"KANSAKUNNAN KAAPIN PÄÄLLÄ"

-tämän ilmaisun olen sisäistänyt Eduskuntataloon. Sitä en muista miksi.
Tänään siellä kuitenkin vierailin, toista kertaa - ja ihan mielelläni.
Opas oli asiansa tunteva ja kertoi Eduskuntatalon historiaa, peruskorjauksen sisällön ja nykyisen toiminnan.
Kansanedustaja Ilmari Nurminen selvitti edustuslaitoksen tämänhetkisen SOTE-ym selvityksen aiheita. Tavallinen maallikko on ymmällään oleva kuuntelija!!! Toistaiseksi!

Toinen Poika oli meitä siellä vastaanottamassa, ei ihan työnsä puolesta, mutta Talon virkamiehenä kuitenkin.

Kyllä, oli hänellä tumma puku yllään ja kravatti, jonka solmua isä- Puoliso- herra Kukkaro kommentoi ja lupasi opettaa Windsor- solmun tekoa.

Itselläni on neljä poikaa, edustavatko he näitä ammatteja -täytynee pohtia syvällisemmin.
Heistä kukaan ei tiettävästi omaa Pater Noster-ideologiaa...
Joku kansanedustaja tähän paternosteriin silmiemme edessä katosi.

Ei, tämä ei ole juhlapäiväkakku, se on eräs eduskuntatalon kattokupoleista.

Pieni poliittispohjainen väittelykin Eduskuntatalon valtiosalissa käytiin. Oliko se tämä kuuluisa lavitsa jossa Veikko Vennamo piti levähdystaukoaan?
 Sitä kokeili matkaseuralainen Esko.

Uskoitko jo, Eskoseni, että tässä tuolissa se rentoutus koetaan.

                                      Ja senhän se Esko uskoi kun makoilemaan pääsi!
Tuloksiin pääsevä väittely kuuluu toteuttaa Eduskuntatalon käytävillä, ja etenkin Valtiosalissa.

Tähän tilanteeseen oli päästy kun keväällä Eläkkeensaajien Ylöjärven yhdistys ry:n tiistaikerhossa oli lupaus kevätretkestä Eduskuntataloon. 31.5 se sitten toteutui.
Aamuvarhaisella lähdettiin matkaan ja meidät -herra Kukkaron ja minut -rouva Myttysen- Länsilinjan bussi poimi kyytiin kotitien pysäkiltä. Muistin pysäyttää auton prinsessa- eikun kuningatar tervehdyksellä eli kämmenselkää ranteella vasoikeevasoikee-pyörityksellä.

Herkullinen lounas nautittiin Musiikkitalossa.

Sielläkin olisi ollut mieleenpainuvaa nähtävää ja koettavaa, mutta ne jäänevät toiseen kertaan.

Eduskuntatalon parituntisen tutustumisen jälkeen siirryimme Tamminiemeen, presidentti Urho Kekkosen viimeiseen kotiin.

Urho Kekkonen oli meille 40-50 luvuilla syntyneille henkilöille monellakin tapaa merkittävä henkilö. Urho Kekkonen tuli valituksi keväällä 1956 Suomen presidentiksi. Yhteiskunnallisessa ja poliittisessa ilmapiirissä oli silloin levottomuutta ja siitä seurasi yleislakko. Lakkoviikoille sattui koululaisten hiihtolomaviikko ja monet koululaiset viettivät sen sukulaisten luona kaukana kotoaan. Niin meidänkin perheessä. Loma jatkui ja jatkui kun kotiin ei päässyt julkisilla kulkuneuvoilla kuten junilla.
Se on yksi vaikuttava muisto joka Urho Kekkoseen liittyy.
Aikuisemman ajan Kekkosmuistoihin kuuluu tietenkin muut poliittiset kommervenkit ja Tamminiemen saunan tapahtumat.

Viehätyin  Tamminiemen ilmapiiristä, osa siitä tuli oppaan ansiokkaasta esittelystä.

Tamminiemen puutarhassa piti mustarastaat konserttiaan...

Kotimatkalla poikettiin Havin tehtaanmyymälässä Riihimäen seudulla.
Kassini täyttyi pakasterasioista ja lautasliinoista. Kynttilähyllyt jätin kopeloimatta, en ole kynttiläihminen sattuneesta syystä.
Kotona on eräs pitkähäntäinen kynttilänsammuttaja, eikä se ja palavat kynttilät ole kannattava yhtälö.

Päivä oli erittäin antoisa, Eduskuntatalon "henki" jäi sisälleni: jos syntymävuoteni olisi vaikka 1996 tai 1986 eikä 1946, olisin halukas työskentelemään tuossa talossa.

Kiitosta saavat matkamme järjestäjät ja kuljettaja! Että kiitosta vaan sano...