Jo hyvissä ajoin pikkupojat olivat varanneet yökyläpaikat mummilaan viikonlopuksi. Serkkupoika V.Ville.V kutsuttiin mukaan luistimineen ja mailoineen. Pojat vietiin kyläkoulun kentälle luistelemaan. Kenttä oli paksun lumen vallassa joten kotiin juuri ostettu kola pääsi hyvään käyttöön. Pappa sitä siellä työnteli.
Pojat jäivät kentälle pelailemaan ja Pappa pääsi valmistautumaan illanviettoonsa. Aikamoiset-jo hyvinkin tutut tuoksut Puoliso jälkeensä jätti taksiin mennessään. Joskus, vuosikausia sitten Puoliso sai sisareltaan lahjaksi Hermesin Rocabar tuoksuketta. Sitä ilman ei Puoliso voi parempiin kalaaseihin lähteä, tuoksu ikäänkuin luo juhlatunnelman.
Pojat jaksoiva pelata jääkiekkoa kolme tuntia lumisateessa. Olivat nälkäisiä ja väsyneitä, saivat makkarasoppaa lämmikkeeksi.
Olin luvannut, että leipoisimme yhdessä illalla. Esiliinat eteen ja pulikat käteen, piparkakkutaikinat saivat tasaista kyytiä. Onneksi oli kaikille omat pulikat, muuten olisi saattanut tulla jonkinasteista kiistelyä. Tämän olen useasti havainnut. Vaikka pojat ovat jo 12 ja 9-vuotiaita, leipominen ja keittiöpuuhastelu mummin kanssa on mieleistä. Pojista N.Kristian on oikea taituri keittiötöissä, osaa ja oivaltaa ja on tarkka makutuomari. R.Mikael tekee ehdotuksia ja V.Ville V seurailee mukana. Piparkakut saivat persoonalliset koristelut pinnalleen, ja Hymylle annettiin vähän palaneita tähtösiä ja irralleen jäänyt piparipojan jalka.
Herkkuja nautittiin kuuman glögin -yhdelle eikä toisellekaan rusinoita eikä manteleita- kanssa kynttilänvalossa. Vähän yritettiin viritellä joululaulujakin illan iloksi, mutta huonolla tuloksella. Ei taideta olla laulumiehiä.
Väsyneet pojat yrittivät jotain leikkiäkin, kokosivat entisen puisen junaratansa olohuoneen lattialle. Se kiinnosti vähän aikaa.
Ennen nukkumaanmenoa piti vielä kerran tarjota iltapalaa, täytettyjä sämpylöitä ja maitoa. Aina jaksan hämmästyä poikajoukon ruokahalua, ruokaa ja välipalaa saa laittaa parin tunnin välein. Ja aina kelpaa.
Pojat sammuivat yöunille yhdentoista aikaan, normaalia meillä viikonloppuisin.
N.Kristianilta puuttui sopiva jääkiekkomaila. Sitä sitten joukolla hakemaan kauppakeskuksesta. Minä kuskina, Puolisolla taisi olla vähän viivettä eilisestä illasta, luulisin. Maila löytyi, ostetiin pari muutakin pihahöntsyilyyn. Pikkupoikien isillä on jkv tuota jääkiekkotaustaa ja Puolisokin penkkiurheilee sitä. Siksi niihin varusteisiin näyttää aina löytyvän vähän "tuohta".
Kauppakeskuksessa on mukava käydä, tapaa tuttuja. Tänään nähtiin aikuisten poikien entinen tarhantäti ja paikallisen kyläneuvolan terveyssisar. Puoliso jäi tuttunsa kanssa suustaan kiinni pitkäksi aikaa. Yksi pojista hävisi omille teilleen, vasta monen puhelun jälkeen poika löytyi- WC:stä. Oli tullut kova hätä eikä ollut ehtinyt häipymisestään meille ilmoittaa.
Pojilla oli tänään karkkipäivä ja voi sitä valinnan vaikeutta karkkihyllyn ääressä. Minulta jo oli mennä hermo heikoksi kun odottelin poikien päätösiä. Kullekin löytyi lopulta omanlaisensa.
Taas vietiin pojat kyläkoulun kentälle pelaamaan. Poikien pukiessa eteisessä luistimia jalkaansa heittäytyi Hymy aivan levottomaksi- pyöri ja hyöri ympärillä. Hymy näköjään tiesi mitä siitä toimesta seuraa. Pari talvea sitten Hymy oli mukanamme pelikentällä ja riemuitsi juostessaan jäällä poikien perässä. Nyt se muistikuva luistimien myötä näköjään palasi. Hymy pääsikin poikien mukana kentän laidalle ja sai hukata energiaansa tällä kertaa lumihangessa.
Leipä jäi ostamatta joten sämpylän tekoon. Pitkään aikaan ei olla leivottu tavallista pullaa. Ja pullataikinakin pääsi kohoamaan.
Pappa haki pojat kentältä, ensimmäinen poika joka astui ovesta hihkaisi :"Mummi, ootko leiponut pullaa, täällä tuoksuu!" Pojat saivat lämpimät sämpylät käteensä ennen ruokaa joka oli taas toiveruokaa: spagettia ja kananuggentteja. Olen tavallisen kotiruoan kannattaja, näitä nuggenttejakin oli Pappa ostanut poikien toivomuksesta. Voi sitä Pappaa...
Nämä poikaviikonloput ovat uskomatonta hälinää ja hulinaa, omiin hommiin -käsitöihin tai lukemiseen on hiukan vaikea keskittyä, toisaalta olen koko ajan "läsnä", eli kutsuttuna paikalla kun tarvitaan. Ja kyllä viikonlopun aikana saankin kuulla lukemattomia kertoja erilaisilla äänensävyllä : mummi, mummi -kuuletkosäämitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti