Kun sain tehdyksi kevään kirjalliset välttämättömyydet, tuli itseni palkitsemisen aika. Siitä jo edellisessä blogissa kirjoitinkin. Kevätsiivoa tehdessäni tyhjensin vaatekaapistani kaikki ahtaaksikäyneet ja käyttämättömät vaatteet hyväntekeväisyyspusseihin. Taas niitä oli aivan riittävästi. Monta henkaria jäi tyhjäksi. Tyhjentynyttä vaatekaappia oli sekä ilo että suru silmäillä. Ilo siksi kun odottamassa oli monta uutta ja entistä kankaanpalaa. Synkkyyttä aiheuttaa se, että joulusuklaat näyttävät jääneen pysyvästi vartalollani sinne ja tänne.
No ei hätä ole tämän näköinen, peitetään ylimääräiset sentit Marimekon jouluisella Vuorilaaksolla.
Molla Mills`luottokaavalla leikkasin kevättakin aihiot.
Viisi tuntia istuin koneen ääressä ja valmista tuli.
Kangasta oli 2,5 metriä ja loppukankaasta sain vielä kietaisuhamosen takin pariksi. Sattumoisin kaapissani on Vanhan Rouvan-äitini- Kiinasta muinoin tuoma kääntösilkkijakku, toinen puoli on aniliini, toinen juuri oikeansävyinen ruskea. Sopii pidettäväksi hameen kanssa.
Ei ompelu suju enää kuin ennen, pari kertaa möhläsin, ompelin hihan väärin päin ja toisella kerralla sain purkaa hameen vyötärön.
No mitäkö tälle kotitekoiselle vuoritetulle Marimekko-kevätakille ja hamoselle tuli hintaa? Nyt henkäiskää syvään: 92€! Ulp!
Olen ommellut monta Marimekko- takkia ja -vaatetta vuosien varrella ja pitänyt niitä puhkikulumiseen asti.
Täksi talveksi ompelin Marimekon ohuesta popliinista kevyen tikkivuorisen takin. Sitä olen pitänyt koko talven. On ollut todellinen lempivaate. Joki-langasta kudoin ja huovutin asuun sopivan hatun, kaulassa tietenkin yksi "karvamadoista." Ja kintuissa toinen...
Ruusukuvioinen neuloskangas on ollut laatikon kätköissä kolme talvea. Taas löytyi luottokaava merkinnällä "jakku SKK 2002 koko 42". Kaava on perussimppeli vartalolleni, joten tällä kaavalla olen tehnyt vaikka kuinka monta lyhyttä ja pitkää jakkua. Tähän jakkuun en laitttanut vuorikangasta, mutta etukaitaleet tein mustasta trikoosta. Tätäkin kangasta oli reilusti ja tein tällekin jakulle pariksi puolihameen. Kankaanpalan hintalapussa luki 17 €.
"Mää olin taas Emännän makutuomarina ja tavaroitten roudarina aikani kuluks`. Yhden kerran sain siapatuks` neulatyynyn mutta heti se viätiin multa ja Emäntä laitto sen käsivarteensa talteen.
Mää oon tullu pentuna tutuks´ ton Rouva Torson kanssa, kerran se lähenteli mua terassilla niin intensiivisesti, että kaatua köllähti mun päälle. Ja mää tiätysti pelästyin kun mykät torsot käy päälle.
Taas se tossa Emännän huaneessa seistä törötti ja mää vähän kutittelin sitä kaulasta kun olin sitä ylempänä lavitsalla.
Yht´äkkiä se mitään sanomatta kellahti siihen permannolle, menin avuks´ ja riisuin siltä takin ja vein sen nurkan taakse myöhempää käyttöäni varten. Ei se noussu ylös vaikka mää kuinka autoin. Emäntä sitten tuli jelppaamaan torsorouvaa pystyyn mäkätyksen kera. En tiä kummalle se mäkätys oli tarkotettu?
Mää pääsin terassille, yksin."
Parista kevyestä krepistä ompelin kevyet jokapäiväiset tunikat. Lintu/kukkakrepistä ompelin suoran pikkumekon vaikka kauppareissuille villatakin alle. Maitokaupassa ei tarkene ilman villatakkia kesälläkään.
Nyt on sitten tehty mitä olen talven suunnitellut , siis ompelurintamalla.
Mitähän seuraavaksi?
Sormienpäissä on tietynlainen kutina ja korkkitaululla aikatauluja ja laatikossa dokumentteja, saisikohan niistä seuraavan projektin?
Ulkotöihinkään ei vielä pääse.