sunnuntai 3. toukokuuta 2015

LAPINTIE 18

Syntymäkotini vuoteen -58 oli Tampereella, Lapintie 18:ssa, kaksikymmentäluvulla rakennetussa viisikerroksisessa synkässä kivitalossa. Samaan taloyhtiöön- Soukannotkoon- kuului toinenkin, matalampi talo Sukkavartaankadun puolella.  Kivitalojen ympäröimä asfalttipiha jäi talojen väliin.
Pihanpuolen ikkunoista näkyi lauta-aidan toiselle puolelle. Siellä matalassa talossa  toimi joku suojakoti sen ajan syrjäytyneille heppuleille. Kapeasta  portista Sukkavartaankadun puolelta miehet pujahtivat pihaan ja istuskelivat usein rakennuksen portailla.
Aidan vieressä oli roska-astiat. Joskus joku talon pojanklopeista härnäili meitä tyttöjä ja pyysi kurkistamaan laskisaaviin. Mitäs siellä -kärpäsen toukkia. Sen jälkeen ei minua saanut enää menemään sille puolelle pihaa.

Kotini kadunpuolen ikkunoista näki Massunmäkeen ja valkoisen korkean aidan ja lehmusten takaa kaupungin tai Tampellan puutarhaan.
Nyt aidat on kaadettu ja puutarhat on peitetty uusilla kerrostaloilla.
Massunmäessä asui Tampellan henkilökuntaa ja työväkeä pienissä siisteissä puutaloissa. Sinne pääsi kapeaa jyrkkää hiekkatietä pitkin Lapintieltä. Kallion kupeessa, kadun varressa oli pieni puutalo lisärakennuksineen ja sen toisella puolella Porin radan varrella oli meidän leikkipaikka. Samat kalliot on jätetty paikoilleen uudisrakentamisen viereen. Kallion edessä on Lapintie. Ja kalliolla istuu ja seisoo serkkuja; Veikko, Sirkka ja Maija joskus 50-luvun puolivälin aikoihin.

Tuomiokirkonkadun ja Sukkavartaankadun risteyksessä Tuomisen kivimuurin edessä oli Pikkupuisto.
Kesä -55, laatikolla naapurin Olli, Pertti, Mäkisen veljekset, serkku Maija, sisko Leena, veli Markku ja vaunukansalaisena pikkuveli Esa.


Talvileikkejä -56, poseeraamassa minä isoimpana, Sirkka-serkku, Leena-sisko, Markku-veli ja viltin alta kurkistelee Esa. Ja taas Mäkisen veljekset.
Kevätaurinko lämmitti kiviseinää ja potkulautakelit asfalttipihalla pääsivät alkamaan
 Potkulautailemaan lähdössä pikkuveli Markku ja Mäkisen poika. Isoveli Erkki antaa vauhtia ja tyttöjoukko: Kristiina, Irma, sisko Leena ja minä äidin neulekoneella kutomassa asussa nauratamme totisia pikkupoikia.

Näsijärven jäällekin päästiin yläkerran Irman kanssa luistelemaan -ja taas pikkuveljet mukana.
Lapintiellä, takana näkyy Massunmäki ja Kastinsilta.
Kuvassa naapurin Päivi, Hannu ja neljä sisarustani. On talvi- 57.

Vanhempani olivat tulleet sodan jaloista  Karjalasta v-40 Tampereelle. Isä ja ukki olivat toimineet Viipurissa valtionrautateillä. En tiedä kuinka perheeni on saanut juuri tuon kolme huonetta ja keittiön asunnon kivitalosta tänne asetuttuaan, olisiko syynä ollut rautatieläisten siirto uudelle asemalle- Tampereelle. Aluksi mummi ja ukki asuivat isoimmassa huoneessa ja isä pikkukamarissa. Yhdessä huoneessa oli senaikaisen pakkokäytännön mukaan alivuokralaisia. Naimisiin mentyään ja kun lapsilauma nopeasti kasvoi, muuttivat mummi ja ukki pikkukamariin ja isän perhe kadun puolelle. Alivuokralaisia oli silloinkin ja enimmillään meitä asui samassa huoneistossa 11 henkeä! Sama tilanne oli muissakin asunnoissa. 
Meitä lapsia pihapiirissä oli paljon, enemmistön syntymävuodet -45-50.
Seinän takana asui ystäväni Eijan kolmilapsinen perhe. Yläkerrassa asui Irma, sielläkin kolme lasta.
Alakerrassa oli talonmiehen asunto ja kolme lasta. Eijan alakerrassa asui Olli ja Hannu. Niille veljeksille, etenkin Ollille minulla olisi asiaa kun Ollilla oli tapana kiusata meidän Leenaa. Leenalla oli kova yskä, sanoivat että hinkuyskä ja Olli kiusasi Leenaa niin, että tyttö ei enää saanut henkeä kulkemaan ennenkuin joku aikuinen ehti hätiin.
Armonkallion rannassa: Sakari, Olli, veli Erkki, sisko Leena ja veli Markku. Nyt on rauha laatikossa. Ja  hiekkalaatikon  vieressä. Naapuritalon tyttökin on päässyt poikien kanssa poseeraamaan.

