sunnuntai 18. syyskuuta 2016

PIKKUPRINSSI ON KOTONA

Lauantaiaamuna lähdimme kolmen koplana perhosia vatsassa kohti tulevan prinssin valtakuntaa.
Lomatyttö Emmi oli tukijoukkona.
Puoliso-herra Kukkaro sai vastanimetyn prinssin ensimmäisenä syliinsä, niin tapahtuu oikeilla synnytyslaitoksillakin. Katseet kohtasivat ja siinä se oli -ikuinen suhde syntyi isännän ja pikkuprinssin välille.


Enempi tunnekuohu kun oli laimentunut, sain minäkin tuntea seitsenkiloisen karvapalleron sylissäni, syvän katseen ja pienen purevan suukonkin leukaperissäni.


Pentuaitaus oli meidän jälkeen viimeistä lähtijää vailla tyhjentymässä. Kasvattajilla oli haikeutta ja ehkä helpotustakin lauman päästessä uusiin koteihin, joku meni Kymenlaaksoon, jotkut Turkuun ja joku Satakuntaan. Meidän prinssi kotiutui Pirkanmaalle. FB:ssä yritetään pitää lauma koossa.

Mukaan saatiin tarkat ohjeet pennun ruokailuista ja lähiaikojen terveydenhuollosta. Ja keväänvihreä pentutarvikereppu täpötäynnä erilaisia ruokapusseja ja herkkupaloja.

Kotimatka sujui itkuvinkumisen säestyksellä, välillä maisematkin kiinnostivat. Rajaniemen sillan paikkeilla itku muuttui oikeaksi haukuksi, sitä piti päästellä kunnolla hetkinen kun se oli juuri opittu tarpeellinen taito.


Ensiaskeleet uuden valtakunnan sammaleella.


"Meniskö vai tulisko?"


"Tairan vaan olla!"


"Panivat päiväunille, korvaakohan toi piironginseinä veljien selkiä? Vähän vieläkin itkettää..."


Pitkin päivää päiväunien välissä kierreltiin sammaleista Pikkuprinssinpolkua, tutustuttiin trampoliiniin, leikkimökkiin ja kuusenjuuren p-parkkiin. Paikka tuli korkatuksi, se tiedettiin poikamaisen kitkerästä kärystä.

Pihanurmi oli mainio spurttirata kun Emmi sen toisessa päässä taputti käsiään ja kutsui luokseen.

Välillä sieltä täältä kuului vinkumista, joskus se tuli vinkupossusta joskus ikävöivästä karvapallerosta.  Pehmobernikin sai iltavillissä railakasta kyytiä ja retuutusta.


Kulttuurisivujen tarjonta hyvän rapinan ja revittävyyden muodossa oli hyvää hetken viihdykettä.

Hoito-oppaassa oli ruokailuajat tarkasti määritelty, ehkä päivä oli pikkupennulle niin jännittävä, ettei kaikilla ruokatarjoiluilla nappulat maistuneet.

Iltaruoka pennulle tarjottiin kymmeneltä ja maistuihan se pitkän päivän päätteeksi. Iltalenkki tehtiin turvaliivi päällä taskulampun loisteessa. Taas kitkerä käry kertoi, että tärkeät toimet on hoidettu ennen yöpuulle asettumista.

Nukkumajärjestys suunniteltiin niin, että pentu nukkuu vieressäni lattialla ja saan yöllä roikottaa kättäni lattianrajassa pentua silitellen. Hyvä ajatus, mutta yön tunteina vaimeita ikäväitkuja oli tuon tuostakin ja pentu oli siirtynyt sängyn jalkopäähän. Niin siirryin minäkin tyynyineni ja kahteen asti nukuttiin kun silittelin selkää. Kerran käytiin p-parkissa ja puoli seitsemältä noustiin uuteen aamuun ja aamiaiselle.
Kannatti herätä näkemään tämä kuusen alta p-parkista.


Pikkuprinssin ensimmäinen päivä uudessa kodissa on valjennut kauniiseen syysaamuun.

2 kommenttia:

  1. Kiva kuvaus ensimmäisestä päivästä uudessa kodissa. Muistan tuon ensimmäisen yön, kun minäkin roikotin kättäni ja silittelin sängyn vieressä nukkuvaa pentua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisen yön pentu (Jymy-Jami) nukkui illasta aamuun talon toisessa päässä, jossain vaiheessa oli puistellut saunapyyhkeet tuolin selustalta jne...

      Poista