Tänään ihailtiin kuuta Jymy-Jamin kanssa kirsikkalehdossa. Näin taiteellisesti:
Huomasin, etten ole kirjoitellut tänne mitään pitkään aikaan, eikö ole ollut asiaa, vai ajanpuutetta vai miksi unohdin blogini?
Monenlaista touhua ja elämänmenoa tässä on saanut pitää, kaikki kuitenkin myönteisiä asioita.
Eläkkeensaajien touhuissa on ollut monta tapahtumaa ja olenkin viettänyt tovin jos toisenkin pöytäkirjojen laadinnassa. Olen sählännyt oikein kunnolla niiden pöytäkirjojen kanssa kun toisella koneella kirjoitan luonnoksen ja kun siirrän ne tikulle ja avaan toisella koneella, onkin asettelut aivan muuta kuin alkuperäisessä. Niissä tilanteissa lehmänhermoni ei ole pitänyt. Ärräpäitä on lennellyt, uskotteko!
Lauantaina kolmantena joulukuuta oli odotettu tapaaminen pentujen syntymäkodilla. Paikalla oli viisi seitsemästä. Nelikuiset pennut kirmasivat ryhmänä pitkin pihaa ja painimiset tekivät hyvää.
Meille aikuisille annettiin opastusta näyttelyesittämisestä ja pennun virhekäytöksen korjaamisesta. Talletimme korvan taakse ohjeet mm.pöydänreunalle hyppimisen estelystä. Naksutella kuulemma pitäisi. Sieltä ne nyt pitäisi saada toimiviksi ohjeiksi kun Jymy tahtoo pomppia katsomaan mitä pöydillä säilytetään.
Pentujen Tilda-äitikin oli tarkistamassa jälkikasvunsa kehittymistä. Tilda-äiti on taas palannut ruotuun ja napsii palkintoja omalla osaamisalallaan. Sulo-isäkin tänä viikonloppuna on palkintoja näyttelystä kerännyt.
Kaikki pennut näyttivät oppivaisilta, hyväluonteisilta ja -kuntoisilta. Mittatikulla tarkistettiin korkeudet.
Nuorisoviikonloppujakin on taas vietetty. Sählynpelaajalle on keitelty puurot, paistettu kananmunat, on kuljetettu turnauksissa ja arvuuteltu mistä poika löytyy kun puhelimella ei saa yhteyksiä.
"Mun puhelin oli äänettömällä, en muistanut laittaa ääntä..."
Lauantaina haettiin siskokset Helsingin junalta viikonlopun viettoon.
Jymy sai kaivattuja seuralaisia rapsutuspalvelijoikseen.
Sunnuntaina ehdittiin lenkkeillä kirpeässä pakkassäässä.
Iltapäivällä saatettiin tytöt junalle ja maanantaina lähti sählynpelaaja Tuusulaan.
Itsenäisyyspäivän ilta vietettiin puolison- herra Kukkaron ja Jymyn kanssa kolmistaan kaikess´rauhass´ kotona. Päivällä olikin pöydän täydeltä ruoka-aikaan väkeä paikalla.
Olen joutunut istumaan TV:n ääressä kädet toimettomana kun Jymy ei anna minun pitää kutimia hyppysissäni. Se on nyt löytänyt paikan sylissäni, takamus kyllä roikkuu tuolin ulkopuolella.
13-v poikaserkukset päättivät perjantai-iltana myöhään, että tulevat meille yöksi. Pappaa patisteltiin hakumieheksi ja pizzalaatikot kainalossa herraseurue meille majottui.
Aamiaisella kyselin pojilta koulukuulumisia ja opin taas uusia asioita: poikien älypuhelimissa oli kaikki lukujärjestykset, poissaolot, huomautukset ym entisajan reissuvihoissa kulkeneet asiat. Minulle opastettiin niiden salat perinpohjin. Kyselin kiusaamisesta ja muista mummille kuuluvista !? asioista. Ei kuulemma sellaista ole. Kyselin, kuuluvatko joihinkin entisaikojen tapaisiin kouluneuvostoihin tai oppilaskuntiin. Ei ole heidän alaansa, hyvä kun kysyin.
Suomi.fi asiointipalvelun kautta. (Uudehko kansalaisille tarkoitettu asiointifoorumi virkamiesten kanssa. Toimii pankkitunnuksilla) Vastauksen sain nopeasti puheluna ja jonkin verran sain ongelmaani eteenpäin, sen verran, että potilasasiamies ei ollut oikea foorumi, olisi pitänyt asioida vanhusasiamiehen kanssa! Mistä sen taas saattoi tietää kun ongelman aihe on "potilaallinen" eikä "vanhuksellinen", Päämies on alle 70 v eli ei vielä vanhus. Sen opin, että virkamiehet keskustelevat asiasta sujuvasti, mutta asiakkaan on ihan itse pääteltävä ja päätettävä kuinka missäkin asiassa etenee. Lopputulos on arvailujen varassa. Nyt odotan jännityksen vallassa minkälaiseen päätökseen maistraatti asiassamme päätyy. Ja meneekö s-posti liitteineen perille asiasta päättävälle henkilölle.
Joulunodostusmieleni on alamaissa tämän tapauksen johdosta.
Jospa kierros kuutamoillassa Jymyn kanssa leppoistaisi ajatuksia.
Kaunnita maisemakuvia jälleen. Jymy kyllä istuu sylissäsi sen näköisenä,että tätä paikkaa en kyllä luovuta ainakaan kutimille:)
VastaaPoistaJymy on nyt vallannut sylini, sama ominaisuus oli edellisilläkin berneillä. Minua ei haittaa, tätä on tavoiteltu:)
PoistaIhana kuva sinusta ja Jymystä. Mukava oli kuulla pitkästä aikaa kuulumisiasi. Ihmeellistä tuo edunvalvonta, tarkkaa on.
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Nolottaa, jäi tukka kampaamatta eikä kelloa näy... Se edunvalvonta-tarpeellista, mutta haastavaa!
PoistaIhanan näköinen paikka ja ihana nimikin - KIRSIKKALEHTO. Jymy on taas kasvanut. Jo vain nuo sisarustapaamiset ovat virkistäviä. En kadehdi edunvalvojan rooliasi. Mistäs noita kaikkia asiamiehiä voi tietää? Eikös virkahenkilön yksi tärkeä tehtävä ole neuvoa asiakas tai hänen edstajansa oikealle "luukulle"? Hyvää alkanutta viikkoa teille.
VastaaPoistaKirsikkalehto on alkanut 35 vuotta sitten naapurilta ssaduista pienistä juurakoista. Nyt niitä on tarpeettoman montun reunamilla kymmenkunta satoa tuottavaa pikkupuuta. Aarteitani!
PoistaIhanat noi kuutamokuvat. Sullapas on ollut monenmoista puuhaa, paperisellaisia. Niissä se aika rientää, kokemusta on ainakin kirjanpidosta.
VastaaPoistaJaksamista sulle uuteen viikkoon.
Edunvalvontajutut palautetaan maistraattiin maaliskuussa, olen tehnyt sitä jo vuodesta 2000. Tämä on ensimmäinen kerta kun huomautetaan, vuosi 2015 oli Päämiehelleni poikkeuksellsen kallis vuosi josta pitää antaa tarkemmat selvitykset. Ei tässä muu auttanut kuin verkkopankista tiliotteita kaivelemaan, alkuperäisethän ovat siellä maistraatissa.
Poista