MORO, KÄVIN PERÄKONTTIKIRPPIKSELLÄ

Moron peräkonttikirppis oli taas menneenä sunnuntaina Tampereen Keskustorilla. Hain sinne minäkin paikkaa, mutta peruin sen. Myytävää, juurikin MORO-kirppikselle,  olisi ollut auton perällinen. Ja vähän ylikin. Muutamia kertoja olen yritellyt myydä ylimääräisiä tavaroitani kirpputorilla, mutta en siihen touhuun ole oikein saanut kipinää. Harvoin mitään ostankaan, onhan tuota tavaraa kaapeissa ihan tarpeeksi.

 Huutokaupassa myytiin Delfinaarion poistettavia käyttötavaroita, mutta kiertelin niin, etten juuri huutokaupalle itseäni tunkenut.

 

 Ostavaa väkeä oli tori taas kirjavanaan ja näytti olevan ihan kelpo tavaroita tarjolla, aina niin ei ole.
 Nyt tulin ostaneeksi eurolla ison punaisen huivin. Sellaista olen etsinyt koko kevään.

 

                                            Joku oli saanut koko tyylikkään terassin pitää itsellään.

 

Vain pari tuttua ihmispaljoudessa näin -ja yhdet katseet kohtasivat. Yhtälö- Keskustorin mukulakivet, pyhäkengät ja jäykkä niska- ei toiminut, että olisin voinut pyörähtää ympäri ja tarkistaa "olitko se Sinä vai kuka".