sunnuntai 7. elokuuta 2016

TAIVAAN TULIA JA KYLÄÄNMUUTTAJAT

                    Perinteinen kesäteatteri-iltapäivä vietettiin Pyynikillä "Taivaan tulia" katsellen.
                              Katos suojasi alkavalta sateelta, sade ei kuitenkaan esitykseen ehtinyt.


                 Poliiseilla, jotka viljelivät puheissaan ulkomaan lausahduksia,  oli jyhkeä työtila.


                                                            Ja baarikärpäsilläkin omansa:


                             Esitys oli mainio, seuraili löysästi mennyttä TV-sarjaa.

Teatteriretki tehtiin Eläkkeensaajien porukalla, eikä täysin ongelmitta selvitty, nimittäin nuori kuljettaja väänsi auton rattia niin tiukasti, että ohjaustehoste valutti aineet asfaltille. Siihen jäätiin.
Kuljettaja kohottautui penkistään, nosti avuttomana kädet pystyyn ja ilmoitti matkustajille:" Ei näillä lihaksilla tätä rattia väännetä, tilataan uusi auto."

                                         Pitkä teatterireissu päätettiin taas kylän rantasaunalla.


                           Vastapäisellä rannalla laidunsi meidänkin tulevat luomujauhelihat. Ammuu...



Kyläyhdistyksemme on toiminut tänä syksynä jo 35 vuotta. Jossakin vaiheessa minäkin kirjoittelin kokouksista pöytäkirjoja. Ja satuin allekirjoittajaksi kun rantasaunaa yhdistykselle ostettiin.


Rantasauna on ahkerassa käytössä maanmainioitten löylyjen ansiosta. Pieni porukka kylän "vielä virtaa" heppuja hakkailee halkoja maanantai-iltaisin ja samalla parantavat maailmaa pienen kylän näkökulmasta. Sinne se herra Kukkarokin juoksujalkaa aina kiirehtii.

Kyläyhdistys on julkaissut kylän elämästä ja historiasta kertovia lehtiä ja sellainen pitäisi pikapuoliin taas saada aikaan.

Sain minäkin jo vuodenvaihteen aikaan tehtäväksi kirjoittaa jonkun jutun tulevaan julkaisuun. Melkein yhdeksän kuukautta olen juttuani hautonut ja eilen illalla sen sain maailmalle toimitettua.

                               Jutussani kerroin oman perheeni saapumisesta tälle kylälle 1972.

                                                             Kotimaisema


                                Viimeisessä lauseessa oli pakko todeta: "Juurtuminen on alkanut..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti