KOIRAN KANSSA KÄVELYLLE

Tämä ei ole mikään lifestyle- blogi, vaikka pukeutumisvihjeitä yritänkin tarjota.
Ohessa on pieni katsaus kuinka minä tulevan prinssini kanssa tienvarsia mittailen ja koulutuskenttiä
kulutan.

Pukeutuminen koulutukseen:
80-luvun tuunatut nahkahousut, nahkasaappaat samalta vuosikymmeneltä, taskullinen liivi UFF-ista 90-luku, käsinkudottu pehmeä neulepusero, huivi ja myssy. Huom, väritys bernin mukainen.
Vyötäröltä roikkuu namipussi (koiralle).

Pikkuprinssinpolulla ja kylätiellä edetään  näissä kamppeissa:
Takin kaava tuunattu MollaMill`s, kangas Tekstiili-Fihl, Tampere. Huom. koiranulkoilutustakissa saa olla pitkät, tosipitkät hihat, kun se pikkuprinssi kuitenkin sitä "reipasta ravia" kuljettajaansa sukkelammin viilettää, on käsikin hyvässä venytyksessä. (Huom. kokemus puhuu!)
Pakaratkin saa takki peittää, ei pääse tuuli puhaltelemaan eikä pakkanen panemaan.

Koiratarvikekauppaan, eläinlääkäriin tai kaupunkikävelylle asustetaan takki mustavalkoisilla neuleilla.

Jos pimeän aikaa satut kulkemaan meidän kylätiellä ja näet kuusen alla tämän näyn: älä pelästy, ei siellä ole Puolen Hehtaarin Metsän Möhköfantti eikä Muumilaakson Mörkökään, se olen vain minä -rouva Myttynen-  ja pikkuprinssi, olemme p-parkissa iltap:llä

Hyvät jalkineet ovat a ja o kun metsäpoluilla tai missä tahansa koiran kanssa kuljeskelee.

Vanhoilla nahkasaappailla on hyvä kulkea ja talvella ei lumet pääse varsista. Ilman kunnon Nokialaisia ei kukaan pärjää, maanmainiot ja hyvät niilläkin on sitä "reipasta ravia" koiran kanssa päästellä. Tänään ostin elämäni ensimmäiset Kuomat, ne on helppo vetäistä jalkaan kiirekäynneille p-parkkiin. Varsinilkkurit säästetään kaupunkireissuille.
On kaapinperällä vielä perinteisiä tuulipukujakin ja lenkkareita, mutta olkoon, käytetään paremman puutteessa joskus.