perjantai 9. lokakuuta 2015

KIRJALLISIA HARJOITTEITA

Pitkän ryhmässäkirjoittamistauon jälkeen ilmoittauduin Työväenopiston kirjoittajakurssille.
Edellisen kirjoittajaryhmän teemana oli "Muistot tarinoiksi" ja siinä olikin minulle mieleistä kirjoitettavaa.
Samalle kurssille en tänä syksynä voinut osallistua muiden samanaikaisten yhteensattumien takia.

Tämä on nyt uudenlainen, minulle haasteita tuova kirjoittajaryhmä.

Muinaisina ay-vuosinani sain täysin minut yllättäneen kutsun kirjoittaa liiton lehteen pikkupakinoita työelämästä.
Kirjoituksen piti olla juuri tietyn mittainen, sana sanalta ja rivi riviltä laskin että kirjoitus mahtuu sivulle.
Kirjoitusoppini on kansakouluperuja ja  hain tukea kirjoittamiselle silloisesta Työväenopistosta.

Nyt tähän kurssiin tutustuminen ja jännitteiden purkaminen tapahtui "tajunnanvirta"-kirjoittamisella. En ole sellaista koskaan harrastanut. Kyllä se vain liikkeelle lähti, sekin kirjoitus. Aiheeksi otin minua juuri silloin kiusaavan kietaisuhameen paljastamat polveni. Sitä pohdin käsinkirjoituksella kymmenen minuuttia ja siitä se oivallus minulle kirkastui. Jännityskin laukesi.

Parin viikon tauolle saimme tehtäväksi illan aikana kirjoittamistamme pätkistä rakentaa se uudelleen kolmeliuskaisena teelmänä.
Tauko on kulumassa eikä valmiita liuskoja ollut syntymässä.

Viime yönä keskiyöllä herätessäni hiivin katselemaan taivaalle luvattuja revontulia. Ei näkynyt, mutta minä virkistyin yksinäisestä yökävelystä.

Uni ei enää tullut ja mietin mistä saisin kipinän läksyn tekemiseen. Sen olin päättänyt, että kirjoituksen aihe on minua lapsena pelotellut mies. Sen ympärille piti rakentaa, ei tarina, mutta luonnehdinta henkilöstä.
Mietin mikä miehelle nimeksi; Paavo-ei, liian pehmeä. Tauno-, se ei sovi tyypilleni. Väinö,- ei, lähipiirissä on samanniminen, Toivo,-ei lähelläkään, Urpo-ehkä? Ja monta muuta nimeä makustelin hahmolle ja vihdoin päivän jo pilkottaessa sain hahmolleni nimen.

Hän on Nikolai.

Sitten nukahdin lyhyeksi aamuhetkeksi.

Innoissani kun hahmoni oli vihdoin saanut nimen nousin sängystä jo kahdeksalta "pukemaan " Nikolaita.
Puoliso oli kylällä terveysasioillaan ja palatessaan löysi minut yöpaitasillani koneen äärestä.

Nikolai tuli yhdellä kirjoittamalla ja melkein kolmella liuskalla lähes valmiiksi.

Eikä pelota enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti