TOIVEET JA TOTUUS

On jännä tunne kun haluaakin jättää tekemisensä/työnsä kesken.
 Mietin sitä kun siirtelin viimeistelyä vailla olevia tekeleitäni sivummalle että toisille tuli tilaa. Tapanani on ollut aina tehdä työt (käsityöt) valmiiksi joskus kylläkin pienellä viiveellä, mutta nyt jotkut ajankohtaan kuuluvat työt olen jättänyt huilimaan vaikka ei pitäisi.
Keskeneräisenä ovat : talveksi tarkoitettu takki, pikkujakku, puolihame, mohairneule, Afrikankukkapeitto, parit helmet ja mitä vielä?

 

Takista puuttuu napit ja helman ompelu. Jakun tein ikivanhasta kankaasta ja Kontista ostetun 80-luvun kaavalla. Hyvin istui keskeneräisenäkin- "vaikka itte sanonkin". Olkapäällä oleva kangas sekin on jo vuosia sitten Kontista parilla eurolla ostettu silkin tuntuinen kangas. Sopii hyvin jakun väriin.

 Sylissäpidettävät ja TV:n äärellä tehtävät käsityöt valmistunevat sitten joskus...
Muutama sukkaparikin on puikoilla.
Yksi tuunaustyö valmistui nopeasti: Kontista ostin kivan kellohelmahameen kolmella eurolla, mutta eihän se mennyt vyötäröltäni kiinni. Lidlistä ostettu mukava trikoopusero pääsi pallohameen pariksi. Pieni ryntty tuli ompeleen alle, sen peitin pikku rusetilla. Hamosen tuoteselostusta lukiessani hämmästyin: materiaali 100 % silkki! Nyt kelpaa!

Valokuvakirjan teko, lähipiiriläisen taulujen nimeäminen ja siirto yhteisesti perustettavaan blogiin, sukututkimuksen materiaalin kirjoittaminen kukin suku omiin kansiinsa, kyllähän näitä riittää.
Tuossa on lueteltu muutama "vaiheessa" oleva projekti, toiset niistä ikuisuusprojekteja.
Mutta mikä minua häiritsee on se, että en ikäänkuin halua tehdä tällä hetkellä jotakin työtä loppuun.
Onko se jokin tunnepohjainen oireilu -ikääntymisestä?
Saman tunteen koin kun 1977 rakennettiin talo ja oli tyhjääkin tyhjempi olo kun kaikki tuli valmiiksi.
Vähän niinkuin elämäkin saisi jatkuvuutta kun on muutama keskeneräinen toimi odottamassa käsityökopassa, ompelupöydällä tai tiedostona netin syövereissä.

                             Muutaman keskeneräisen sain valmiiksi kun katselin "Mirjamia" päivällä.
                       Anneli Saulin- häntä ihailen näyttelijänä- kanssa puuhastelimme samoja asioita:

                                               Anneli se siinä silittelee rouvan pöytäliinoja,

                              minulla Annelipunnelilla työn alla lakanoita, tyynyliinoja ja pöytäliina.

Pöytäliinaa silitellessäni oli puoliso-herra Kukkaro ehtinyt kattaa lounaspöydän "tablettien" kanssa, hmm:

                                               Vaikka näin sen toivoin olevan:

                                       
                                           Aina ei käy yksiin toiveet ja totuus.

KOTITALOUSNEUVONTAA JA LUMENLUONTIA

 

                   Pihapiirin reunat on Aamutuiman Auraaja -herra Kukkaro vetänyt tarkasti suoraksi.

 

                                              Sisääntulotie on saanut jopa koristereunuksen.

 

                               Naapuruston kissaseurue on tehnyt omat polkunsa yrttimaan vierelle.

 

                                                  Kotikylän sunnuntairauhaa.

Perjantaina saatiin kolme nuorta viikonlopunviettoon. Se onkin nykyään harvinaisempaa elämystä meille isovanhemmille. Osa nuorisosta huitelee enimmäkseen omilla menoillaan ja yhteydenpitoa on kuljetuspalvelujen merkeissä. Ja niitä näyttää riittävän.
Nyt oli yhdellä kehvelillä sählyturnauspäivä ja se kestikin koko päivän. Pappa ajeli edestakaisin jäähallille ja kotiin, välillä piti hakea yksi nuorisosta Tampereelta. Ilmassa oli informaatiovajetta.

Vuosien varrella vakiintuneiden tapojen mukaan iltapalaksi nuorisolle on tehty pannari tai vohveleita. Nyt valittiin vohvelit. Minä niitä saunan jälkeen aloitin paistelemaan, mutta jo ensimmäisen vohvelin paistuessa kylkeeni liimautui intensiivisesti työskentelyäni tuijottaen herra Kukkaro. Muina miehinä jatkoin askarettani kunnes sain sanottua: " Sää varmaan haluaisit tulla tätä tekemään?" "Joo-o, sehän on ollu aina niinkun mun homma." Vahdinvaihto tehtiin sutjakkaasti.
Aiemmin päivällä pilkoin sipulia ja sain ohjeen: "Ruakaohjelmassa näytettiin kuinka sipulista saa helposti kuaret pois. Näytänkö?"
 Ei tarvinnut, osasin itsekin.
Nuoriso oli varautunut luistimilla, jospa päästäisi koulun kentälle luistelemaan. Ei päästy, oli kireä pakkanen ja autokin koko päivän liikekannalla. Tytön kanssa vietettiin käsityöpäivä.

 

                                     Lumiukkosukkajoukko lisääntyi kahdella parilla.
                       En mitenkään kannusta, mutta koulun käytävällä on näillä sukilla hyvä luisto...

                       Sukat on kudottu 7-veljeksestä ja lapset kaksinkertaisesta monivärilangasta.

Illalla nukkumaanmennessä entiset kokemukset muistissa varoittelin poikia sähläämästä turhia yön aikana.
                       Mitä vielä: olivat yösydännä potkutelleet kotitiellä isiensä vanhalla potkurilla.

                                                         Tulivat lapsiksi jälleen.

                                                         Haittaaks´se?

"EI JUMANKAUT, TÄÄLLÄHÄN ON NAULA!"

-parkaisi Puoliso kun olin kutsunut hänet aputöihin tulostinta huoltamaan.
Olin vaihtanut tulostimeen uuden mustekasetin enkä saanutkaan sitä enää toimimaan. Puoliso kun on mekaniikkaan nuoruutensa päivillä hurahtanut, niin minä noita huoltotöitä hänelle useinkin tarjoan. Muistin virkistämiseksi.

Tulostimeni on päältäladattava, eli paperinsyöttöaukko on avoin, -jopa nauloille. Tämä ei ollut läheskään ensimmäinen kerta kun tulostinta on jouduttu rassailemaan. Paperiaukosta on löytynyt pieni kuivakukkakimppu, paahtoleivän palanen, lego, kynä ym.

Ilmoitustaululta ovat pudonneet. Taululla on niinkin tärkeitä asioita kuin PRIORITY- merkkejä ja lasten posteihin liimattavia tarroja. Ja lista ommeltavista asioista.
Tätä tulostinongelmaa pohdin saunan lauteilla, löysinkin oivan ratkaisun: vaihdan tulostimien paikkaa; tuon toisen omaan huoneeseeni ja  tämän kynä-naula-ym. syöpön vien Puolison koneen viereen.
Näin tein. Sain tulostimen asennettua ja koetulostus taas tökki. Käsi aukkoon ja käteen tarttui helmiperhosen häntä. Oli pudonnut ilmoitustaululta kun laitetta siirsin.

Tästä viimeisestä pudokkaasta en enää Puolisolle maininnut.

Toisen tulostimen siirsin pikkuhuoneeseeni Tori.fi:stä ostetun lipaston päälle

Samalla sai taas järjestettyä askarteluhyllyä parempaan siivoon. 

Lipaston kotiintuonnissa oli taas tulla ongelma. Tiedossani oli sen mitat ja auton tavaratilan koon olin Puolisolta tarkistanut. Pihassa lähtöä suunnitellessa Puoliso kävi vielä mittailemaan tavaratilan kokoa ja epäili ettei lipasto sinne mahdu,. Minä intin, että mahtuu mahtuu, mitat ovat nämä.

Hakupaikan pihassa lipastoa jouduttiinkin sovittelemaan kaksissa miehin. Niinhän siinä kävi, että takapenkkejä jouduttiin kaatelemaan.

 Sain taas katseen nenänvarttta pitkin...

KORUJA JA KULTTUURIA

Tehtiin koirani Hymyn kanssa hikeä ja sykettä nostattavaa umpihankilenkkiä takapihalla, kestoltaan kokonaisen tunnin ja pituudeltaan kilometri. Huh, huh.

Olen pari päivää potenut pientä polvivaivaa, ja ajattelin, että en ainakaan liukastu kun mennään umpihankeen eikä koiraakaan tarvitse pitää hihnassa.

