maanantai 19. lokakuuta 2015

TEIN VÄHÄN LÄKSYJÄ

Valokuvien ottaminen onkin aika vaikeaa- minulle. En oikein osaa säädellä kameraani tietynlaisia kuvia varten vaikka alkeiskurssilla sitä neuvotaankin. Uusi kamerani on pitkälle itsesäätyvä, joten järjestelmäkameran hienoukset jäävät oppimatta.
Eilen kuitenkin oli hieno päivä käydä harjoittelemassa omalla pihalla.

                                                              Kääpä kannonjuurella

                                                  Koivun juurakko, alla tonttujen kotikolo


                                                                     Kuusen tyvi


Huomasin, että monissa, jo vanhoissakin kuvatiedostoissani olen kuvannut paljon puiden juurakoita. 
Mietin, että olenko niin omien juurieni kaipuussa, että niitä metsistäkin aina havannoin.
Oman suvun juurien jäljittäminen on minulla työn alla. Aineistoakin on jo jonkin verran.
Kauniitahan nuo juurakot ovat, vai mitä?

Palava pensas on mustat siemenpalleronsa jo heittänyt penkkiin itämään.


Omenapuu heijastuu piha-altaasta


                                            Latvasta lahonnut ja tuulessa katkennut takapihan koivu.


                                             Tuntematon jäkälä mattotelineen alla.


Kotikoivun juurella


Takapihan tuijottajat


Hämähäkki väärinpäin




                                                                       Omakuva


Siinäpä sitä, harjoittelua .

Kuvausreissulta palasin saappaat ja housunpolvet savessa, olkapäillä multakokkareita ja myssyssä sammalta.

2 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia kaikki, hauska tuo omakuva toteutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vähän puisevaksi oman oloni nyt koen. Joskus on kuin puun ja kuoren välissä olisi.

      Poista