Puoliso sai pikaisen kutsun Kolmannen Pojan talon apuremonttimieheksi. Siellä nyt kaksi appiukkokaverusta yrittää saada paikkoja kuntoon ennen viikonlopun muuttoa. Yönseutua siellä ei vielä voi olla, joten Puolison on majoituttava makuupussinsa kanssa Pojan perheen lastenhuoneeseen.
Minä jäin huushollia järjestelemään kun ennen kiireistä työkutsua olimme ehtineet purkaa kolmen huoneen hyllyt ja tavarat siirtelyä ja siivousta varten.
Olohuoneen olin jo saanut ikkunanpesuja ja verhonvaihtoja myöten kunnostettua, eilen aloitettiin tämä muu urakka.
Puoliso on jo vuosia anonut TV-huoneensa kirjahyllyjen tyhjentämistä kirjoista, mutta minä en ole ollut siihen valmis. Nyt sanoin, että siirrän kirjat pois ja otan hyllykön työhuoneeseeni.
"Mitäs mää sitten tähän saan?"
"No sää saat sitten makuuhuoneen vitriinin, saat laittaa viiris ylähyllylle ja muut koristees kaappiin."
Perimmäisessä huoneessa on vajaatäytöllä ja -käytöllä ollut seinänmittainen hyllystö, siihen sain piilotettua pari metriä kirjoja.
Sydäntä kylmäsi kun metrin verran laitoin kirjoja kiertoonkin.
Vanha, aikoinaan Fidasta ostamani Vilkan valkoinen kirjahylly purkamisen ja hikisten vaiheiden jälkeen siirrettiin työhuoneeni takaseinälle.
Iltasella saatiin kaikki kaapit ja hyllyköt omille paikoilleen ja lopputyö jäi taas minun sovellettavaksi.
Ja se miksi mappitarve on nyt lisääntynyt onkin ihan toinen juttu.
Nyt hyllystöön mahtuu tulostin, kaikki mapit ja ylähyllyille omat säästelykirjani kuten John Irvingit, käsityökirjat ja lehdet. Alakaappeihin mahtuu muu tilpehööri.
Pitänee miettiä.
Tapani mukaan selailin kauan mielestä kadonneina olleita kirjoja ja muutamia pätkiä seisaallani niitä luinkin.
Lukemisenhinku pääsi yllättämään pahemman kerran kesken toimeliaan työrupeaman.
Välillä tankkasin tummalla suklaalla ja taas jaksoin.
Sain iltapäivän aikana kaikki hyllyt järjestettyä ja muutkin tavarat paikoilleen.
Poistoon on menossa yksi Torilta ostamani kaapisto.
Nyt työ/bloggaushuoneeseeni mahtuu taas keinutuoli ja tarvittaessa varavuode yöpyjälle.
Työpöytäni on ikkunan edessä siten, että voin tarpeen mukaan ja inspiraatiota odotellessani katsella ulos ikkunasta. En ole voinut koskaan työskennellä niin, etten näkisi ulos. Siksi työtilani asettelu saattaa ihmetyttää kulloistakin siirtelyni apumiestä, useimmiten Puolisoa -herra Kukkaroa.
Eihän se näkymä kummoinen ole, mutta kotikuusien katselusta tulee aina rauhallinen olo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti