MONTAKO METRIÄ TARVITAAN OMENAPIIRAKAN TEKOON?

Minulla oli tekeillä kiireellisiä kirjallisia harjoituksia ja puoliso, herra Kukkaro haikaili kahville omenapiirakkaa.
"Sää voit tehrä sen itte, mää neuvon."
Ja kyllä niitä kysymyksiä satelikin, ei siksi, ettei olisi osannut yhtä piirakkaa tehdä, mutta kun olin siinä vieressä niin piti höpistä muodon vuoksi. Minä taas tekisin kirjalliset työni  hiljaisuuden vallitessa. Onneksi pentu Jymy veteli terassilla päiväunia, ei tekemisistä olisi tullut mitään Jymyn pyöriessä jaloissa.

Tässä välivaiheessa huomasin, että noin kuusi metriä on se tila jonka miespuolinen henkilö tarvitsee 27 senttisen omanapiirakan valmistamiseen.  Pienoiskeittiössä tätä on täysin turha edes kokeilla.
Kun piirakka - omenat persoonallisella, miehekkäällä tavalla taikinaan aseteltu- oli uunissa, oli leipuri paennut keinutuoliinsa lepäilemään. Minä sitä  piirakkaa välillä silmäilin, ettei muuttuisi korpuksi ja välillä huikkasin:"Katsotkos välillä uuniin!"
 "Ei se viä oo kypsä, viä viis minuuttia!"
Tämä asia on ollut minulle vuosikymmenet arvoitus -kun minä tarkkailen leipomuksia katsomalla uuniin, tämä toinen kokki katsoo sen seinäkellosta!  Olkoon niin!

 Siinä vieressä tätä tilannetta tarkkaillessani oli omat paperit levällään kahden ja puolen neliön pöytäalalla. Muuta siihen ei olisi mahtunut, ei edes läppäriä. Tapansa kullakin.

 Minun vuoroni jonakin päivänä oli valmistaa lounas ja hainkin aineet omalta pihalta.
Takapihalla kasvaa kolme lehtikaalin rehevää tainta ja muutama sipuli ja porkkanakin samasta penkistä löytyi.
Netistä katsoin lehtikaalikeiton ohjeen ja siihen kaalia tarvittiin 150 grammaa.
On siinä pinolla mittaa!

Keittoon laitoin lisäksi perunaa, porkkanaa, sipulia, yrttejä, pippuria, kasvislientä, kermaa ja sulatejuustoa. Bamiksilla pyöräytin soseeksi ja maukasta oli.

Lehtikaali oli täysin puhdasta kaikista ötököistö ja laitankin sitä tulevana kesänä taas kasvamaan nyt kun sitä opin käyttämään.
Takapihalta kaivoin yhden piparjuurenkin ylös, tai sen minkä sain. Se oli käsivarren paksuinen jötikkä.
Palsternakkaa en tänä keväänä kylvänyt, nyt on taas niin syvät lavat valmiina, että kevällä on  sen vuoro. Palsternakan voi kylvää näin syksylläkin, mutta siemeniä ei tähän hätään enää ole.

NYT SE OMENASOUVI TAAS ALKAA

Poutapäivä innosti meitä omenasouviin, Huvitus näytti siltä, että keräyksen voi aloittaa.

Olisikohan näissä koreissa satakunta litraa omenia?

Samalla poiminnalla tehtiin reipasta karsintaa takapihalle kulkemista estäville oksille.

Olen näin tehnyt jo monena syksynä, nyt sitä suositellaan joidenkin puutarha-ammattilaistenkin suulla.

Kaksi isoa kopallista Huvitusta kerättiin, ja ainakin saman verran vielä yläoksiin omppoja jäi.

Omenapuun alla kasvoi tänä kesänä parimetriseksi hujahtanut villiintynyt kirsikkapuu. Se oli hyvän mallinen ja siirsin sen kesäkatoksen viereen. Toivottavasti se joskus kukkii ja tässä paikassa menestyy. Kukkiva kirsikkapuu näkyisi olohuoneessa istujalle ja bloggaushuoneenikin ikkunasta. Istutin kirsikan juurelle muutaman valkosipulin kynnen, jospa pitäisivät myyrät loitolla.
Edellisenä kesänä ostamani Suklaakirsikka joutui näköjään myyrän herkuksi, siksi sen kasvu oli niin kituliasta. Istutin kuitenkin kalutun taimen uuteen paikkaan, toivottavasti toipuu.

Takapihan Melba-paralta on taas revennyt iso oksa. Olin kyllä tukenut painavampia oksia haravoilla, lattialastoilla ja monenlaisilla virityksillä, mutta valtavat määrät omenia teki tuhoa. Vielä ei voi Melbaa kerätä, on sen verran "vaiheessa", ettei maukasta mehua raakileista synny. Kypsytelköön kuihtuvassa oksassa satoaan. Kuinka tuo Melba onkin niin hapero rungoltaan, pitäisi olla kovempaa, kun omenat ovat isoja ja painavia ja lehtiäkin on valtavasti -ja nekin ovat tavallista isompia?!

Tällä härvelillä alkaa omenamehun teko, viime kesänä tehtiin ensimmäistä kertaa ja vaikka touhu on yhdenlaista sähläämistä, lopputulos on vaivan arvoista; puhdasta, kirkasta ja sokeritonta omenamehua.

Nyt on omenia kaikissa puissa  niin paljon, että kokeilen siiderin tekoa PIHAKUISKAAJAN blogiarvonnasta voittamani kirjan ohjeilla. Ja viiniäkin voisi tehdä.

 Pihatyöt päätettiin ehkä kesän viimeiseen lounaaseen kesäkatoksessa. Vuodeharson alla piti syödä, oli vähän äkäisiä ampiaisia lähettyvillä.

Omenapiirakkaa nautittiin iltapäiväkahvin seurana ja katseltiin kun vesisade kasteli vaihteeksi pihapiiriä. Onneksi ehdittiin muutama tunti touhuta hyvän sään aikana.