KÄSITYÖKOPAN UUMENISTA

Kuulun siihen joukkoon naisihmisiä joka ei osaa istuksia ilman, että jotain olisi sylissä tai käsissä. Ennenmuinoin sylissä istuskeli jonkinikäinen lapsi, jossain välissä kissa tai pari. Koirasta mahtuu syliin vai pää.

Nykyään joutilaana olessani käsissäni on aina käsityö, viimeaikoina sukankudin, myssyntekele tai kaulahuivi.


Tekeleitä kertyy kopanpohjalle vuoden varrella aikamoinen määrä. On kyllä käyttäjiäkin. Tarpeen mukaan lapset niitä mukaansa ottavat. Joulun aikaan mukaan lähti monet sukat, myssyt, lapaset, sormikkaat, kaulaliinat ja huivit.

Vielä on laatikonpohjalla useampi pari sukkia ja muita kudonnaisia. Tämä lajitelma sukkia on kudottu neulekoneella, paksulanka-Brotherilla. Lapsuudenkodissani 50-luvulla oli neulekone, sillä äiti kutoi meille lapsille paljon vaatteita. Myöhemmin hankin itsellenikin kutomakoneen -EVAN. Sillä tein omille lapsilleni kirjoneuleet ja niihin pukeuduin itsekin. Hyviä villalankoja ostin Tampereelta Keskustorin laidalla olleesta Arolan myymälästä. Enää ei sellaisia villalankoja taida saadakaan, ellei edelleen Arolasta entisen Toijalan liepeiltä.