"HUMPPAA PUMPPAA KUNINGAS JUMPPAA.."

Tätä minulle ennestään tuntematonta lasten hyvinkin suosittua laulua  luritteli P.Sylvi.S tänään korvaani kylpyläreissullamme. Viikonloppuvieraina oli R.Mikael, V.Ville V ja P.Sylvi S. Lauantaina luisteltiin kyläkoulun kentällä. Minunkin olisi pitänyt laittaa punaiset luistimet jalkaani ja liittyä jääprinsessaksi, mutta ONNEKSI terät olivat sen verran tylsät, etten halunnut kompuroimaan niillä jäälle. Ei ole montaakaan vuotta aikaa viimeisestä luistelukerrastani. Kömpelyyttä on tullut sen verran vartaloon, ettei piruetti enää onnistu. Ehkä kannattaisi ottaa puutarhatuoli apuvälineeksi, niinhän pikkulapsetkin jäähallissa luistelevat. Olisi turvallista mummoluistelua.
Hymy oli kaukalon reunalla taas tarkasti vahtimassa lasten luistelua, uikutti ja vinkui ja kaiken aikaa yritti päästä jäälle mukaan. En päästänyt.
Puolison kanssa tulimme luvanneeksi lapsille kylpyläkäynnin, R.Mikael ei halunnut kylpylään omien menojensa takia. Sisarusten eli V.Ville V.n ja P.Sylvi S:n kanssa kylpyläretki tehtiin. Ulkonakin uitiin. Aalloissa keinuessamme V.Ville V vihjaisi: on kamala nälkä, kai käydään syömässä. Edellisestä ruokailusta oli kulunut vähän toista tuntia. Tapanamme on aina ollut päättää kylpyläpäivä paikallisessa "Apsissa", ei sitä nytkään voinut väliin jättää. Lapset saatettiin kotiinsa ja saatoimme aloitta rauhallisen illanvieton Puolison kanssa.
Minulla on takintekele sellaisessa vaiheessa -lähes valmis- että sormia syyhyttää mennä jatkamaan ompeluksiani. En mene. Otan kaulaliinakutimen käteeni ja vaivun puolinirvanaan TV:n ääreen. Mitään väliä ei nyt ole sillä mitä sieltä tulee.

KAMPAAJAN KÄSITTELYSSÄ

Olen käynyt samalla kampaajalla jo 70-luvulta asti. Tänään sitä muistelimme kun polkkatukkaani piti saada siistimpään kuntoon. Tässä päivänä muutamana satuin vilkaisemaan lasivitriinissä piileskelevään valokuvaani vuodelta 1964. Ja hämmästyin-tukkani/kampaukseni on aivan samanlainen kuin silloin 60-luvulla! Eli pyöreä otsatukka ja tasaiseksi leikattu kihartuva polkkatukka. 70-luvulle hiukseni olivat puoleen selkään ulottuvat, pidin hiukseni silloin ylösnostetulla nutturalla. Sivuhiukset kiersin pinneillä tai papiljoteilla kiharaisiksi ja ne roikkuivat kuin korkkiruuvit korvallisilla. Otsatukka on pysynyt samanmallisena. Hiukseni ovat lasimaiset ja liukkaat, niissä ei pysy edes värjäys. Siksi ne ovat saaneet olla lähes aina tasaisen tummanruskeat. Isältä peritty väri. Permanenttia olen kokeillut muutaman kerran. 70-luvun puolella oli muodissa afro-permanentti, sellaisen minulle väkersi kylän oma kampaaja. Afro olikin hauska kampaus, sille ei tarvinnut päivittäin tehdä mitään, kunhan vähän pöyhi pesun jälkeen. Mutta sitten se "ilo" repesi kun afro kasvoi ylipitkäksi. Lyhennetty afro oli päässäni kuin keritty lampaankarva, kyllä hävetti. Siihen ne permanenttikokeilut minulta jäivät.
80-luvulla kolmas vakikampaajani ehdotti minulle lyhyitä hiuksia laihdutussessioni päätökseksi. Mukavalta ja nuorekkaalta lyhyt malli vaihteeksi näyttikin. Ja oli helppohoitoinen työelämässä. Lyhyttukkaisena kuljin muutaman vuoden.
Nyt tämä malli eli otsatukka ja tasaisesti leikattu takatukka on minulle mieleinen. Paitsi siivotessa ja puutarhatöissä. Aina tukka tiellä ja silmillä. Kampaajallani on samanlainen kampaus ja valitellessani tukkaongelmaani hän vinkkasi hiuslakan käyttöä hiuksia pitämään pois silmiltä. Kiitos Pauliina!

Viereisessä kuvassa olen 18-vuotias nuori äiti, toisessa työelämässä, erilaisissa yhdistyksissä ja järjestötoiminnassa toimiva ja  isoa perhettä huoltava (Puolison kanssa) perheenäiti.

KÄSITYÖKOPAN UUMENISTA

Kuulun siihen joukkoon naisihmisiä joka ei osaa istuksia ilman, että jotain olisi sylissä tai käsissä. Ennenmuinoin sylissä istuskeli jonkinikäinen lapsi, jossain välissä kissa tai pari. Koirasta mahtuu syliin vai pää.

Nykyään joutilaana olessani käsissäni on aina käsityö, viimeaikoina sukankudin, myssyntekele tai kaulahuivi.


Tekeleitä kertyy kopanpohjalle vuoden varrella aikamoinen määrä. On kyllä käyttäjiäkin. Tarpeen mukaan lapset niitä mukaansa ottavat. Joulun aikaan mukaan lähti monet sukat, myssyt, lapaset, sormikkaat, kaulaliinat ja huivit.

Vielä on laatikonpohjalla useampi pari sukkia ja muita kudonnaisia. Tämä lajitelma sukkia on kudottu neulekoneella, paksulanka-Brotherilla. Lapsuudenkodissani 50-luvulla oli neulekone, sillä äiti kutoi meille lapsille paljon vaatteita. Myöhemmin hankin itsellenikin kutomakoneen -EVAN. Sillä tein omille lapsilleni kirjoneuleet ja niihin pukeuduin itsekin. Hyviä villalankoja ostin Tampereelta Keskustorin laidalla olleesta Arolan myymälästä. Enää ei sellaisia villalankoja taida saadakaan, ellei edelleen Arolasta entisen Toijalan liepeiltä.

KOIRANKARVAA, KUNTOSALIA JA KELKKAILUA

Koirankin voisi luokitella tuotantoeläimeksi. Ainakin meidän taloudessa. Bernin paimenkoiramme Hymy antaa enemmän kuin ottaa. Tai kuinka sen nyt ottaa... Entisaikaan, eli viime vuoden puolella tapanamme -Puolisolla ja minulla- oli nauttia punaviinilasillinen- joskus kaksi -illalla saunan jälkeen. Viinimme ostettiin pahvipöntössä, pullojen palauttaminen ei enää kiinnostanut. Tyhjentyneen pöntön Hymy haki puukopasta ja repi sen Puolisolle sytykkeiksi. Ihan pieniksi silpuiksi. Ei koira oppinut silppuja keräämään vaikka kuinka opetin.
Muu antamispuoli onkin sitten kotiväkeään kohtaan antama rakkaus ja palvominen. Kaikki koiranomistajathan sen tietävät muistuttamattakin. Tuottavuus on  paksun turkiksen uumenissa. Vaikka nyt pitäisi olla paukkuvimmat pakkaset ja koiran karvapeitteen tiheintä niin meillä sen karvanvaihtopäivät ovat nyt. Ämpärillinen hyvää villaa saatiin kerättyä yhdellä harjaamisella. Nämä villat tungin mustiin nailoninvarsiin palloiksi, solmut väleihin ja tuloksena kolme tennispallon kokoista mustaa villapalloa. Vielä en niitä koneessa huovuttanut, kerään vielä muutaman sangollisen karvaa ja sitten huovutan ne. Aiemmista karvanlähdöistä näitä palloja jo onkin kertynyt monia. Lapset ovat niitä koristelleet tikuttamalla huopakuvioita pallon ympärille.

Syksyllä kävin terveystarkastuksessa ja sain liikunnanohjaajalta vinkin alkaa kuntosaliharjoittelun.  Tänään oli ensimmäinen käyntikerta.Nyt on kroppa hiukan jumissa harjoituksista. Edellisestä käynnistä onkin vierähtänyt lähes parikymmentä vuotta. Työpaikan kautta sekin puoliväkisin tapahtui. En ole vähääkään jumppaihminen, uskon vakaasti arkiliikuntaan. Nyt usko siihen on hiukan horjunut, kun tuo paino on päässyt kohoamaan. Tai  painonkohoamiseen on syynä tuo pönttöviini, etupäässä. Nyt on aloitettu tipaton tammi,- helmi,-maalis-, huhti -jne kuukaudet. Ei vielä ole tehnyt mieli sitä iltalasillista.


Kuntosaliharjoittelun jälkeen oli niin virkeä olo ja ulkona kaunis auringonpaiste, joten lähdin juoksuttamaan Hymyä potkukelkan kanssa. Kotitie oli vauhdikas, mutta kävelytiellä olikin hiekanmurusia. Juoksemaan Hymy kuitenkin pääsi ja oli aivan poikki kotiinpäästyään.

TYTTÖENERGIAA

Torstai-iltapäivästä maanantaihin huusholli on ollut naisvaltainen, meitä on ollut viisi feminiiniä paikalla +Hymy, miespuolisia vain Puoliso ja 2. poika. On se niin erilaista kuin poikajoukon kanssa. Tytöt ovat tainneet tulla karjalaisiin sukujuuriinsa, puhua kälättävät tauotta, lähes. Ja keksivät leikkejä. Pyysivät yhtenä iltana ostoskuitteja leikkiinsä, pitivät puotia työhuoneessani. Läppäri oli kassakoneena. Taisi olla kivijalkakauppa ja erikoistavaraa myynnissä kun minulle niitä ei kaupattu. Hm.
Toisena päivänä tytöt lähtivät Koivulle, se on monihaarainen juuresta kaluttu maamerkki puolessavälissä kotitiehaaraa ja kyläkauppaa. Kun kolmen tytön koplaa ei kuulunut jo iltamyöhällä pihapiiriin lähdin Hymyn kanssa tyttöjä etsimään. Hymy veti potkukelkkaa ja sain vinhaa kyytiä. Sieltä koivulta tytöt löytyivätkin.
Pihassa leikit jatkuivat seuraavana aamuna kuusten alla.
 Sinne oli kerätty oksia naapurinkin!!  kuusesta, monta pulkkaa ja sateenvarjot- neljä erilaista, kukkakorit ja vaikka mitä. Siellä tytöt viihtyivät sateesta välittämättä pusikossa. Suvun kuopus -T.Vilhelmiina 3 v 29.12- pääsi hänkin armoitettuna mukaan leikkeihin. Ja Hymy vartioi ja hoiti vahdin tehtävää mainiosti.

Jokapäivän rituaaleihin meillä kuuluu iltasauna. Ulkona oli pehmeää lunta ja sopivasti pakkasta joten tytöt hankeen pyörimään. Sinnehän menivät. Ja välillä saunaan ja takaisin hankeen kiljumisen säestämänä. Kamera oli häveliäs, se ei ottanut tyttöjen nakukuvia, ei niitä olisi voinut nettiin nykypäivänä laittaakaan.
Lauantaina poikkesimme Travallen myymälässä haalari- ja housuostoksille. Sekin kuuluu jokavuotiseen rituaaliin hankkia lapsille vedenpitävät ja istuvat talvitamineet tehtaanmyymäläm alesta. Tällä kertaa sai T.Vilhelmiina uuden puvun ja H.Maria toppahousut. Viime vuonna haalarin sai P.Sylvi.S.Ihailin sitä ja minulle kerrottiin, että olin ostanut sen. Voi tuota muistia, vaikka samana päivänä olin silmäillyt vuoden vanhaa kuittiakin!!
Samalla retkellä käytiin tervehtimässä isomummeja. Puolison äiti asuu hoitokodissa ja oli kovin ilahtunut neljän pikkutytön vierailusta. Vielä jaksettiin poiketa toisenkin isomummin luona. Äitini- Vanha Rouva vm 1920 ja M.Loviisa. A ovat syntyneet samana päivänä eli joulukuun 14. Toivottavasti tytöt aikanaan muistavat näitä käyntejä suvun vanhimpien luona. Tällä reissulla tapasivat suvun vanhin ja nuorin, eli äitini ja T.Vilhelmiina, ikäeroa 89 v.

Suvun kuopuksen syntymäpäiväjuhlaa vietettiin tyttöjen kesken. Kynttilät olivat hiukan pitkiä, mutta isän avustuksella ne saatiin sammumaan. Kotona Espoossa on myöhemmin isommat pidot.
Tänään veimme 2.pojan ja tyttärensä takaisin kotiinsa. Jouduimme lainaamaan 4. pojan tila-autoa matkalle, omien autojen tilat eivät riittäneet kuudelle hengelle. Yönmusta V-70 jäi 4. pojalle. Samalla kotiutettiin maanmainio ja meidän huushollissa tarpeellinen höyrypesuri.
Uutta vuotta vastaanotetaan tällä kertaa pienellä joukolla- vain Puoliso, Hymy ja minä. Koiraparka on ollut jo pari päivää aivan "rikki", läähättää, kuolaa, on kintussa kiinni eikä jätä meitä silmistään. Kuulemma muillakin on tätä samaa vuodenvaihdepelkoa. Sääliksi käy.
Mutta kaikille pelkäämättömille OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

ENNEN JA JÄLKEEN JOULUN

Joulua edeltävä viikko oli toimintaa täynnä. Tiistaina olin äitini -Vanhan Rouvan vm 1920- saattajana Kaupin sairaalassa muistitutkimuksessa. Samalla käynnillä Vanha Rouva punnittiin ja mitattiin; tuloksena 44kg ja pituutta peräti 144 sm!!( Suvun pikkuttöjen mekkoja saan  pidentää ja samaa tahtia Vanhan Rouvan mekot joudun lyhentämään ettei jää tossujen alle.) Muistitutkimus antoi viitteitä muistin  alenemasta joten pään kuvantaminen on edessä. Samalla geriatri antoi "määräyksen" syömisen lisäämisestä ja näytteeksi monta pulloa ravintolisiä. Syöminen on heikentynyt eettisen näkemyksen tultua vallalle äitimme maailmassa: eläinperäisiä ruokia hän ei nyt halua suuhunsa laittaa. Eli ruokavaliosta puuttuu kaikki liha ja kala. Tilannehan on sellainen, että Vanha Rouva asuu itsenäisesti omassa asunnossaan ilman mitään kunnallista tms. tukea tai apua eikä kukaan valvo syömistä. Pikkuveljeni -s 1951- ja minä käymme useana päivänä viikossa katsastamassa äitimme tilanteen, eli olemme seurana kauppakäynnillä asunnon viereisessä Duon kauppakeskuksessa. Ja siirtelemme huonekaluja ohjeen mukaan ja vaihdamme vuodevaatteet, imuroimme jne. Lääkärikäynneillä olemme olleet mukanan kuluneen vuoden aikana. Aikaisemmin Vanha Rouva ei ole useinkaan lääkäriä tarvinnut. Tämä vuosi on ollut poikkeus kevään lumilla sattuneen pienen tapaturman johdosta.
Näillä lääkärikäynneillä olen tarkasti seurannut kunnallisen terveydenhuollon suhtautumista toimintakyvyiltään hiukan rajoittuneen ikäihmisen huomioimiseen. Ja olen tyytyväinen. Tosin joku nuori mieslääkäri kehoitti selkäkivusta valittavaa äitäni nousemaan omatoimisesti tutkimuspöydälle. Sehän ei onnistunut ilman pikkuveljen ja  lääkärin apua. Muut kerrat saavat meiltä kiitoksen.

Keskiviikkona sain pikahälytyksen P.Sylvi.S:n eskarin joulujuhlaan Ylöjärven kirkkoon. Mielelläni sinne meninkin. Kirkko oli puolillaan Metsäkylän päiväkodin ja eskarin lapsia, vanhempia ja isovanhempia.
P.Sylvi S. esiintyi paimenena.







Metsäkylän päiväkoti on sen saman koulun yhteydessä joka oli valtakunnan uutisissa surullisessa Arttu-pojan tapauksessa. Samaa koulua käy P.Sylvi.S:n V.Ville.V. veli.



Perjantaina koulujen päättymisen jälkeen poikaserkukset R.Mikael, N.Kristian ja V. Ville halusivat tulla mummilaan, koulun kentälle ole päästävä pelailemaan. Pappa heitä taas kuljetti. Ja yöksi koko porukka halusi jäädä.
Lauantaina puolenpäivän jälkeen jouluvieraaksi Helsingistä tuli 1.pojan perhe, neljä henkeä. Naispuolinen henkilö tuli vasta sunnuntai-iltana työvuoronsa takia.
Ja taas, nyt poikia oli jo neljä, oli kyyditettävä kaukalon ääärelle. Siellä viihtyivät kolme tuntia. Samoin sunnuntaina. Me tytöt -E.Meri.E ja E.Riitta. A viihdytimme itseämme parhaamme mukaan kotosalla.

Sunnuntaina teimme pulkkaretken Hymyn kanssa. Edellisinä talvina Hymyn pulkan vetäminen ei oikein ole onnistunut, nyt se sujui hienosti. Ja E.Riitta. A:lla oli hauskaa.
Aattona Puoliso kävi tapansa mukaan, tällä kertaa 4.pojan ja pojanpoikien kanssa äitään tervehtimässä hoitokodissa ja viemässä kynttilät haudoille, myös isäni haudalle. 1. pojan puolison kanssa teimme viimeiset ruokatäydennykset paikallisessa kauppakeskuksessa. E.Meri E, joka sai todistukseensa kympin kotitaloudesta jäi keittelemään riisipuuroa . Hyvää se olikin.
4. pojan uusperhe jäi odottamaan joulupukin tuloa, meitä olikin pukkia odottamassa 13 henkeä+ Hymy.

Pukki tuli odottamatta terassin ovesta, jakoi lahjat, kuunteli "joulupukki, joulupukki"-laulun ja osasi  mennä  ulko-ovesta pois.
Pukilla oli keikka myös naapuriin ja Lakialaan, joten kiirettä piti.
Runsaan aterioinnin jälkeen iltamyöhällä me tyttöporukassa kävimme Lamminpään hautausmaalla isäni haudalla ja rauhottumassa.
Joulupäivänä 1.pojan perhe lähti kohti Helsinkiä, työt taas kutsuivat.
Tapaninpäivänä Puoliso ja 4.poika lähtivät viemään poikia Joensuuhun poikien äidille loman viettoon. Tämä uusperhekuviointi on nykyään niin vaativaa, ettei sitä ymmärtämätön voi tajuta. Meille se on arkipäivää, kaikilla pojilla nämä kuviot on käytössä. Puoliso oli pitkällä matkalla matkaseurana.
Tapaninpäivän vietin pyykkiä pesten ja huushollia siivoten seuraavaa joukkuetta varten.
2. poika kolmen tyttärensä kanssa tuli lomanviettoon mummilaan torstaina. Sielläkin puoliso on työkiireiden takia lomaton.
Minulla oli taas keikka Vanhan Rouvan kanssa, pään kuvantamisen aika tuli näin nopeasti ja se toteutettiin Hatanpäällä Tampereella.
Puoliso haki lomavieraat asemalta.

ENNENKUIN KELLO ON VIISI

Työhuoneeni vuoro oli tänään päästä pölyistään. Sieltä löytyi ensisilmäyksellä lattialta koirannappuloita, nuppineuloja, hamahelmiä, sukkapuikkoja pari, hyllyn päältä takan takaa nokea nuohoojan jäljiltä ja hyllyn alta riittävästi pölykoiria että siivouksen aloitus kannatti. Tässä päivänä muutamana ompelin muutaman vuoden vanhaa turkista (oli jäänyt takkini tarpeista), ja leikatessa tietenkin karvat lentelivät piiloihin. Nyt ne löytyivät. Turkiksesta tekaisin jollekin pojista torkkupeiton, vuoriksi löytyi  laatikosta palakangas.
Edellisen talven hiiriepisodin jälkeen olen piilottanut kaikki ompelutarvikkeet ja tilpehöörit karkkilaatikoihin. Niitä saa ottaa ilmaiseksi karkkikaupoista ja ainakin Citymarketista niitä olen keräillyt mukaani. Kaapin päältä siivotessa löytyi parikymmentä vuotta!! sitten Askon löytönurkasta pelastamani säilytyslaatikko. Sille ei ole tähän mennessä ollut paikkaa, toinen samanlainen on tehokkaassa käytössä ompelutarvikkeille. Laatikko kiinnitetäään kiskoilla pöydän alle ja nyt sen halusin paikalleen kun paikkakin oli. Siivotessa piti koko ajan silmäillä kelloa ettei se ehdi tulla viittä. Teen näitä omia hommia yleensä äänettömästi. Aivankuin Hymykin seurailee mitä teemme ja mitä sen ja sen tekemisestä mahtaa seurata, vaistosin Puolisonkin seuraavan ja odottavan käskyä tulla apuun. Varttia vaille viisi oli työni siinä mallissa, että muina miehinä saatoin vienosti kutsua Puolisoa: " Tulisitko vähän auttamaan?" Olin jo kääntänyt pöytälevyn ylösalaisin ja merkinnyt ruuvien paikat. Enää tarvittiin ruuvaaja paikalle.  ( On minulla omakin ruuvinväännin, ja osaan käyttäkin sitä, mutta Puoliso ei sitä muista)
 Oli kiire -Kauniit ja Rohkeat oli alkamassa. Ehdin kuin ehdinkin pyyntöni kanssa. Puoliso sen aina katsoo, kaukosäädin kädessä ja silmät ummessa, mutta kuitenkin...
Olen siirtynyt kannettavani kanssa työhuoneeseeni, pöytäkone on peräkamarissa. Ensimmäisen tietokoneeni hankin 1999, ihan kylmiltään. Tietokonetta olin käyttänyt hiiren verran veljentytön kanssa Muumilaaksossa Metson alakerrassa. Koneen hankin, kun ammattiliitto sitä edullisesti tarjosi ja siihen aikaan toimin useammassakin järjestössä sihteerinä. Koneen olen jo vaihtanut uuteen, mutta tulostin on sama ja toimii moitteettomasti, vähän verkkaisesti tosin. Liittäminen kannettavaan ei sujunut aivan tuosta noin, piti tehdä tutkimuksia ja etsintöjä liittimien, vai mitä ne ovatkaan, kanssa. Gigantissa eikä muissakaan tarvikeliikkeissä osattu minua auttaa. Clas Ohlsonin kuvastosta lopulta löysin etsimäni johdon ja kuva mukanani kaupoille. Nuori miesmyyjä oli sitä mieltä, ettei ko johto käy koneisiini. Olin eri mieltä ja toin entisen johdon mukanani kauppaan, nyt naismyyjän kanssa selvitimme sopivuuden ja näin sain vanhukseni toimimaan kannettavani kanssa. Ja maksoikin vain parikymppiä.
Kannettava ja tulostin majailevat koruntekopöydälläni. Vaikka korutarpeet ovat pienenpieniä, varastoa ja tilaa tekeminen vaatii aika paljon.

 Liinan on E.Meri E tuonut tuliaisena Teneriffalta. Sen päällä kun pujottelee helmiä, eivät pääse karkaamaan.

Sininen laatikko on vielä tyhjä, kyllä se jo viikon päästä on kotoisen täynnä pöydältä poistettavia tavaroita. Nyt laatikossa on löytynyt Pastorale-kasetti vm 1987 jaThe  Marlboro Music Collection ja fortunapelin kuulia.

Pyöreä korutarviketeline löytyi kirpputorilta, siihen mahtuu uskomaton määrä helmi- ym pussukoita ja Bilteman laatikostoista vielä enemmän. Ja "vaiheessa" olevat koruaihiot odottavat tekijän inspiraatiota valmistuakseen.