sunnuntai 18. syyskuuta 2016

JYMY-JAMI SULONPOIKA MYTTYNEN-KUKKARO


   Tällaiseen nimeen meillä sitten päädyttiin. Kotinimi on Jami, bloginimi Jymy, os. Maroussia Valente.
Oli niitä muitakin nimiehdotuksia, miniä ehdotti Ilmo:"On niitä ilmoja pidellyt!" Minua kutkutti Aarre, hihna kädessä ovenraossa: "Menen Aarretta etsimään!" Muitakin nimiä mielleyhtymineen ilmoille heitettiin. Jamiin päädyttiin Jymyn sijaan, se on helppo lausua ja oma kuvitelmani on, että Jami-niminen Bernin paimenkoira olisi lempeä kainaloinen tulevina yhteisinä vuosina. Nimi muistuttaa meitä edesmenneestä Hymystäkin joka oli nimensä mukainen hymyä ympäristöönsä loihtiva lemmikki.


Ensimmäinen bernimme oli Berry, sen nimen antoi puoliso johdannaisena bernistä.
Berryhän tuli meille kun viimeinenkin pojista oli perustamassa omaa kotia ja meille jäi koti vajaaksi holhottavista.
"Olis kiva kun olis koira!"-lausahti puoliso-herra Kukkaro 1999 kevään korvalla nojatuolissaan.
Painoin lausahduksen korvan taa ja seuraavalla kirjastokäynnillä kannoin pinon koirakirjoja selattavaksi. Ensimmäinen kirja oli puolisolla kädessä ja b:n kohdalla se kolahti:" Tää se on, Bernin paimenkoira!"
Taas jäi lausahdus kytemään ja kuin sattumalta silmiini osui pieni rivi-ilmoitus Aamulehdessä: "Myydään Bernin paimenkoiran pentu!"
Soitto kenneliin ja sovittiin vierailuaika. Muutama päivä kului ja saimme nelikuisen orpotytön omaksemme. Toinen etujalan sukkakin oli tytöllä valahtanut liian alas, joten priimasta ei tarvinnut maksaa. Täydellinen  koira meidän tarpeisiin Berry oli, etujalkaan pesiytynyt syöpäkasvain Berryn vei 7,5 vuotiaana, elokuussa 2006.


Hymy jatkoi Berryn viitoittamaan palvelua, ja samaa odotamme Jymy-Jamiltakin.
Tämähän se bernin paimenkoiran tehtävä onkin, olla päällimmäisenä...


Vaikka surunpäiviä Berryn poismenosta riittikin, halusimme heti uuden koiran ja Hymy tuli meille juurikin kymmenen vuotta sitten, samalaisiin lehtikasoihin ja syyspäiviin kuin nyt Jymy-Jamikin.

                                                       Hymy syyskuussa 2006:


                                              Jymy-Jami, kolmas bernimme syyskuussa 2016:


          Sama piha, samat kujeet, pitänee alkaa katselemaan retkipatjaa housunpunttien suojaksi...

4 kommenttia:

  1. Ihana ja onnea perheen uudesta tulokkaasta. On suloinen! Kun ei nyt vaan koirakuume iskisi, kun luen blogisi päivityksiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tässä sitä ollaan, olette Mummo ja Koira osallisina tähän päätökseen!

      Poista
  2. Kyllä nuo koirat on niin kivoja perheenjäseniä. Se on iloinen vaikka olis kotoa pois tunnin tai viisi. Yhtä innokkaasti häntä heiluu.
    Onnea uudelle koiravauvalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kun koti on lapsista tyhjä ja tekemisiäkin (kutomiset, ompelukset, korunäpräilyt) saa vähentää, auttaa koiranpentu ulkoilutarpeessa. Ja on hyvä kuuntelukaveri:)

      Poista