PIHASSA TUOKSUU PIPARKAKKU

Iltakierros Jymyn kanssa oli verkkaista kahdestakin syystä. Pihapiiri oli jäinen ja vaarallisen liukas.
Koiramme kasvuvaihe on "herkkä kuin lasimalja", joten yhteisellä päätöksellä Jymyn kanssa päätimme jäädä ihmettelemään näitä joulukuun sään synkkyyksiä omaan pihaan. Itsekin alan olla "herkkä kuin lasimalja"-tilassa. Kaatumisia tai liukastumisia on nyt varottava niin koiran kuin Emännänkin.
Omatkin kaupunkimenot päivällä jäivät toteutumatta kun tienvieri oli taas kuin pullonkylki.
Olisi ollut tärkeää menoa pankkiin. Yksi avustettava kehveli ei omista omia verkkopankkitunnuksia enää, edellisenä kesänä joku ulkopuolinen käytti väärin tiliä ja oli varminta se sulkea. Tämä vuosi on selvitty kun maksan laskut oman verkkopankkini kautta. Nyt olisi tarve lääkäri- ja apteekkiasioille, tai verottajalle, mutta niitä ei voi hoitaa joustavasti ilman verkkopankkitunnuksia. Eli oli tarkoitus päivittää pankkiasiat, mutta Tampereella on vain yksi pankin konttori jossa sen voi tehdä. Onneksi meillä pitäisi olla voimassaoleva valtakirja, jos ei niin ole, on taas epätoivoisen monimutkaista tämäkin tarpeellinen asia saada päivitettyä.

Toinen verkkaisuutta aiheuttava uusi ilmiö oli pimeällä pihalla leijaileva piparkakun tuoksu. Sitä me molemmat -Jymy ja minä- aisteihimme talletimme. 
No mistä se tuoksu tulikaan? Se tuli meidän savupiipusta!
Alkuillasta innostuin leipomispuuhiin. Jostakin sain päähäni tehdä kaneliässiä. Niitä teki aina anoppi juhlaleivonnaisiksi. Tein niitä ensimmäistä kertaa tämän melkein 50-v avioliittomme aikana. En ole aiemmin rohjennut käydä anopin resepteille. Niitä pötkylöitä vääntäessäni omalla tavallani seuraili puoliso- herra Kukkaro tekemisiäni eikä voinut olla mainitsematta: "Äitini teki ne näin ja näin..."

Hyviä ja mureita niistä minunkin mallillani tuli.
Samaan sotkuun leivoin taatelikakun reseptillä piirakkapohjan, kuorrutuksen teen Koskenlaskijasta porkkanakakun ohjeella. Kahvikakut meillä jää syömättä, leivokset kelpaavat paremmin. Pari kahvikakkua on pakastimessa, saattavat löytyä pääsiäisenä.

Suklaatryffelin reseptillä tein nappeja herkutteluhetkiin. Monet kerrat jouluhyviksi olen tehnyt kookosrasvapohjaisia tryffeleitä, nyt näissä on vain kermaa, tummaa suklaata ja voita.
Näistä tuli taas -sanoisinko- no sanon -persoonallisia. Ei näitä voi ruokablogin kuvauksiin lähettää.
Tuolla ne ovat peräkamarin ylähyllyllä jähmettymässä. Kaikki kun pitää tehdä nopeasti ja nostaa korkealle innokkaan koira-apulaisen  ulottumattomiin.

Jymyn kanssa meillä on yhä tihenevä Emäntä-koiranpentusuhde. Ulkolenkeille lähtöä  en enää mainitse, Jymylle riittää kun vedän takin päälleni ja saappaat jalkaan. Ulkoilut pihapiirissä ja lähinurkilla teemme ilman hihnaa, Jymy pinkoo kuin "isäjänis joka viitaan loikki" luokseni jos olen vähänkin kauempana. Saan jo sitä varoa kun Jymy ei aina ehdi pysähtyä viereeni. Ensimmäinen bernimme Berry säntäsi samanlaisessa tilanteessa niin, että polveni lumpsahti pois paikoiltaan.

Koiranpennun tulon jälkeen olen huomannut, että nukun paremmin. Miksi? No siksi kun päivät saan olla erityisen valppaana mitä ympärillä tapahtuu. Ja se taas virkistää -jos väsyttääkin -jo minunikäisen ihmisen aivotoimintaa.
Aina valppaus ei kuitenkaan auta. Jonakin iltana Jymy  räyhäsi ja räksytti minulle niin, että arvasin jonkin olevan vialla. Se vika oli nahkahanskapari. Ensin oli ripaskaa pari kertaa, ja kolmannella kerralla kokonainen hanska lumipenkassa. "Missä pari , missä pari?" Seuraavana päivänä se tuli toiseen penkkaan. Onneksi. Enää ei Jymykään minulle rähissyt.

Uusia oppeja Jymy harjoitteli tänään. Ruokalaatikon kannen aukaisua.

Voi sitä Jymyä!

Monissa blogeissa kerrotaan jouluvalmisteluista. On sitä meilläkin tehty. Yläpölyt, ovenkarmit, taulut ja patsaat on pyyhitty. Puoliso- herra Kukkaro on siivonnut nurkkia myöten oman TV-huoneensa viiri/lippulinnaa myöten. Joulumatot laitetaan lattioille huomenissa, ne joita olin ajatellut, etten enää tarvitse. Onneksi ei viety kierrätykseen.
Kinkut on sulamassa ja laatikkotarpeet odottaa jääkaapissa. Puoliso- herra Kukkaro on kokenut työnsä loppumisen jälkeen toimettomuutta ja on nyt innostunut tekemään lanttu-porkkana- ja maksa laatikoita. Viikko niitä koe-eriä syötiin.

Joulua tullaan viettämään kotioloissa. Mummolavarauksia on jo tehty, lapsimääristä ei vielä ole varmuutta.
 Kaupunkireissu odottaa huomenissa, jospa viimeisiä asioita saisi vielä hoidettua.