Polvivaiva alkoi kun päivänä muutamana tehtiin potkukelkkalenkki liukkaalla ja lumisella tiellä. Oli liiaksi vauhdin hurmaa. Ja kivaa. Koirasta ja minusta.

                                            Talvinen aurinkokin jo paisteli naapurin metsän takaa.

Maanantaina kävin taas omalääkärillä vuotuisessa terveystarkastuksessa. Tammikuun käynti on sopivasti syntymäpäiväni aikoihin. Nyt tuli vuosiksi 69., seuraavaksi sitten tasavuodet.(Mihin se aika on kulunut, vasta äskettäin oli nuori tyttö?!)
Joulukuussa otettiin verikokeet.Vain kolesteroliarvot olivat sillä huonommalla puolella, ruokavaliolla arvot eivät pysy paremmilla lukemilla, joten aloitan kokeeksi kolesterolilääkityksen. Muuta vähäistä lääkitystä vähennettiin edelleen.
Lääkärissäkäyntejä viime vuotena tavanomaista tammikuun käyntiä lukuunottamatta ei ollut muita. Olen tyytyväinen.

Meillä- Puolisolla ja minulla- on meneillään joulukilojen karsintakuuri ja se onkin tekemässä tepposiaan  (vai kepposiaan?
On tullut ylimääräistä energiaa hävitettäväksi asti.
Puoliso on käyttänyt sitä WC:n katon uudistamiseen. Alkuperäiset tummentuneet laudat peitettiin valkolakatulla panelilla ja valaistus upotettiin lautojen lomaan. Aiemmin on uusittu kokopeiliset yläkaapit, ne ostin Ikeasta.
 Puoliso oli pukenut maaliset remppavaatteet päälleen ja siitä paikasta Hymy alkoi läähättää ja paeta selkäni taakse turvaan. Paniikki lisääntyi kun kompressori tuotiin sisälle.
Me- Hymy ja minä- linnoittauduimme perähuoneeseen katselemaan tallennettuja filmejä.

Oman energianpurkuni olen siirtänyt koiran kanssa ulkoiluun, pikkuhuoneeni siivoukseen ja tietenkin käsitöihin.
Nyt olen innostunut virkkaamaan Afrikankukkalappuja, valmiina on 120, vielä on tulossa 80. Iltaisin saan niitä tehdyksi 20.
Korujakin pitäisi saada taas tehdyksi, korutyöt ovat olleet paitsiossa yli vuoden. Tänään kävin hakemassa muutaman pussillisen helmiä omalta kylältä HELMIQ;lta. Kaikenlaista tarjontaa oli vaikka kuinka paljon, ostin tilausteni lisäksi vain muutaman punaisen kristallin ja ensi joulunaikaa varten tähtipohjia. Kun halvalla sain.

 Kirjan ostin alemyynnistä OMPELIJANMAAILMASTA kun hain ompelukoneen puolia. Kirja minua taas innosti näihin korutöihin. Näin joskus kuvan kaulanauhasta, joka oli koottu turkoosinvärisistä ja ruskeista helmistä, ja nyt sen aion toteuttaa. Nämä ovat "turkoosit" ovat värjättyjä howliitteja.

Jonkunverran noita helmiä ym on tullut väkerrettyä, joka päivä niistä joku setti onkin kaulallani. Puukoruja käytän neuleitten kanssa, muita sitten muulloin.
                 Yksi lempikoruistani on nahkanauhaan ja puuhelmiin ripustettu vanha vyön solki.

                                          Neuleasukoru parhaimmillaan. Mielestäni.

Nykyään noita edustus- tai muitakaan menoja missä voi koruja käyttää on aivan liian vähän.
Tänään menen kylän entiselle lukiolle elokuviin, siellä näytetään "Eila, Rampe ja Likka".
Puolisokin lupasi lähteä kulttuuria katsomaan.
Minä tarjoan tämän huvituksen.

ARKISIA ASKAREITA

Taatelikakku tuli tehtyä viikonlopun vierailijoille. Ja pari leivänpötikkää, hyvää oli, maistoin juuri.

Virallinen laadunvarmistaja sai todistaa.

Aamupäivällä tehtiin Hymyn kanssa lenkki tutuissa maisemissa, laitumella. Ilma oli kivan kirpeä, jo saa tumppujakin alkaa etsimään.

Perjantai kun on, oli minullakin kotitöitä tehtävänä. Siivosin ja pesin jääkaapin. Samalla poistin kaikki vanhentuneet ja muutenkin epäkurantit elintarvikkeet hyllyiltä, kuten 05/14 vanhentuneen Mascarponen. Olin varannut sen Tiramisun tekoon, mutta näköjään on pitänyt kiireitä kun en herkkua ole saanut tehdyksi.
Edellisellä viikolla siivosin jauho- ja maustekaapit. Poistin -09 vanhentuneita mausteita.

Kaappeja siivoilin kun vahdin leivonnaisiani.
Viime viikonloppuna leivoin tavallista pullaa (ne syötiin melkein samana iltana), siivouspäivän taatelilöydöistäni  tein kakun. Se oli niin hyvää, että teinkin tänään uuden kakun.

Ensimmäinen poika on tulossa perheensä kanssa huomisiin isänsä hautajaisiin.
 
Näitä hautajaistilaisuuksia on muitakin lähiviikkoina.

Sitä tämä syksy on.

VILLAKOIRAVAPAA-ALUE

Eilen oli tunne, että nyt puhkeaa flunssa. Olin valvonut monta tuntia yöllä edellispäiväisiä sattumuksia miettien.
Päivällä olin koirani Hymyn kanssa jokapäiväisellä aamulenkillä kävelytiellä. Meitä vastaan käveli vanhempi herrasmies (minun ikäinen?) pienen moppensa kanssa. Me herran kanssa siinä muutamia sanoja vaihdoimme ja koirat tutkivat toisiaan.Hymy on aina kiinnostunut koirakavereistaan ja suhtautuu niihin ystävällisesti. Tämä vastaantullut moppe (anteeksi, taisi olla joku terrieri) ei ollut samaa mieltä vaan näytti hammasrivinsä ja yht `äkkiä nappasi Hymyä kyljestä. Tuloksena iso tukko karvoja kuonon päällä. Hymy ei ollut moksiskaan vaan jatkoi matkaansa taakseen katsomatta. Vanhempi herra ja minäkin jatkoimme matkaamme, ehkä pelästyimme molemmat.
Samana iltana jo pimeän aikaan tein koirani kanssa iltapissakierrosta kotitiellä. Pimeään aikaan käytän Hymyllä ja itsellänikin heijastavaa liiviä, nyt Hymy ei sitä halunnut ja annoin periksi.
Hymy tutki ojanreunan posteja ja minä mietiskelin omiani. Taskulampun valossa kävelimme jo kotiinpäin, kuulin koiran haukahduksen ja luulin sitä naapurin koiraksi.
Takaamme tulikin äänettömästi kauempi naapuripariskunta kahden koiransa kanssa. Hymyn tietenkin kääntyi koirakumppaneita tervehtimään ja flexi kietoutui kinttuihini. Naapurin iso shäfer hyökkäsi Hymyn kimppuun ja veti emäntänsä maahan. Kauempana isäntä piteli toista isoa koiraansa tiukasti kiinni eikä voinut auttaa.
Tilanne näytti hurjalta suuttuneen shäferin räyhätessä ja emäntänsä manatessa maassa maaten.
Minulla on ollut koira 16 vuotta, tämä oli ensimmäinen kerta kun ollaan oltu lähelläkään vieraan koiran hyökkäystä. Tapahtuma sattui omassa tienhaarassa joten pääsimme pihaan nopeasti.
Taas Hymy lähti tilanteesta ääntäkään päästämättä.
Ja tänään sellaista sattui kaksi kertaa! Ei ihme, että yöunet meni! Melkein.

Puolisolla ja minulla on omat iltaoleskeluhuoneet. Hän istuu kaukosäädin kädessä topatussa keinussa vierashuoneessa ja minä toisessa toppatuolissa käsitöitä tehden ja tv:tä katsellen isommassa olohuoneessa.
Ja istuskellessa on tehnyt useinkin mieli vähän virkistää ja tuunata olohuonetta, eli vähentää huonekaluja ja vaihtaa niiden paikkoja.
Meillä on käytössä kaksi isoa ruokapöytää. Toinen keittiössä, toinen olohuoneen puolella. Vissi tarve niille on viimevuosina ollutkin. Ruokailijoita viikonloppuisin ja loma-aikoina on riittänyt kumpaankin kuuden hengen pöytään. Nyt on väki niin vähentynyt, että halusin luopua toisesta pöydästä kun käyttöä molemmille ei enää ollut. Pikkuhiljaa syksyn mittaan olen siitä Puolisolle maininnut, ilman keskustelun syntymistä. Tänään tuo flunssan pelko ja pakkasilma saivat minut innostumaan perusteellisemmasta siivoamisesta. Makuuhuoneesta kärrättiin kaikki ulos pakkaseen. Samoin olohuoneesta ja keittiöstä matot ja muut tuuletettavat.
Taas yritin ehdottaa Puolisolle toisen pöydän poistamista. Ei vastausta, enkä inttämäänkään käynyt.
Piti ottaa järeämmät keinot käyttöön. Kesken siivouksen sanaakaan sanomatta vetäydyin tietokonehuoneeseen ja vedin ovenkin kiinni perässäni.
Sitä en yleensä tee.
Piti vähän murjottaa.
Sitäkään en yleensä tee.
Luin yhden sähköpostini ja palasin siivousten pariin. Muina miehinä.

