VIIKONLOPPUPUOLEN TOUHUSTELUJA

Torstai kului aamupäivästä illansuuhun sosiaalisissa suorituksissa.
Tiedossa oli käynti Kipsijalkaisen kanssa Hatanpäällä puolenpäivän jälkeen, mutta jo aamuvarhaisella tuli soitto:"Voitteko tulla tuntia aiemmin?" Sopi minulle, vaikka olin suunnitellut aikatauluni toisin.
Ensimmäiseksi kiirehdin Lähipiiriläisen asunnolle pyykkikonetta käynnistämään ja ostoksia viemään ja sieltä kiireenvilkkaa toiseen suuntaan Kipsijalkaista invataksilla saattamaan Hatanpäälle.
Hatanpäällä asiat sujuivat taas joutuisasti, tai niin nopsasti kuin mahdollista kun ensin pitää poistaa kipsi ja kiirehtiä eri kerrokseen seuraavaksi pyörätuolista röntgenpöydälle ja  taas vaihtaa kerrosta ja sieltä lääkärin vastaanotolle josta taas kipsattavaksi ja hoitopöydälle nostetuksi. Onneksi on taito pyörätuolilaisen käsittelyyn entisestä ammatistani.
Taas laitettiin uusi kipsi, vielä ainakin kolmeksi viikoksi. Nyt laitettiin kipsin väriksi violetti, aiemmat olivat musta, punainen, valkoinen, sininen ja pinkki. Alan minäkin pian olla pätevä kipsaaja kun olen saanut olla kuin oppisopimuksella vieressä katsomassa.

Reissun päätteeksi kävimme kahvilla ja pullalla.
Aikaa oli kulunut taas monta tuntia ennenkuin pääsin omille asioilleni.

Puoliso- herra Kukkaro osti talvella itselleen Lumian -kun halvalla sai. Käyttöä sille ei kuitenkaan näyttänyt kertyvän, joten pyysin sen omaan käyttööni.
Elisa-shopista kävin vaihtamassa sim- korttini Lumiaan sopivaksi ja myymälän Jesse tai Juuso sen  paikalleen asensi.
Kotona innoissani aloitin puhelimeen tutustumisen. Mitä ihmettä: puhelinnumerot olivat kadoksissa. Ei, ei, näin ei voi käydä! Puoliso toi minulle uuden Prepaid-kortin jolla yritin saada Dorostani kadonneet numerot löydetyksi. No eihän se onnistunut, Doro kun ei talleta numeroita puhelimeen ja kortille kuten tavallisissa puhelimissa on ollut käytäntö.
Ja toinenkin ärsyttävä asia Puolison puhelimesta ilmeni: siihen oli talletettu hänen puhelinluettelonsa, sen oli tehnyt DNA:n kaveri. Ja muutkin tiedot joten en saanut omia tietojani sinne toimimaan. Minä kun olen aina ollut Saunalahti-ihmisiä.
Ja tästä ärsyyntymisestä seurasi se, että hain itselleni oman Lumia 635:n, valkoisen, ja siihen ihan ikioman liittymän, tiedot ja asetukset. Myyjä tarjosi toisen käyttöjärjestelmän puhelinta, mutta olen tottunut tähän Windowsiin enkä ollut kiinnostunut muusta. Ehkä toisella kertaa. Kun valitin numeroiden katoamisesta mainitsi myyjä kuin ohimennen, että näissä Lumioissa on ollut vähän sellaista numeroiden kadottamiseen taipuvaisuutta! Onneksi omani löytyivät vanhoista puhelimistani kun niitä aikani etsin ja siirsin.
Perjantai-ilta siinä puhelinten käyttöönsaamisessa meni. Lumiaa käytän muuhun kuin puhumiseen. Kunhan muistan ottaa sen mukaan kun lähden Puolison seuralaiseksi rautakauppa-sähköliike-puutavaraliikeym.asioille. Takapihoilla odotellessani kuluu aika paremmin. Bilteman, Ikean ja Clash Olssonin ym.kuvastot jo osaankin melkein ulkoa.

Vanha kunnon mummopuhelin on verraton pelkkään puhumiseen ja tekstiviestien lähettelyyn. Se pysyy hyvin kädessä ja siinä on hyvä kuuluvuus.

Eikä tässä vielä kaikki.
Uutta kameraahan olen haikaillut jo jonkin aikaa. Nyt Puoliso yhytti ammattilaisen antamaan vinkkejä minun
tarpeisiin ja käyttöön sopivasta kamerasta.
Lauantaina se yhdessä käytiin ostamassa. Puoliso hymisi vieressä kovinkin kiinnostuneena myyjän antaessa minulle ohjeita kameran käytöstä. Termit olivat sellaisia joita en oikein ymmärtänyt,  nyökkäilin vain tietäväisen näköisenä
"Meinaakko sääkin tota kameraa käyttää kun olit niin kiinnostunu?" "En kai, mutta mua kiinnosti ne tekniset ominaisuudet."

Järjestelmäkameraa havittelin, mutta aloittelen tällä.

Työväenopistossa on alkamassa valokuvauksen alkeisopetuksen kurssi ja aionkin ilmoittautua sinne.

Jotakin tällaista kuvillani tavoittelen.

Riippumatto odottaa kutsuvana vaikka ohjekirjan lukijaa.