Hymyn kävely oli hiukan vaivalloista pari päivää oikean takajalan arkuuden takia.
Lauantaina Puoliso -Herra Kukkaro- tapansa mukaan tutki koiraa mistä arkuus ja kipu mahtaa johtua.
Parkaisu johti oikeille jäljille ja kipupaikka paikantui löysään jänteeseen. Yhdessä sitä tutkittiin ja joukolla ihmeteltiin :"On se erilainen kuin toinen." Epäiltiin jänteen menneen poikki. Kummemmin koira ei sitä enää aristanut, kävely oli enemmän kolmen raajan varassa. Päätettiin odottaa viikonlopun yli ja heti maanantaiaamuna ajanvaraus eläinlääkäriin.
Sunnuntai levättiin ja harjattiin koira.
Hymy huomasi isännän ja emännän huolestumisen ja vahti syvällä katseella kasvojamme. Katseen kohtaaminen aiheutti minulle ylimääräisiä sydämensykkeitä.
Suuri huoli meillä olikin, olihan edellinen bernimme Berry sairastunut jalan kasvaimeen ja menehtyi nopeasti, 7,5 vuotiaana. Samoja oireita nytkin olimme huomaavinamme, Hymy on nyt melkein 9v
Heti aamulla soitin Reviiriin ja päästiin kuvauksiin iltapäivällä.
"Tässä on pientä hiusmurtumaa ja harsumaista liikakasvua luun reunalla."
Sitähän se tiesi: mahdollinen luusyöpä tai luutulehdus.
Vahvat antibiootit viikoksi, tulehduskipulääkitys ja tarvittava kipulääke.
Kysymyksiä ei tahtonut löytyä, sairaus oli meille tuntematon. Ymmärrys siitä, että diagnoosi on erittäin vakava, omaksuttiin.
Viikko lääkitään, uusi käynti ensi maanantaina.
Ruoka ei koiralle maistu, olen syöttänyt nappulat kädestä ja lääkkeet lihapullan sisällä. Juotavaksi Hymy kelpuuttaa vai jääpalat ja lumen.
Sohvalle kiipeäminenkään Puolison viereen ei onnistu enää, täytyy vähän auttaa.
Eilen ja tänään on tehty tavalliset lenkit ihan koivulle asti eikä jalka ole Hymyä kipeästi vaivannut. Tulehduskipulääke ja antibiootti helpottavat oloa.
Takapihalla hankikannolla oli "vapaa kävely". Nyt mennään Hymyn ehdoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti