sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

KÄYDÄÄN VÄLILLÄ PIHASSA, PUUTARHASSA JA KASVIMAILLA

Tuulinen päivä ei innosta pihatöihin, mutta katselukierrosta se ei estä. Ensimmäiseksi tarkistin maiseman. Ennallaan on.


Entisessä takametsässä alkaa metsämansikat, mustikat ja vadelmat valmistaa satoaan. Kohta saa mansikoita taas heinänvarteen.
                     Pari vuotta sitten tuulen katkaisema kääpäkoivu jatkaa hallittua lahoamistaan.


Viemärikaivannon uomassa rönsyleinikki on jo sääreni mittaista, niittyleinikki yltää vyötärölle. Millä niistä pääsisi eroon?

Omenapuissa on paljon raakileita. Tulevalla viikolla ne pitäisi ruiskuttaa tuholaismyrkyllä. Pariin vuoteen sitä ei olla tehty, mutta nyt Puutarha.net sitä suositteli.


                           Kaikissa kirsikkapuissakin on runsaasti raakileita, enemmän kuin ennen.

Kasvihuoneen Zilgat olen taas karsinut reippaalla otteella. Laitoin latvuksia multaan, saa nähdä juurtuvatko.


                                            Viiniköynnösissä on hyvä sato tulemassa.


Samoin kurkuista:


                                 Tomaateillakin on isot kukkatertut, ne yrittävät selvitä Zilgan alla.


Joka vuosi minut yllättää samasta kohdasta kasvihuoneen mullasta putkahtava tämä, mikä lienee sieni?
Heltan halkaisija on 30 cm .


 Puutarhani on -sanoisinko-hieman persoonallinen. Sitä ei olla perustettu minkään suunnitelman mukaan. Olen ihan omin käsin savikökköjä käsin pienentäen tehnyt kukkamaita sinne missä  sopiva paikka on ollut. 

(Kiipesin ottamaan kuvaa hemppuvan pöydän päälle, enkä siitä ilman puolison- herra Kukkaron apua alas päässyt.)

Kukkapenkit kiertävät talonedustaa, tulotien vartta ja pihanurmen reunuksia. Siis koko pihapiiri on ympäröity kukkapenkeillä. Juoksumetrejä on ainakin sata. Ja leveyttäkin istutuksilla on 1-3 metriä.
Takapihallakin, keittiön ikkunan edessä on yli kymmenen neliön kukkapenkki.
 Penkeissä kasvaa sulassa sovussa monia lajeja, eikä aukkopaikkoja niissä ole. Väriharmoniaa en ole tavoitellut. 


Tai kuvittelen sen muistutttavan Monet´in kuuluisaa puutarhaa...
Kaunis Puutarha- palkintoa en päässe pihapiirilläni tavoittelemaan.
Puoliso-herra Kukkaro usein tokaisee: "Eiks noita voi vähän vähentää, noita kukkapenkkejä?" Ja minä vastaan yksioikoisesti: "Ei voi!" Puhe päättyy siihen. Piste.


Mooseksen palavat pensaat rehottavat blogihuoneeni ikkunan alla. Palavaa pensasta on vaikea saada siemenestä itämään ja kasvamaan, mutta äitini- Vanhan Rouvan opeilla  olen onnistunut saamaan monta uutta tainta. Eli syksyllä mustat siemenpallerot kerätään talteen ja istutetaan ulos ruukkuihin moneksi vuodeksi. Saattaa kestää viisikin vuotta ennenkuin taimet kukkivat. Nämä puskat (6)ovat yli 40-vuotta vanhoista juurakoista kasvatettuja. Vaarallisiksikin palavat on luokiteltu: aurinko ja lehdistön ihokosketus saavat kipeät ja pysyvät paloarvet iholle.


Valkohanhikki kukkii monessa paikassa, parhaiten kuivassa hiekkamaassa, kuten tienvierellä.


Iso huhtakurjenpolvi ilmestyi nuotion pohjalta pihaani 1978 kun oli poltettu rakennusjätettä. Nyt se on levinnyt moneen paikkaan ja on yksi lempikukistani. Kukinnan jälkeen katkon kukkavarret, lehdistöstä jää  näyttävä perenna.

Joku puutarhabloggaaja tuskaili rohtoraunioyrttinsä leviämistä kukkapenkkiinsä. Kova se onkin leviämään. Omat raunioyrttini olen istuttanut sivummalle joutomaalle.


Silppuan kasvuston muutaman kerran kesässä kasvimaan katteeksi. Sanovat asiantuntijat, että sen sisältämä kalium olisi hyväksi mm tomaateille. 
 No ainakin kompostin virittäjänä erinomaista, tai lannoitevetenä yhdessä nokkosen kanssa.

                         Olen tätä pihapiiriäni rakennellut ihan omin käsin ja yksin kesästä 1978.
                                        Nyt jo on vähän luopumisen tuskaa ilmapiirissä.

                                   Yllätyksiäkin joskus löytyy, mikä laji, kuka arvaa?




4 kommenttia:

  1. Ihana pihapiiri teillä on. Niin avaraa ja kaunista. Kasvihuoneessa hyvä sato tulossa. Tuntuu, että tuollaisesta ympäristöstä ei voi luopua, mutta miksi luopumisen tuskaa on ilmapiirissä? - Mukavaa viikon alkua! Meillä vielä sataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule, ikä alkaa jo seiskalla, bussivuorot harvenevat, iso talo on enimmäkseen kahden ikäihmisen hallinnassa jne...Syntymäkotikaupunkiin tekee mieli, mutta...Päätöstä täytyy kypsytellä näköjään kauan...

      Poista
  2. Ihanan rehevä pihapiiri ja siitä zilgasta on hyvä sato tulossa :) Voimia päätöksen kypsyttelyyn! Samoja mietteitä on ollut lapsuudenkotini suhteen. Kaikella on aikansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luopuminen - vieläpä vapaaehtoisesti- nelikymppisestä itserakennetusta kotipiiristä, on niitä elämän vaikeimpia päätöksiä. Pakko kun ei vielä ole.

      Poista