"Voiraanha se pöytä sitten siirtää."

Ja niin se sitten siirrettiin keittiön puolelle. Se 1977 uuteen kotiin ostettu koivuinen, painava kaksimetrinen pöytä. Ja toinen pöytä purettiin ja vietiin varastoon.

Puoliso lähti omille hommilleen kylälle ja sain jäädä rauhassa järjestelemään huoneita.
Olohuoneessa siirsin koko pitkän kaapiston toiselle seinälle. Vanhalta Rouvalta -edesmenneeltä äidiltäni- olen oppinut omatoimiseksi huonekalujen siirroissa. Räsymattoa piirongin alle niin kyllä siirtyy isompikin kaluste.
Lack-tv-taso on jäämistöä poikien muutoista, se mahtui juuri ja juuri toiselle seinälle.
Takan viereen siirsin keinutuolini ja sivupöydän. Sen päällä ja alla on hyvä säilyttää keskeneräisiä käsitöitä.

Nyt on taas nurkat puhtaina, villakoiria olikin ihan riittävästi.
Onneksi ne eivät pure.
Eikä flunssakaan iskenyt.

KIILTÄVÄT KENGÄT JA VIIKATUT HUIVIT

Sadepäivä ei innostanut ulkotöihin, vaikka niitä olisi ollut ihan tehtäväksi asti.
Päätinkin siivoilla eteisen vaatekaappia ja siirrellä kesäiset tamineet ylähyllylle.
 Vanhalla Rouvalla -edesmenneellä äidilläni- oli aina kaapit järjestyksessä, kaikki huivit ja käsineet laskostettuna omiin vuodenaikalaatikkoihinsa. Laatikkojen päädyissä luki "talvihuivit ja käsineet", "ohuet huivit ja käsineet". Hatuille oli oma laatikko tai kaapin hylly. Hattuja oli aika paljon.(Kuvissa vain osa.)

  

     Samoin oli käsineitä, pitsisiäkin. Kesäkäsineille oli vissi tarve: saattoi olla viileitä päiviä ikää nähneille käsille ja kaiteet, joista Vanha Rouva otti kulkiessaan tukea, saattoivat olla likaisia. Ja hatun kanssa piti olla käsineet, näin kai joku muotietikettikin vaati. Ainakin viimevuosisadan alkupuolella syntyneiden tapakasvatuksessa.

 Omat huivini -niitäkin on tullut hankittua reilusti- olen ripustanut Ikean telineeseen. Monessa renkaassa  on ollut montakin huivia. Nyt ne viikkasin siistiin pinoon ja kätkin laatikkoon. Saa nähdä tuleeko laatikkoa enää koskaan avattua jotain puuttuvaa huivia etsiskellessä. Muutaman vielä jätin käyttöön otettavaksi.

Omia kesähattuja, niitä joita pidän puutarhassa, oli niitäkin laatikollinen. Niiden joukkoon mahtui ohuet tuulipuvut ja muut kesäiset lenkkivaatteet. Nyt tuli narrattua. En minä lenkeillä käy, koiraani Hymyä vain ulkoilutan.
Alahyllyiltä löysin parit lenkkaritkin joita en käyttänyt kertaakaan menneen kesän aikana. Siististi olivat laatikossa.
Kenkähyllystä poimin sylillisen kenkiä. Olivat niin kuraisia, että päätin käydä niitä ehostamaan oikean kenkälankin ja harjan voimin.

 Puolison puoleisesta kaapista löysin parittoman käsineen, sillä sain hangattua kengät kiiltäviksi.

Kaikki naisethan tietävät, että ylläoleva kuuden parin satsi on vain osa naisihmisen kenkävarastosta. 

Korkokengät  eivät niinkään tarvitse lankkausta.

Punaiset kengät näyttävät surkeilta pesun jälkeen, ne ovatkin menossa suutarille pohjan liimaukseen. Kengät olen ostanut jostain merkkialesta yli kymmenen vuotta sitten. Ovat niin mukavat ja ehjätkin, etten ole voinut niistä luopua. Suutarin jälkeen maalaan ne siistiksi.

