lauantai 20. helmikuuta 2016

MISTÄ UUSI KOTI?

Alamme olla -puoliso -herra Kukkaro ja minä- rouva Myttynen sellaisessa elämänvaiheessa, että asuntoasioita olisi hyvä taas miettiä.
Mutta kun se on niin vaikeaa. Ei tiedä mistä aloittaisi.
Mikä olisi se kaupunki mihin tulevan kodin perustaisi? Olisiko se nykyinen pikkukaupunki vai viereinen suurempi kaupunki, syntymäkotikaupunkimme?
Entä isommassa kaupungissa- vanhempi lähiö vai uudisrakennusalue? Vuokra- vai omistusasunto?
Kerrostalo vai rivitalo?
Tänään teimme pienen ajelun katsomassa rakennettavia taloja Lentävänniemen Niemenrannassa.
 Alkoi kiinnostaa.
 Niin iso kynnys vielä on olemassa, ettemme osallistuneet tänään järjestettyyn alueen yleiseen esittelyyn. Nyt tässä istuessa se vähän harmittaa.
Tulevan asumisen kriteerinä on hyvät julkiset kulkuyhteydet ja muut ikäihmisen tarvitsemat palvelut. Näköjään Lentävänniemessä/Niemenrannassa ne toimivat.
Katselin rakennuttajan sivuilta hintoja- huh huh! Kolmiot, alle 70 neliötä, senioritalossa hinta n 260 tuhatta. Taisi olla enemmänkin.
Nykyisestä kodista, lähes nelikymppisestä talosta haja-asutusalueella ei enää rahaa myynnissä paljoa saa. Ei läheskään puolta pienemmän uuden kerrostalon asunnon hintaa.
Eli jos me välttämättä haluamme saada tänään löytämältämme asuntoalueelta uuden kodin olisi mentävä pankkiirin puheille. Tai nykyään rakennuttaja tarjoaa lainaa ilman pankin välikättä.
Asunnot ilmoitetaan myytäväksi pienellä summalla ja talolainaa saisi 25 vuodeksi. Olisimme lähes 100-vuotiaita kun laina olisi maksettu jos sijoittaisimme minimisumman.
Kahden terveen eläkeläisen tulot kyllä riittäisivät ko. menettelyyn, mutta mitä tapahtuisi jos toinen yllättäen sairastuisi tai peräti kuolisi. Pitäisi luopua unelma-asunnosta.

Toinen vaihtoehto asunnon hankkimiseen olisi ostaa jostakin lähiöstä ihan halpa kerrostaloasunto, rempata se mieleiseksi ja asustella siinä loput elinpäivät. Jäisi vähän sukanvarteenkin perintöä.

Tätäkin vaihtoehtoa on ilmoille heitetty, mutta ei se oikein kuitenkaan ole sytyttänyt kumpaakaan.

Elämään on tullut ja on tulossa sellaisia muutoksia jotka jo herättelevät meitä uuden elämänvaiheen käynnistämiseen.

Yksi merkittävä asia on se, ettei meillä ole enää Hymyä, jonka takia tässä kodissa vankasti pysyimme.
Toinen merkittävä seikka on se, kun lastenlapset alkavat aikuistua niin, ettei mummolalomia enää näköjään tarvita lähivuosina.
Kolmas muuttoa kannustava asia on kulkuyhteydet. Omalla alueella ne ovat kutakuinkin hyvät, mutta kun kaikki kauppa-, harrastus, ym. toimet ovat 10 kilometrin päässä, niin se alkaa rasittaa.
Neljäskin asia tässä on muutoksessa: puoliso-herra Kukkaro  olosuhteiden pakosta (työmaa muuttaa) lopettaa jokapäiväiset juoksupoikahommansa ja aikoo alkaa sohvaperunaksi. Se toimi sujuu parhaiten uudessa kodissa. Luulisin.

Tein kyselykierroksen automatkalla kun puoliso ei karkuunkaan päässyt.
"Mihin sää haluaisit muuttaa?"
"Ratinanrantaan."
"Miks`?"
"Se on hiano paikka."
Ratinanranta taitaa kuitenkin olla meidän ulottumattomissa hintatasonsa puolesta. Eikä se ainakaan minua sytytä.
Oma unelmapaikkani olisi Tampellan alue, olihan syntymäkotini sen tuntumassa, Lapintiellä.

Vielä ei talonmyynnistä keskustella, myydähän tämä kyllä täytyy ennen uuden kodin hankkimista.
Tämänpäiväisellä haavetalollani on vasta monttu kaivettu, joten kiirettä ei päätöksille ei ole.

Nyt on kuitenkin haaveiden verkko heitetty -yhdessä. Se on jo puoli voittoa.


1 kommentti:

  1. Vastaavia ajatuksia on täälläkin ilmaan heitelty, joskushan sitä on helpompiin oloihin lähdettävä.
    Oikein mukavia haaaveiluja teille

    VastaaPoista