sunnuntai 9. lokakuuta 2016

HATTUJUHLISSA

                                                 Sain ihastuttavan kutsun Pirkonpäiville
                                              "Asu muuten vapaa, mut hattu pitää olla!"


Kun kutsu oli käynyt ja sen mielihyvin vastaanotin, olikin asiaa hattulaatikolle. Laatikostani ei tähän tilanteeseen sopivaa hattua löytynyt ja pääsin mieleisen tehtävän pariin, eli kirpputorikierrokselle hatunmetsästykseen.
Kiersin monet kirpputorit ja kierrätykset kunnes taas kerran Lielahden Kontista sopiva löytyi.
Muotiliike Maija Pajun priima huopahattu (5€). Tuunasin sitä vähän höyhenillä, tähän tilaisuuteen mustavalkoisilla kun mekkokin oli mustavalkoinen.


                                         Tätäkään en voinut ohittaa (3€).


          Halusin puolison- herra Kukkaron ikuistavan minut kerrankin menovaatteissa ja tässä tulos:

Voi voi minua pulleroa, olisi kuvaaja voinut sanoa, että "vatsa sisään, suu kiinni" ja mäntykin kasvaa takaraivolta... Luontokuva...

                                                Koivu onkin perempi poseerauspuu.

Tilaisuuteen valmistauduin kuten menneinä hyvinä aikoina.
Peilin edessä tuli vietettyä tovi jos toinenkin kun tutuksi käynyttä naamataulua yritin saada vierailukuntoon. Ensin poskille pohjavoide, sitten vähän väriä, hipaisu puuteria, poskipunaa, luomille peittoväriä, vähän valkoista ja muuta väriä luomille ja ripsiväriä tavallista reilummin. Decolteekin tuli puuteroitua. Oli vähän jäykkä hymy, myönnän.

Väänsin tukkani kikkuroille kunnon Carmenilla, hankinta vuodelta 1975. Rullat peitin ikivanhalla sifonkihuivilla. Kampauksesta tuli juurikin 70-lukulaisen näköinen.
Jymy minua hiukan ihmetellen tuijotti.


     Matkan juhlapaikkaan Tampereelta Turkuun olin varannut OnniBussilta, 1€ sinne ja 1€ takaisin.

Olin saanut kutsun Pirkonpäiville sukuselvityksen kautta löytyneeltä Pirkolta. Lapsuuden muististani kaivelin esille nimiä sukulaisistani ja Pirkko-nimiseen otin yhteyttä, kun ensin Fonectasta löysin osoitteen. Kirjoitin kirjeen ja selvitin asiani, eikä aikaakaan kun sain puhelun ja pääsimme aloittamaan lähempää tutustumista. Lapsuutemme aikana emme toisiamme tavanneet, mummomme olivat sisaruksia ja he tapasivat usein toisiaan ja niissä tapaamisissa mummojen puheista minäkin olen tietoni korvani taakse tallettanut.

Menin täysin minulle tuntemattomien ihmisten pariin höyhenillä koristetussa hatussani ja kaulapuuhkassani. Pitkävartiset käsineet unohdin laukkuuni.
Hattu olikin taas kerran oikea turvavaate uudessa vähän jännittävässä tilanteessa.

Juhlayleisö oli Pirkon entisiä työ- ja maailmanmatkailuystäviä, kaikilla päässään kauniit hatut.


                Tällaista idearikkautta löytyy Turusta, kadehdin minä, entinen Tampereen likka.

Olin varautunut matkaan suvun valokuvilla ja muilla dokumenteilla, joista olisin voinut löydetyille sukulaisilleni kertoa, mutta siihen ei ollut tilaisuutta tällä kertaa.

Oli minulla muutakin pussissa, puikot ja pari kerää lankaa, yhden lapasen sain matkalla tehtyä, taas graafista, mustavalkoista kuten ennenkin matkakutomisina:


Kiitos kutsusta, oli ne turkulaiset ihan kivaa ja puheliasta väkeä, taidan mennä Turkuun toisenkin kerran.


2 kommenttia:

  1. Mitenkäs se tämä postaus oli päässyt ohi suun, vaikka nimenomaan osasin odottaa sitä. Olipa hauskaa luettavaa ennen yöpuulle asettumista. KIIITOOOS.

    VastaaPoista