Kaappien siivouksen yhtenä pontimena oli silmäillä puutteita tulevia talvihankintoja varten.

Oli tylsä tulos. 

Millekään uudelle ei ole tarvetta, ei kengille, hatuille, käsineille, huiveille, takeille eikä muullekaan.

Toisaalta minua tympii käydä vaatehankinnoilla kun en ole viimevuosina onnistunut löytämään vähäläntäiselle varrelleni sopivia vaatteita. Ainakaan hyvää talvitakkia. 

Vai runsaudenpulako häiritsee?

PULLAPÄIVÄ

Pojanpoika N. pyysi tuoretta pullaa. Ja mummihan kävi leipomaan. Ikivanhaa laitetta hyödyntämällä.

Philips Ahkeran vieressä on Kontista parilla eurolla ostettu MinuuttiMikko, kerrassan mainio käsinveivattava silppuri. 

Puoliso halusi Bostonkakun, omenahilloa kun on aivan riittävästi vieläkin pakastimessa. Sellaisen kasasin, poikien pyynnöstä tein korvapuusteja. Pari pellillistä kesti alkuiltaan asti, sitten kori olikin jo tyhjä.

Sämpylöitä tein aamullisen puuron lopusta.

Vanhalla Bamixillani tein palasokerista tomusokeria Bostonin päälle.

En kuulu leipurien enkä ruoanlaittajien läheskään parempaan kastiin, ne taidot eivät ole minun taitolajejani, näilläkin avuilla iso perheeni on pysynyt hengissä. Syömisen puolesta. Ja onhan minulla noita työkaluja vaikka isompaakin yritystä pyörittäisin. 

Niillä koneilla.

ON AIKA RAUHOITTUA

Aatonaattoiltaa tässä viettelen ja kelailen kuluneen viikon hommiani. Viikko sitten perjantaina oli talo täynnä vilinää ja vilskettä. Kaksi poikaa perheineen tuli tuolta eteläisestä Suomesta. Syynä oli Ratinan stadionilla pelattu Ilves-Tappara matsi. Yöpyjiä piti oleman meidän lisäksi kahdeksan, vähän pyörittelin päätäni mihin heitä sijoittaisin sopuisasti. Ongelma ratkesikin niin, että kolme poikaserkusta majoittui  4.pojan kotiin ja nyt sai isät tyttärineen omat huoneet ja teinityttö E.Meri pääsi Pikkuhuoneeseeni omaan rauhaan. Lauantaiaamuna pojat haettiin joulupuurolle. Muistin ostaa sitä pierettämätöntä maitoakin. Siitäkin sai hyvän riisipuuron kunhan laittoi hyla-kermaa 2 dl joukkoon.

Yksi veljeksistä tuli elokuussa miehen ikään ja veljet muistivat lahjuksella:

Tässä poikien tuloriemussa se Hymykin jalkansa loukkasi. Tänään Hymy jo voi hyvin, lenkeillä ei olla käyty, odotellaan vielä paranemisen etenemistä, lääkehoito on näköjään jo auttanut. Lihapullan sisään niitä pillereitä yritettiin ujuttaa, mutta ovat ilman lisähöysteitä koiran makuun maukkaita. Maksan makuisia; näin huikkasi eräs rouva lääkärin vastaanotolla.

Lauantaina olin luvannut viedä kolme tyttöserkusta ja sisarusta Särkänniemen Koiramäen Jouluun.
Ensin käytiin keväällä poisnukkuneen isomummin muistolehdossa viemässä
kynttilä, isomummi olisi täyttänyt sinä päivänä 93 vuotta.

Pienen jonotuksen jälkeen tytöt pääsivät tekemään ponikierroksenkin. Kivaa oli.

Lammas on minusta erikoinen elukka, tuli meille viereen nauramaan, tai ainakin leveästi hymyilemään. Miksiköhän?

Esiintyjät esittivät kukin omaa ohjelmaansa.
Koiramäkikokemus oli  tervetullut piristys pimeään talveen. Parkkipaikalla oli tulla tenkkapoo: missä auto? Parkkialue oli pilkkopimeä ja oli vain hatara muistikuva mihin olin autoni jättänyt. Joku suunta piti ottaa ja auton avaimia napsauttamalla se omakin auto vihdoin löytyi. Eli homma hallussa mummollakin.

