"KAUNEUS ON LISÄARVO" JA TYÖN SEMINAARI

 "Kauneus on lisäarvo"-lausui ihailemani Lenita Airisto joskus lapsuusmuistojen ohjelmassa. Lausahdus tuli mieleeni kun pudottelin eri lajikkeiden omenia puista ja valikoin parhaita talvisäilytykseeen. Pihassani kasvaa Huvitusta, Loboa, Melbaa, Åkeroa, Punaista Kanelia ja myyränkaluamasta juurakosta uudelleenkasvattamaani nimetöntä omenaa.

Oikealla Melba, keskellä talviomena Lobo, vasemmalla herkkuomena Åkero, alempana Huvitus, Punainen Kaneli ja reunimmaisena villiomena. Se on kivikova eikä ainakaan vielä minkään makuinen.
Åkerot ja Lobot käärin  paperiin ja säilön ne jääkaappiin odottamaan joulua. Åkerolla näyttää olevan taas jkv tuppilohometta ehjissäkin omenissa, mutta otan riskin ja säilytän ne talveksi.

                  Kottikärryt laatikon alla ovat täynnä omenia ja vielä niitä puihinkin jäi kymmeniä kiloja.

Tänään oli huikaisevan upea päivä monenlaiselle toimelle, minä se vain häärin pihapiirissäni, touhusin melkein viisi tuntia, poimin omenoita ja siivosin kasvihuoneen.

Yksi kurkiaurakin ehti lentää metsän taakse ennenkuin ehdin kamerani kanssa etupihalle.

Tampereellakin oli  vaikka mitä ohjelmaa Tampere-päivän tiimoilta. Sinne minäkin olisin mielelläni mennyt, mutta Puoliso-herra Kukkaro oli päättänyt toisin.

Oli päättänyt osallistua naapuriopistolla TYÖ-seminaariin. Eläkeläinen?

 Illalla täällä meidän nurkilla oli  myrskytuuli katkonut sähköjä ja Opistokin oli sähköttä- vielä tänäänkin. Hyvin oli seminaari sujunut päivänvalossa ilman sähköisiä vempaimia. Ruoka tosin piti käydä keittämässä 10-kilometrin päässä.

Vähän minua jurppi Puolison valinta päivänsä kuluksi kun olisi ollut tärkeämpiäkin toimia. Kuten olla seuralaisenani Tampere-humussa tai haravoimassa koivunlehtiä pihanurmelta ja poluilta.

Teki melkein mieli sanoa kuten Fingerporin Riitta: "Minä sulle seminaarit näytän!"