IDENTITEETTIÄ ETSIMÄSSÄ

Olen aina -koko ikäni - luullut olevani täysverinen karjalaistyttö, mutta mitä vielä!
Sukukirjoja viimepäivinä selvitellessäni minusta onkin tullut 3/4 osa savolainen.
Siis melkein savolainen!
Kirkonkirjoista on selvinnyt, että isäni suku, tämä Kalle Jalmari Myttysen ja Ester Elvira Pölläsen suvut ovatkin tuolta pohjois-Karjalasta Pielisjärven tietämiltä ja Enonkoskelta Savonlinnan seutuvilta.
Samoin on selvinnyt, että  myös äitini isän syntyseutu on keskellä Savoa, Juvalla.
Onneksi äitini äidin suku on asustellut useamman sukupolven ajan Jääsken Hiirenmyllyllä joten ainakin yksi neljännes karjalaisverta minunkin suonissani virtailee.
Viipurista perheet ovat aikanaan tulleet Tampereelle työn perässä. Sekin luulo, että isäni perhe olisi tullut vasta vuonna -44 ei pitänytkään paikkaansa, Muutto oli tapahtunut jo toukokuussa 1940 kuten muistikirjan sisältö paljasti.
Olen ollut tunteitteni kanssa aikamoisessa myllerryksessä kun asiakirjoista on selvinnyt vaikka mitä minulle ennestään tuntematonta tietoa ja se, että asiakirjat ovat säilyneet monissa muutoissa lähes 60-vuotta Kallen kuoleman jälkeen. Kiitos menee serkkupojille arkiston säilyttämisestä.

Ukkini Kalle Myttynen ja mummini Ester Elviira ovat "heränneet henkiin" näiden yli sata vuotta sitten kirjoitettujen asiakirjojen ja valokuvien kautta.

Olen yhä uudelleen ja uudelleen ottanut arkistolaatikon syliini ja selannut ja lukenut kaikki dokumentit ja valokuvat tarkkaan läpi. Monet tunnitkin olen saanut kulumaan kuvia ja asiakirjoja skannatessani talteen.

                                 Ensimmäinen merkittävä dokumentti Kallen elämänkaaressa on
                               tutkintotodistus lukuvuodelta 1899-1900, ensimmäiseltä luokalta

Päästötodistus on vuodelta 1903

"Muoto-opissa sekä pintain ja kappalten mittaamisessa" Kalle sai tyydyttävän 8. Laulussa välttävän nelosen.

Päästötodistuksen ovat allekirjoittaneet  johtokunnan esimies Taavetti Komulainen ja koulun johtaja Airio

Sydämeni on ottanut ylimääräisiä hypähdyksiä ukkini varhaista elämänkaarta seuratessani.

Kalle-ukki ja Ester-mummi ovat olleet minulle erittäin tärkeitä ihmisiä omina varhaisvuosinani. Meillä oli yhteinen koti Tampereella Lapintiellä syntymästäni 1946 vuoteen 1957 jolloin kuoli mummi ensin ja pian sen jälkeen ukki.

Kun vaihdoin blogini nimeksi "Rouva Myttynen muistelee" en osannut kuvitellakaan mitä tämä nimi ja suku Myttynen tulee minulle merkitsemään.
Minä ja kolme sisarustani olemme syntyneet Myttysinä, nuorimmalla -55 syntyneellä velipojalla on jo muutettu sukunimi.
Nimenmuutokseen olen luullakseni minä syyllinen. Kuusivuotiaana olin serkkujeni luona Koivistonkylässä ja siellä naapurin pojankoltiaiset kyselivät: "Mikä se sun nimi olikaan?" Minä vastasin:" Halonen."
Halonen oli äitini tyttönimi.
(Pyysin virkatodistusta äitini isästä tässä jokunen vuosi sitten. Sainkin vastauspostin nimellä: Tarja Halonen, kelpasi minulle! Oli vielä presidentillinen aikakausi.)
Narraamiseni meni tietenkin isäni tietoon ja siitä paikasta, ennen kouluni alkua, alkoi uuden nimen etsiminen ja valinta. Muistan kun äitini ja isäni niitä nimiä jostakin kirjasesta selailivat ja makustelivat. M:llä sen piti alkaa.
Uusi nimi meillä oli kun aloitin kouluni.
 Ukin ja mummin kuoleman jälkeen Myttysiä ei enää syntynyt. Nyt samannimisiä on enää kuusi! Onneksi edes niin! Olenkin lähettänyt kirjeet näille samannimisille ja luulen, että olemme samaa sukujuurta. Se selvinnee, kunhan saan lisää tilaamiani kirkonkirjoja käsiini.
Mielenkiintoista!


Ps. Jos joku tuntee Savonlinnan seudulta Pölläsiä, Johan Edvardin tai Uuno Arvidin tai Saima Paasosen jälkeläisiä tai ketä tahansa Myttysiä, ottakaa ihmeessä minuun yhteyttä vaikka blogia kommentoiden!
Kiitos!

Kalle ja Ester Myttysen elämäntarina jatkuu...