torstai 15. joulukuuta 2016

KOIRALLA JA EMÄNNÄLLÄ SAMA MAKU

"Oon tässä vähäisten elinkuukausieni aikana tullu toteamukseen, että Emännällä ja mulla on hämmästyttävän samanlainen maku noitten tekstiilien suhteen.
Tässä yks´päivä kun Emäntä hiero jotain leipomuksiaan ja sillä tietenkin oli essu vattanpeittona niin mää siinä nuohosin sen kinttujen juuressa. Emäntä ei siitä välitä, kerrankin se mulle kerto, että aina pikkulapset on sen kintuissa roikkunu pieninä, se on siihen tottunu. Kerran oli yks Roni istunu Emännän helmoissa ja tehny vähän askareita: se oli saanu jostakin sakset ja niillä se leikkas Emännän hameenhelman hapsuille. Teki kai mummillensa Pocahonthas-hameen. Eikä Emäntä-mummi ollu mitää huamannu.
Mää otin ihan hiljaa Emännän essunnauhan hampaisiini ja imeskelin ja pureskelin äänettömänä sen niin lyhkäseks, että  nauhat aukes ja essu putos Emännän nilkkoihin.
Arvakkaas sainko kyytiä? No en oikeestaan. Mutta ei mulle sanottu Hyväkoira hyväkoira, vaikka siihen oon tottunu. Seuraavana päivänä se essunnauha katos lumen sekaan Emännän kukkapenkkiin. Kesällä löytyy. Ihan siitä varjoliljojen vierestä. Se on muuten punanen ja Marimekon Satulaa."


" Mää kiinnostuin enemmänkin tosta Marimekon essusta kun se siihen tuolinkulmalle jäi, että aattelin kaavottaa sitä vähän lisää kun se nauhakin jo oli kätketty parempia aikoja odottamaan sinne kukkapenkkiin. Hiveleekö silmäänne tää mun tyyli?"

"Emännän äiti -Vanha Rouva- harrasti silkille maalausta ja oli tehny naisväelle silkkihuiveja lahjoiks. Yks sellanen pilkisti Emännän käsilaukusta ja mää himoittin taas sitä silkkiä niin, että  maistoi siittä muutaman nurkan. Mitä jättää käsilaukkunsa hellan kulmalle!"

" Toi hanska on ihan tuare tapaus, tältä päivältä. Isäntä ja Emäntä oli humputtelureissulla Tampereella ja Emäntä oli laittanu  pyhähanskat käteensä. Ne on ohutta mokkaa ja Emäntä on tuunannu niihin tollaset pehmeeet varret. En sitte voinu vastustaa sen kädeltätuoksuvan hanskan vetovoimaa ja kun en ollu sitä ennen nähny, niin kiinnostihan se. Mää sen hipihiljaa vein ihan Emännän vierestä, melkein sylistä. Kun sitä pääsin sohvalle maisteleen, niin eikös Emäntä taas kuullu outoo hiljasuutta ja säntäs olohuoneeseen ja kiinni jäin. Yhren peukalon ehrin herkutella. Taaskaan ei kuulunu hyväkoira hyväkoira. Hm."

"Aamupäivällä Maantien Ihmeitä-lenkillä pääsin tutustuun miehisiin vehkeisiin. Siis traktoriin."


"Ja tulevaan Seikkailupuistoon. Kuulemma kumpareen takana aukeaa Näsijärvi. Näyttää kaukomaalta -vielä."


"Pojat otti Emännästä ja musta yhteiskuvan. Emäntä anto mulle uuden nimen: Viidakon Ykä. Miksiköhän?"


"Tällasessa viidakossa mää päivisin seikkailen, sopii mun hillitylle luanteelleni. Joku liaani on jääny mun seikkailuistani Viidakon Ykä-pörrööni."


8 kommenttia:

  1. Ihanan pörröinen pää ja melkoinen touhuaja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisten oikeesti Jymy omaa hillityn luonteen, ei riehu eikä turhia hötkyile. Nää nyt vaan on niitä...pitää suhtautua!

      Poista
  2. Pienet lapset tutkii maailmaa laittamalla kaiken suuhunsa. Aikuiset ei aina tajua ja silitä päätä. Hyvää viikonloppua teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minua ei häiritse -ainakaan hirveästi- tuo pentumaisuus, taidan tulla taas lapseksi itsekin...
      Juuri palattiin Eläkkeensaajien joulujuhlista jaloin...

      Poista
  3. Kyllä pienistä tihutöistä huolimatta Jymmy on niin niin suloinen. Täytyyhän sen vähän tutkia,kun on pentu vasta. Kyllä sitten aikuisena toopen touhut jää pois:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ollaan päästy vähällä- vielä. Aikuisilla on oltava silmät selässäkin ja korvat höröllään outoa hiljaisuutta kuultavaksi kun pentu hääräilee ympärillä. Kyllä Jymystä hyvä berni vielä kehittyy...

      Poista
  4. i love life in rural areas as it seems more real and peaceful to me .
    your last capture of dog is amazing i smiled at it .is he angry here ?

    VastaaPoista
  5. Eikä...ihan ku täälläkin asuis pari samanlaista touhuajaa.

    VastaaPoista