Tietokoneongelmat ovat vaivanneet. Tammikuussa ostettu pöytäkone hiipui ja hidasteli. Kiusallisesti. Takuu oli vielä voimassa joten pitkä puhelu HP-tukeen. Selvisi, että kiintolevy on saanut vaurion, lähettävät uuden. Lupasin sen itse korjata/ vaihtaa. Mitähän siitä tulee? Minä kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi.
Tänäkin viikonloppuna oli pojanpoikia yökylässä. Kolme. Kaksi lähti sunnuntaina joululomalle Joensuun suunnalle ja toiset kaksi Järvenpäähän.
Ensimmäistä kertaa vietämme -Puoliso ja minä -jouluaaton kahdestaan. Sopii meille. Joulupäivänä saammekin taas väkeä talon täyteen.

Viimevuotiset piparinleipojapojat kun ovat maailmalla pestasin uuden: Puolison.

 Teki näitä hommia ehkä ensimmäistä kertaa.Yksin. Virallinen vartija vieressä.

 

Bernipaimenkoirahahmo joutui olemaan pellillä vähän pää vinossa, ja kisullakin on kaula turvoksissa. Hymyn joulupakettiin ne laitetaan.
Itse leivoin 1,5 kg torttutaikinaa, tein pikkusuolaisia muna/jauhelihatäytteellä, Aurajuusto/pähkinätäytteisiä ja tietenkin luumutorttuja. Kakkupohja odottaa täytteitään huomenissa.
Aamulla  tehdään hautausmaakierros ja käydään Puolison äidin luona hoitokodissa.

RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE.

PIMEÄSSÄ EI PUHUTA

Eilen illalla, vähän ennen SILLAN alkua päätin ottaa lankapuhelimen pois seinästä. Oli tarkoitus siirtää se toiseen koskettimeen. Samalla kun sitä irroitin, kuului ulkoa kumea pamahdus ja talo pimeni. Pimeäksi oli muuttunut koko pihamaalta näkyvä kotiseutukin. Minäkö se aikaiseksi sain, en kai!
Kynttilöitä sytyteltiin ja istuttiin odottamaan uutta valaistumista.
Oli niin pilkkopimeää ulkona ja sisällä, ettei edes puhetta syntynyt. Siinä sitä istuttiin olohuoneen sohvalla ja leikittiin lampulla. (Nuorempana olisi saattanut tulla toisenlaisetkin leikit mieleen.)
Vahingossa lampun valo osui pimeään televisioruutuun ja paljasti armottomasti pölyrätin pyyhkimäjäljet. Siitä paikasta puhumaton Puoliso ampaisi siivouskaapille ja suit sait oli ainakin TV-ruutu saatu puhtaaksi.

Hämmästyttävän hyvin näköjään kameran salamakin toimii!
Pimeys ja hiljaisuus katkesi hetkeksi tasan kello 22. Tieltä alkoi näkyä  valoa ja kuulua kumeaa jyrinää. Jo alkoi näkyäkin: valtava keltainen kallioporakone kampesi itseään maantielle päin. Oli todellinen HALLOWEEN-tunnelma. (Kone oli palaamassa viemärityömaalta kotitien yläpäästä- juhlapyhän iltana!)
Maantieltä näkyi muutamaan otteeseen isoja valopatsaita, sähkömiesPuoliso kertoi niiden olevan jotakin jännitteiden purkauksia tai yhteyksiä- minä niistä termeistä en mitään tiedä. Tuon verran saimme puhetta aikaiseksi.
Reilun tunnin pimeys kesti. Oli vähän ahdistava olotila kun ei sellaiseen olla totuttu. Pitäisi näköjään tuota alkukantaisuutta harrastaa ihan omatoimisestikin eikä siinä asiassa olla sähköyhtiön armoilla.

Taas on näytillä katto. Tänään se on vielä puun värinen. Jo huomenissa sekin valaistuu.
Aamupäivällä käytiin asioilla ja Puolisolla oli niin kiire päästä aloittamaan maalausprojektia, etten minä hanslankarina ehtinyt edes kaupunkimekkoa ja nailoneita riisua kun sain työtehtäviä.
Isot sohvat ja muu "roina" siirrettiin toisiin huoneisiin, seinät päällystettiin muovilla ja lattia pahvilla

Nitojalla ammuttiin muovi kiinni ja koiraa se taas hermostutti. Se kun on saanut kammon kompressorin äänestä ja paukkeesta ja alkaa heti pelätä kun kiipeilemme tikapuilla.

