"MÄ LEHDEN LUIN"

Olenkin tullut runolliseksi kun otsikkoni alkavat toisten luomilla lauseilla.
Tänä(kin) aamuna oli lehtipino kohtuullisen runsassisältöinen.

Puurokupposeni ehti käydä kylmäksi ja maito lämpöiseksi kun toista tuntia viihdyin aamupostin luennassa. Puoliso oli jo lehtensä lukenut ja lähtenyt kylille.
Tapoihini kuuluu lukea aamun lehdet kannesta kanteen, päivä ei ala sujua jos niin en tee. Puoliso- herra Kukkaro istuu pöydän toisella puolella ja tietynlaisen lehden rapinan jälkeen on lehtiä vaihdettava. Vaikka oma lukemiseni olisikin jäänyt keskeneräiseksi.

 

Sarjakuvasivuja en jätä koskaan lukematta, juuri tänään olikin koomikkonäyttelijätär "Kumman kaa"-Heli Sutela haastateltuna kun on valitsemassa seuraavaa sarjakuva-Finlandian voittajaa.

Jos joku kysyisi minulta mitä lehdessä tänään oli, muistaisin ainakin uuden Väyrys-puolueen kampanjatilaisuuden uutisoinnin, rantatunnelin testaajat ja neuvot valokuvien tallentamiseen. Minua kosketti otsikko: "Digitaalinen keskiaika uhkana", tarkempi luenta pelotteli aikakaudesta, joka olisi kuin digitaalinen keskiaika josta ei jäisi jälkipolville materiaalia. Vahinkohan se olisi, vanhat valokuvat kertovat niin paljon aikansa ilmiöistä ja henkilöistä. Meidänkin aikamme saisi näkyä jälkipolvillemme valokuvien kautta.

Tämänaamuiseen lehtiläjään oli mahtunut Aamulehti, Ihmiset, Moro, Citymarketin monisivuinen mainoslehti, XXL, Verkkokauppa, Ykköset ja muutama muu pienempi mainoslehti. Mainoslehdet eivät minua liikkeelle saa, sitä kun nykyään mennään ostoksille, ostetaan vain se mitä kulloinkin tarvitaan. Eikä se enää ole paljon.
Ainakaan minulle. Nykymiehet, näköjään tuo ikääntyneempi joukko, seuraavat tarkasti tarjouksia ja kiirehtivät niiden perässä kaupasta toiseen.

Joskus sitä tulee langettua ostamaan sellaista mitä ei ollut aikonutkaan. Kuten tänään. Olen etsinyt punaisiin tanssikenkiin sopivaa punaista huivia. Olen kiertänyt kauppakeskusten merkkiliikkeissä, kierrätyksessä ja Kontissa. Näköjään punaisten huivien valmistus on lopetettu. Punaista huivia ei löytynyt mistään.

 Löytyi kuitenkin viisi esinettä jotka oli ostettava.
Puoliso on saanut 30-vuotislahjaksi, siis yli 40 vuotta sitten, ystäviltään viinilaseja ja nyt kierrätyksestä löytyi rikkimenneiden tilalle samanlaisia viisi kappaletta, a`2€. Päivittelin myyjälle mukamas korkeaa hintaa ja sainkin ne vähän edullisemmin. Oikeaa tarvettahan niille ei ole, mutta nostalgia pääsi etualalle. Lasit ovat tutut kaikille perheenjäsenille ja juhlakattauksessa ne on katettu pöydän pienimmillekin. Nyt taas riittää samanlaiset lasit kaikille.

                        Niin, aina ei tarvita massiivista mainospostia kun joku tarve eteen sattuu.
                     
                       Taas sitä kannetaan kassikaupalla  hyvin tai hyvin vähän luettuja lehtiä kylän keräyslaatikkoon. Usein se painava lehtikassi saa seikkailla auton peräkontissa montakin päivää joskus jopa kaupungista toiseen.