TERVEISII KUOPIJOSTA

Kun syksyllä sain niitä jo moneen kertaan mainitsemiani suvun valokuvia ja muita asiakirjoja haltuuni, tuli siinä samalla muisteltua samanikäisiä serkkuja ja elämäämme 50-luvulla. Niihin muisteluihin yhtyi myös puoliso- herra Kukkaro. Hänelläkin on monilukuinen serkkujoukko verkostossaan. Puolison -herra Kukkaron äidin perhe on ollut monilapsinen ja karjalaiseen perinteeseen kuuluvana sukurakas. Suvun koossapitävinä voimina oli tietenkin puolison isovanhemmat Ida Maria ja Johan Konstantinpoika jotka olivat lähteneet evakkoon Viipurin Tammisuolta ja päätyneet Tampereelle Vehmaisiin. Siellä oli Ida Marian komennossa suurperheen rippeet. Puolisokin sai kasvaa tomeran Ida Marian silmien alla.
Kun ne vuodet kultaavat muistoja ja ikäkin serkuksilla alkaa olla sillä paremmalla puolella, haikaili puoliso päästä tapaamaan näitä tärkeitä lapsuuden sukulaisiaan Kuopioon.

Onnibus mainosti syksyllä, että aloittaa linjan Tampere- Kuopio.
Minulle kun tuo karjalaisuus-identiteetti onkin vaihtumassa enempi savolaiseksi niin halusin päästä paikan päälle katsomaan  sitä savolaisuutta.
Joulukuussa tehtiin varaus Onnibussiin tälle viikolle, hinta kahdelle hengelle Tampere-Kuopio-Tampere 11€.
Siis 11€. Jo nauratti.
Keskiviikkoaamuna lähdettiin. Eväslaukkuun pakattiin vaikka mitä naposteltavaa, syömättä melkein jäivät.
Minulla oli matkassa käsityöpussissa virkkuukoukku ja kerä lankaa huivintekelettä varten. Sukankudinta en matkoille ota, puikot kuitenkin putoilevat auton lattialle eikä niitä sieltä saa poimittua. Mukana oli myös tabletti, kuuntelin Katja Ketun "Kätilöä". Kiinnostavaa tekstiä, jaksoin kuunnella pari tuntia.

                                             Keski-Suomen talviaamun maisemat hivelivät silmiäni.

 

Kuopio oli pakkasen vallassa. Kierros kaupungin keskustassa ja Kallaveden rantamaisemissa antoi minulle, Kuopiossa ensikertalaiselle, kimmokkeen päästä sinne uudelleen jo tulevana kesänä. 

Puolison serkut olin aiemmin tavannut yli 30- vuotta sitten joten tuttavauudet piti uudistaa. 

Ei tuottanut ongelmia, juttu luisti niin ettei loppua meinannut tulla. Miehet muistelivat lapsuutensa yhteisiä tapaamisia ja kuinka Ida-mammalla oli vahva ote lapsiinsa. Sormi ojossa oli osoitellut lapsiaan ja määrännyt tulemaan milloin mihinkin pitoihin Tampereen puoleen. Ja suku totteli. Sitä serkukset nyt pohtivat kuka jälkipolvesta on samanlaisen "komentooran"otteen perinyt. Joku tädeistä kuulemma.

Ja seuraavassa polvessa samoja piirteitä on jollakin omista lapsistamme... 

Hotellin olin tilannut Hotels.comin kautta Puijonsarveen. Maksaessani sanoi virkailija:"Tästä ei tule bonuspisteitä, seuraavalla kerralla tilatkaapa meijän omilta sivuilta niin saatte ne bonukset." 

Voi nolo! En tulevaisuudessa enää käytä välikäsiä, tilaan suoraan hotellilta.

Tampereelta lähtiessä bussi oli melko tyhjä, mutta paluumatkalla jo lähes täysi. Matkustaminen sujuu miellyttävästi täydessä hiljaisuudessa. 

Poislähtiessä kuljettaja muistutti matkalaisia viemään kaikki omat roskansa mukanaan. Aiheellinen huomautus, bussissa ei ollut roska-astioita. 

Matka oli kaikinpuolin onnistunut ja näitä pidempiä matkoja on miellyttävä tehdä ammattilaisen ajamana. 

Ja tuo hinta 11€ kahdelta hengeltä Tampere-Kuopio-Tampere, matka-aika 4 h!

Vertailuun: kotipysäkiltä Tampereelle Onnibussin pysäkille yhdeltä hengeltä 6.20€ +kaupungin bussi 2.60€= 9.80€ x2=19.60 ja sama takaisin eli 39.20€! Ja matka-aika 1,5 h!

Pureva pakkanen oli peittänyt karvahuppujen uumeniin savolaisuuden vastaantulleilta immeisiltä eikä kunnon murrettakaan kuullut kuin parin hauskan lausahduksen verran siilinjärveläisen nuoren kuljettajan viiksien alta.

Kesällä sitte uuvestaan Kuopijon torille ja Partasen muikkukukkoo haukkoomaan.