Tällä viikolla -lupasi Puoliso,että katto on valmis. Hyvä jos aiemmin valmistuisi, minulla riittää tavaroiden paikoilleenasettelussa reilusti tekemistä. Oli kaapin lasit sen verran pölyssä, että kaikki on pestävä. Kristallilampunkin purin pesua varten osiin, saankohan sitä enää samanlaiseksi koottua? Arvoitukseksi jäänee.

NYT SAA LOPPUA TYÖT TÄLTÄ MUMMUKALTA

Päätin, että en enää aherra liikoja. Tämä koskee vain ompelutöitä ja muuta ns. puuhastelua. Minulla on ollut hyvinvarustettu työhuone.

Viimeaikoina en enää ole ollut kiinnostunut ompelutekemisistä vaikka materiaalia jäljellä on kilometritolkulla. Tähän saakka, nuoresta tytöstä asti olen ommellut ja kutonut lähes kaikki vaatteeni (nailoneita ja rintaliivejä lukuunottamatta). Muutaman paremman takin olen ostanut (joitakin pidän vieläkin). Nyt tuli niin täydellinen kyllästyminen ompelemiseen, että haluan purkaa koko ompeluhuoneeni ja muuttaa sen kolmanneksi vierashuoneeksi tai ikiomaksi löhö-/tv/nettihuoneekseni. Ompelupaikkoja vielä löytyy, en täydelliseen selibaattiin? kuitenkaan pysty.
Onneksi 2.pojan uusvanhan talon askartelutilaan mahtuu kaapistoni.
Kaappi on ollut täynnä ompelu-ja askartelutarvikkeitani viimevuosien ajan. Nyt saa M.ja muut säilytellä siinä
aarteitaan. Omat tavarani ovat tarkassa järjestyksessä karkkilaatikoissa ja muovilaatikoissa, niin langat kuin kankaatkin.
Kuvassa on vain osa tarvikkeistani, terassilla on samanlaiset pinot, ja kaapeissa osa. Torsokin töröttää terassilla pitsialushameessaan. Mistähän sekin uuden paikkansa löytää?
 Kymmenen karkkilaatikollista tilpehööriä ja säkillinen kankaita vietiin kierrätykseen. Helpotti vähän. Vielä riittää karsimista.
Koko kesänä en ole ostanut yhtään metriä kangasta enkä yhtään kerää lankoja. Materiaalia on koko talven tarpeisiin jos nyt jotakin välttämättä haluan näpertää.                                                                                    

Ehkä tavarat löytävät vielä paikkansa jonkun kaapin kätköistä.

Alkuvuodesta teimme remontointipäätöksen, eli maalaamme tummuneet panelikatot kaikista huoneista valkoisiksi. Ja vaihdamme laminaatit pariin huoneeseen. Keväällä saimme makuuhuoneemme kunnostettua, nyt on  työn alla työhuoneeni. Kaapistoseinä saa uudet ovet ja yhden uuden kaapin. 

Tänään Puoliso maalasi katon ja minä tapetoin yhden seinän. Muissa seinissä olikin minulle mieleinen valkoinen pienistruktuurinen tapetti. Samanlaisella tapetoin päätyseinänkin. Huone on pieni, alle 9 neliötä, takka vei siitä parit neliöt. Leikkimökin mäntylaverisohva (olen inhonnut sitä aina) sai valkoisen maalipinnan. Minä sitä päivällä tuhersin ja jouduin toteamaan, ettei minusta ainakaan mestarimaalaria kehity. Tai sitten on vaihdettava parempi pensseli seuraavalle maalikerrokselle. Sohva saa myös uuden verhoilun.  Valkoinen huone saa

vähän värikkyyttä tai räväkkyyttä tekstiileillä ja tauluilla

Tuli taas käytyä Rovaniemellä. Tilasin hotellihuoneen Bookin.comin kautta. Ihan tavallisen huoneen. Respassa portsari ( vai mikä se virka onkaan) valitti ,että hotelli on täynnä ja "joutui" antamaan meille -Puolisolle ja minulle hotellin parhaan sviitin : 2 h, 2 TV:tä, saunan ja WC:n! Tavallisen hinnalla! Kiitos!

Paljoa emme siitä ehtineet nauttia, oli jo myöhäinen ilta kun pääsimme Rovaniemelle. Tapasimme siellä tuttujammekin ja ilta kului rattoisasti hotellin terassilla. 

Sunnuntaiaamuna haimme Taiteilijan taulut Lapponica-salista, onneksi mahtuivat juuri ja juuri yönmustan V-70 tavaratilaan.

 Matka sujui mukavasti, menomatkalla kudoin yhden sukan ja paluumatkalla toisen ja aloittelin Jacgues Cousteau-pipoa.