HIIHTÄJÄ IÄNIKUINEN JA SUUTAROINTIA

                                       Esikoululainen oli isänsä kanssa parin päivän lomasella.

 

Askaretta riittää, nallukallekin.

 

 Vauhdikkaasti  mäkeä alas, yhden polkaisun taktiikalla,

 

                                                     koivunkannolla harjoiteltiin tasapainoa,

 

                                                             kissanpolulla oli hyvä hiihtolatu,

 

                                                                          huilihetki.

Takavuosina tapahtui:

Lähdin poikieni kanssa hiihtämään uusilla suksilla.  Umpihankeen. Eestas eestaas meni sukset, matka ei edennyt. Räpiköintini näytti pienestä pojasta niin epätoivoiselta, että pillahti itkuun kun äiti ei osaa. Ei olla montaakaan yhteistä hiihtoretkeä sen jälkeen tehty.

Ja monotkin katkesivat pohjastaan -käytön puutteesta.

Ikivanhoille umpihankisaapikkailleni kävi  vähän huonosti eilen kun olin kaupungilla: kantalappu irtosi liimauksestaan.

"Liimaisiks`sää tän, nää on niin hyvät saappaat kun on paljon lunta."

Hiihtoretkemme aikana oli kengänkanta liimattu:

                                     "Älä viä koske siihen, se tartti vähän painoo, että pysyy."

            Muillekin opiksi: ensin liimaa kengänpohjaan, sitten jakkaranjalka kenkään ja kahvakuula painoksi.

                                           Eiköhän pysy! Kiitosta vaan taas Pelle Pelottomalle!