tiistai 13. syyskuuta 2016

PIKKUPRINSSINPOLKU PUOLENHEHTAARIN METSÄSSÄ

                            Ajelin tänään nurmikoita uudella Stigalla. Ensimmäistä kertaa. Ihan vain ajankuluksi?!  Ei ihan hyvin sujunut kun kone on vetävä ja minä tällainen lyhyenläntä persjalkainen Suomineito. Piti pistää vikkelästi croksia toisen eteen, että olisi koneen perässä pysynyt.
Välillä kone vähän keulikin kun veto oli niin kovaa. Puoliso- herra Kukkaro sai taas ojentaa: " Tee niin ja niin, ota toisenlainen ote, et siitä muuten mitään tuu!" Jne..


Sain kuitenkin leikattua tulevan Pikkuprinssinpolun leikkimökin taakse. Siinä on tulevan prinssin pehmeä teputtaa sammaleisella polulla!
Enimmät lehdet sain pihanurmeltakin ajettua. Tarkan katseen seuraamana.
On se kumma, kun miehet ovat kuin mustasukkaisia tietyistä töistään jos joku niitä vähän huvikseen tekisi. Vai koneisiinko ovat ihastuneita? Oksasilppuri on minun reviiriäni, eikä puoliso- herra Kukkaro sitä koskaan käytä, korjausapua antaa jos on sellaiseen tarvetta.


Tänä kesänä joriinit (dahliat) istutin tyhjäksi jääneen kukkapenkin reunaan. Nyt ne vasta kukkivat ja ovatkin  korkeita ja aivan upeita katseltavia. Niitä laitan tulevana kesänä enemmän.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti