"Ei oo Aamulehrenjaka päässy tuleen, tiä on ihan jäinen."
"Jaa, pitää lukea lehti netistä." Päivä kun ei ala ilman lehdenlukua.
Puurokuppi tietokoneen edessä ei ole oikein toimiva yhdistelmä. Kokemusta on menneiltä vuosilta: kannettavan näppäimistölle lirahti punaviiniä ja puolet oikeanpuoleisista kirjaimista makeutuivat toimimattomiksi, lopullisesti. Ei kone sen jälkeen enää mikä näppärä kannettava ollut kun lisälaitteeksi piti ottaa irtonäppäimistö. Lienee joillekin muillekin tuttua tuo juoman kaatuminen näppäimistölle, vai?
Tässä syy miksi sen puurokuppini kanssa koneen edessä istun:
Meille olikin yön aikana kehittynyt ihan oma ja yksityinen luistelurata, kokonaispituus mäen päältä isolle tielle 900 metriä ja leveyttäkin jopa viisi metriä. Pysähtymättä tämän matkan olisi joku rohkelikko voinut tehdä ja vauhtia olisi piisannut. Mitä nyt muutama murskeensiru matkantekoa jarrutellut.
Itse tyydyin lumihangessa kuusiaidan takaa katselemaan luonnonkirkasta pullonpohja- tienpintaa.
Ei naapuruston kissaseuruekaan pysynyt liukkaalla jäällä. Kohtaamispaikalla on kai vaihdettu kuulumisia ja tiet ovat jatkuneet eri suuntiin.
Tällaista se on joskus täällä maaseudun ihanuudessa, luonnovoimat estävät ulkomaailmaan pääsyn eikä toisinkaan päin liikehdintää synny.
Otinkin sitten kauan tavoitteena olleen rupeaman: perkasin valokuvatiedostojanai ja perustin uusia kansioita. Monta.
Vaihdettiin puolison- herra Kukkaron kanssa tietokoneita, otin jämäkämmän koneen käyttööni kun näitä tekemisiä alkaa kertyä: järjestöhommia, kirjoittelua, sukututkimusta ym.
Omalla koneellani oli monen vuoden kuvat -moneen kertaan, kun en niitä kaikkia ollut omiin kansioihinsa lokeroinut. Sylikoira Hymystä oli olemassa oma kansio, lisäsin siihen vähän kuvia, noin 150.
Kertokoon koiran tärkeydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti