, tai rehellisesti sanottuna kyllä harmittaa. Jotakin olisi ollut kiva ostaa syksytekemisiksi.
Ennen Kaubamajakierrosta kuljeskelimme turistivirrassa Toombean laelle ja etsiskelimme viimekesäistä sinistä kaupunkijunaa, mutta ei löytynyt.
Kävellen sitten edettiin. Viisi tuntia!
Maisemakuvia oli kiva ottaa uudella kameralla. Laatu ei vielä päätä huimaa, ehkä syksyn mittaan saan siihen opastusta.
(Työväenopiston ilmoittautuminen sattui juuri matkapäivälle joten otin tabletin mukaan sitä varten.
Jostain laivan kolkasta löysin sopivan signaalin ja sain kuin sainkin kurssitoiveeni jätettyä. Ilmoittauduin valokuvauksen alkeet- kurssille ja kirjoittajaryhmään. Odotan innolla syksyn kurssien alkamista.)
Kaupunkikierros otti aika koville ja hetken levähdyksen jälkeen kävimme tutussa Skotland Yardissa valkosipulileivillä. Se on vakioannoksemme Tallinnanreissuilla ja aterian alkupaloina.
Ennen yöpuulle siirtymistä teimme vielä kävelyretken lämpimässä elokuun illassa.
Reilun hotelliaamiaisen jälkeen kiiruhdimme satamaan. Puolivälissä matkaa Puoliso kopaisi povitaskuaan: "Puhelin. Se jäi yöpöydälle." Minä jatkoin matkaa ja Puoliso kipaisi hakemassa unohtuneen työvälineensä. Näitä pikku-unohduksia meillekin alkaa näköjään ilmaantua.
Laivalla takaisintullessa istuskelimme kahvilassa.
"IhankuntoiolisolluEsko." "No me kattoon, me perään."
Sille tielle se Puoliso jäi. Arvasin, että tuttuja oli löytynyt. Eskon perheen kanssa rakennettiin talot samalle mäelle 38 vuotta sitten. Me samalla mäellä vieläkin asutaan, Eskon perhe muutti työn perässä toisaalla Suomessa. Kiva oli tavata ja rupatella kuulumisia monien vuosien jälkeen.
Toinenkin tuttu, lähes sukulainen koppasi olkapäästä ja taas muisteltiin niitä vanhoja aikoja.
"Muistakko mitä sää oot mulle ommellu?"
"?"
"Sää ompelit mulle äitiyspuvun."
Niinpä, silloin 45 vuotta sitten tuli vielä ommeltua kaikki omat ja lasten vaatteet ja vähän naapureillekin.
Oli nytkin käsityö mukana. Pellavalankaista (marinoitunut ainakin kymmenen vuotta,) huivia salomoninsolmuilla aloin virkkaamaan jo menomatkalla bussissa.
Siitä pitäisi tulla pienehkö nelikulmainen, hyvin olkapäillä pysyvä keeppi. Mustan pellavavaatteen se alleen tarvitsee. Tulevan kevään hankintoja.
Pelottoman kanssamatkustajan kanssa katseltiin aurinkoista Suomenlahtea ja etääntyvää eteläistä naapuria.
Oli kiva reissu.
Kivat kuvat ja sää näyttää suosineen.
VastaaPoista