Eijan rapun ylimmäisessä kerroksessa asui toinen Eija ja Pirjo. He kun muuttivat pois, heitti veli Erkki suksensa muuttokuormaan ja halusi mennä lempiystävänsä mukaan. 
Eijan ja Pirjon jälkeen yläkertaan muutti jalkapalloilijan poika Pertti. Pertin isä kerran lainasi omin luvin polkupyörääni ja sitä sitten joukolla ihmeteltiin.
Toisen talon alakerrassa asui Kristiinan perhe. Naapuri-Eijan ja Kristiinan kanssa aloitettiin samaan aikaan ensimmäinen luokka Johanneksen koulussa.
Kristiinan yläkerrassa asui Pirjo, Hannu ja Päivi. Ennen heitä samassa asunnossa asui Ari ja Jarkko sisarensa kanssa. Heidän isällään oli vaaleansininen amerikanrauta, usein se oli pysäköitynä meidän ikkunan alle Lapintien puolella.
Samassa rapussa asui Mäkisetkin. Mäkisen isä oli postinkantaja ja iltaisin Kino-Palatsissa paikannäyttäjänä komeassa uniformussa.
Mäkisen alakerrassa asui neiti Hartikainen, pyhäkoulunpitäjä. Siellä me talon lapset kävimme kuulemassa tarinoita Pyhältä Maalta ja saamassa kuvia vihkoomme. Sama täti hoiteli ihmisten lapsia ja ulkoilutti heitä joskus tuuletusparvekkeella. 
Toisessa rapussa asui Ullan perhe. Se koti olikin vähän isompi ja fiinimpi kuin meidän talon asunnot.
Alakerrassa oli hammaslääkäri Helteen vastaanotto. Ei ollut pitkä matka apua saamaan kun hammasta pakotti.
Meidän talon kivijalassa oli Tampereen Meijeriliikkeen maitokauppa. Siellä oli myymässä Upon rouva. Iltaisin hän oli elokuvateatteri Olympian lipunmyyjänä.
Ulko-oven toisella puolella oli kampaamo ja kellarikerroksesa Reinvallin maalausverstas.

Talo oli vanha ja edelliset asukkaat olivat lisänneet tapettia tapetin päälle ja siitähän sitten seurasi luteille oivat lymypaikat. Meilläkin niitä kuulemma oli, pormestarituolien puisten käsinojien alla. 
Kun muutimme uuteen asuntoon ei äiti halunnut ottaa enää luteenpesähuonekaluja mukaansa. 
Ensimmäisen kotini sijainti on nykyäänkin sellainen, että haluaisin niille kulmille muuttaa kunhan sellainen aika eteen tulee. 
Pidin silloin, jo lapsena, kaikesta mitä niillä kulmilla oli: Massunmäki, Tuomiokirkko, kirkkopuisto,Tuomisen kivimuuri Palolaitos, Armonkallio, Tammerkoski ja Koskipuisto, kirjasto, Sorsalampi ja paljon muita vieläkin voimallisina eläviä Juhannuskylän paikkoja.

Henkisesti taidan asustella siellä vieläkin.










15 kommenttia:

  1. Upeita vanhoja kuvia, nuo lastenvaunut on aivan mahtavat, tuollaisissa sitä on itsekkin unia pihamaalla nukkunut ja mummo oli ollut äidilleni vihainen,kun "tappaa lapsen pakkasessa" Ylpön opit oli silloin uusia ja ihmeellisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoinkin Kosotäti Sinulle vastausviestin, mutta toistan: valokuvien katselu ja etenkin julkistaminen avaa uusia näkökulmia menneeseen ja kun vähän miettii, niin ympyrä sulkeutuu ja mennyt alkaakin toistaa itseään...

      Poista
  2. Googlettelin huvikseni Lapintie 18 ja eksyin blogiisi. Olen viime aikoina kuullut lapintiestä, kun mummoni on intoutunut muistelemaan lapsuuttaan; hän asui lapintie 18:ssa vuoteen -62. Mahtaakohan mainitsemasi Irma olla mummoni, Eevan, sisko... -Minna-Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, olet arvailussasi oikeassa, hän on juuri mummosi Eevan Irma-sisko! Kiva kun tunnistit ja kommentoit! terv. AnneliPunneli

      Poista
  3. Oli hauska lukea juttusi ja nähdä kuvia. Asumme nyt Lapintie 18:ssa ja hyvin olemme viihtyneet. T. Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläkö löytyy lutikoita? Ajelin eilen Lapintiellä ja KAUHISTUS: leikkikallion päälle rakennetaan uutta taloa! Täytynee tulla pian uudelleen, että saan uudet kuvat kallioista ennenkuin ne kokonaan peittyvät. Ja pihasta haluan ottaa ajantasaisia kuvia. Kiva kun kommentoit!

      Poista
    2. Onneksi ei enää lutikoita ole löytynyt! Maisemat Lapintien puolelle ovat muuttuneet, olisipa ihanaa, jos meilläkin ikkunoista näkyisi puutarha. Uusi talo alkaa tosiaan nousta Lapintien varteen, räjäytystyöt ovat jo käynnissä.

      Poista
  4. Serkkuni Hugo Niininen asui äitinsä kanssa saman rakennuksen C-rapun toisessa kerroksessa 1951 alkaen. ja kävin siellä usein jo 50-luvulla, joten on saatettu pihassa törmätä.;) Itse asun nykyään samassa asunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuipa hauskasti! Niinisen asunto oli meitä vastapäätä ja asuntomme numero oli 16. Kun kaivelin muistiani putkahti sieltä, että Niininen omisti asuntomme ennen muuttoamme -57 tai -58, eli Niininen (vanhapoika?) vaihtoi asuntoa muuttomme jälkeen. Voi voi kyllä on paljon muistoja vielä jäljellä Lapintie 18.sta

      Poista
  5. Mielenkiintoista lukea oman kotitalon historiasta. Kiitokset! Me asumme B-rapussa asunnoissa 8 ja 9 (yhdistetty). Olemme viihtyneet Soukannotkossa erittäin hyvin. Linkin takana kuvia meiltä ja muutama pihastakin muutaman vuoden takaa: https://photos.google.com/album/AF1QipNcZsz8ZviE-lDwhyYwyGK1taKxiDAWOIdZmwEW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mikko viestistäsi. Teitä on useita, jotka ovat löytäneet kirjoitukseni ja kommentoineetkin sitä.
      Kunhan tässä puutarhatöiltä ennätän, laitan teille vaikka kirjeessä enemmän muistoja -50 luvun asumisesta Lapintie 18:ssa. terv. AnneliPunneli

      Poista
  6. Hei, Minä asuin siinä hammaslääkäri Helteen asunnossa A 1 30 vvuotta. Ostimme sen kuolinpesältä loppuvuodesta 1980 kun hammaslääkkäri oli kuollut hoitokodissa. Huoneisto oli ollut aika kauan tyhjillään, mutta siellä oli vielä lattiaviemäri ja lavuaari yhdessä huoneessa. Siitä tuli sitten meidän makuuhuoneemme ja kun talossa oli putkiremontti vuonna 2003 niin remonttimiehet ihmettelivät että mitä helkutin putkiliitäntöjä päättyy ei minnekään? Huoneistossa oli myös kylpyhuoneessa alkuperäinen tassuamme sekä kuparinen vesisäiliö hanalla kruusatulla ja tassujalkaisella valuraudasta tehdyllä uunilla varustetulla jalustalla. Siitä meni hormi ulos ja vettä ilmeisesti oli lämmitetty aikanaan sillä kylpyveden lämmittämiseksi. Hieno näky, mutta pakko oli purkaa. Myös vessassa oli vanha pönttö ylähuuhtelu säiliöllä. Keittiössä oli puuhella, sinkkitiskipöytä ja kaatoallas seinässä sekä palvelijan makuualkovi. Puuhella kaakeleineen oli meillä pitkään ja piian alkovi taitaa olla vieläkin huoneistossa. Mukavia muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kävinkin siinä asunnossa kesällä kun oli "rapupileet" teidän pihassa.

      Poista
  7. Hei. Muistaako kukaan arkkitehdin nimeä ja oliko sama arkkitehti Lapintien puolen talossa kuin Sukkavartaan varressa olevassa talossa?
    terv M Veima A3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Sukkavartaankadun puolen on suunnitellut Jussi Paatela 1915 ja Lapintie 18 talon Heikki Tiitola 1927. Yhdessä nämä ovat as Oy Soukannotko. Minulla on tallessa laskuja ja kuitteja vuokranmaksusta, sähköstä, lämmöstä ym vuosilta 1940-1957 ko talosta. Isovanhempani ja isäni muuttivat 18 C 16 asuntoon kesäkuun 1 pnä 1940, minä synnyin sinne 1946 ja pois muutimme 1957. Aikooko taloyhtiö pitää kekkerit kun tulee 90 vuotta talon valmistumisesta? Terv. AnneliPunneli

      Poista