ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS VAI SISARENMÄÄRÄÄMISOIKEUS?

Olen saattanut itseni asemaan, josta nyt yritän hivuttautua loitommaksi.
Olen nimittäin tullut riippuvaiseksi huolenpidosta.
Tämän havainnon tein kun katselin perheemme lapsuusajan valokuvia. Suurimmassa osassa kuvia on pikkuveli tankinkokoisissa lastenvaunuissa ja minä niitä työntämässä ja myöhemmin hiukan pienemmissä mutta yhtä massiivissa kärryissä.

Tänään työntelen samaista pikkuveljeä pyörätuolissa...
Nyt on tultu siihen vaiheeseen, että meidän on aika päästää irti toisistamme.
Viime vuosien aikana olen lukuisia kertoja tarjonnut lähipiiriläiselle mietittäväksi toimivamman elinpiirin  etsimistä.
Turhaan, niin turhaan.
Itsemääräämisoikeus on nykyään niin vahva, ettei ilman pakkomääräystä voi toisen tahtoa muuttaa.
Tänä kesänä vihdoin sai puhelun: "Mää olen nyt miettiny ja voit sää sitä asuntoa mulle hakea!"

Heinäkuussa kävin Tampereella Lähitorilla kyselemässä lisäapua toimintakykynsä jo unohtaneelle/menettäneelle yksinäiselle lähipiiriläiselle. Pian sainkin soiton ja sovittiin palveluohjaajan kanssa tapaaminen. Todettiin asunnon sopimattomuus ja palvelujen puute pyörätuolinkäyttäjälle ja laitettiin vetämään anomus toimivampaan asuntoon.
Kului vain hetki ja saimme kutsun tulla näyttäytymään uuden asunnon valitsijamieh… henkilöstölle.
Päätöksenteko vei aikaa viikon ja jo seuraavalla viikolla pakattiin muutama tavara peräkärryyn ja lähipiiriläinen uuteen asuntoon.
Erilaisia asumiseen ym. liittyviä asiakirjoja täytettiin tunti.

Entisen asunnon vuokrasopimus irtisanottiin.  Tein sen netissä. Sain vastauksen:
"Täytyy olla valtakirja."
Samoin irtisanoin sähkösopimuksen. Sain vastauksen:
"Täytyy olla valtakirja."
Valtakirjat hankittiin ja toimitettiin skannattuina yo. virastoihin.

Sovittiin kauppapalvelujen järjestämisestä. Sain vastauksen:
"Henkilölle ei voi avata omaa tiliä, suostutteko tilin takaajaksi?" Täytin nipun lomakkeita ja suostuin.
Nyt alkaa toimia kauppapalvelutkin.

KELA:ssakin piti asioida. Tilasin netin kautta palveluajan. KELAn aulassa työnsin KELA-korttiani koneeseen, vartija tuli avuksi, oli väärä aukko!
Asiointi sujui hyvin, valtakirja oli valmiina. Päätöksistä en saanut oikeastaan mitään tolkkua, anomukset ja hakemukset on kuitenkin tehty. Sain uusia hakemuksia täytettäväksi.

Kun sanoin asunnon vuokrasopimuksen irti, minulle tuli viikon aikatauluvirhe. Todellisuudessa asunnon purkuaikaa oli kymmenen päivää, ja se teki tiukkaa omien menojen lisänä.
Ensimmäisessä kuormassa vietiin muuttaja nojatuoleineen,  televisioineen, peittoineen ja tyynyineen.
Matkan varrella käytiin korjauttamassa pyörätuolia ja unohdettiin jalkatuet sinne.
Seuraavana päivänä pakattiin kuormaan taulut, niitä oli lähes kaksisataa, auton peräkärry oli täynnä kattoa myöten. Meillä on autotalli nyt taidegalleriana.

Ja seuraavana päivänä vietiin muuta tavaraa sinne ja tänne.
Monta säkillistä vietiin roskikseenkin sekä UFFin laatikkoon.
Kaatopaikalle vietiin täysi peräkärryn kuorma.

Onneksi muuttaja ei ole hamstraaja, siinä sitä puuhaa olisi yhden televisio-ohjelman verran riittänyt.
 Kun edellinen vuokrasopimus on tehty, tupakoimista ei kielletty. Siispä seinien ja kaappien pesua riitti, pesuvesi oli paksua ja tummaa...
Musiikkikasetteja oli toista sataa, samoin DVD-levyjä. Siinähän se aika kuluu, kuunnellessa...
Taulujen valokuviakin oli aivan riittävästi. Ne ovat arvokasta omaisuutta, hankin niille kirpputorilta vaikka matkalaukun ja laitan hyvään talteen.

Toisen ihmisen, etenkin läheisen - elämään puuttuminen ja siinä rinnalla vuosia kulkeminen on ollut henkisesti hyvin, hyvin raskasta. Itsemääräämisoikeus on  vahva, vaikka toimintakyky olisi rajallinen, sellainen, ettei mitään omia asioita pysty itse hoitamaan.
Jaa-a, myönnän- olen käyttänyt aika vahvasti sisarenmääräämisoikeuttani...
Ei siitä haittaakaan tainnut olla...
Puolestapuhujana olen saanut asiat hyvin järjestykseen, onnekseni avukseni on sattunut osaavia ja empaattisia virkailijoita. Mutkattomaksi en toisen asioiden hoitamista sano, kärsivällisyyttä ja asioiden etukäteen selvittelyä se vaatii. Ja aikaa!

Nyt iso kynnys on ylitetty ja toivon, että lähipiiriläisen elämässä pysyisi taas sivellinkin kädessä.

Tätä se siskonmääräämisoikeus saattaa teettää!