RISTIRIITAINEN PALKKIO

Sain eilen valmiiksi yhden haasteellisen jokavuotisen toimen, nimittäin edunvalvonnan vuositilinpäätöksen.

Olen tehnyt niitä jo vuodesta 2002, mutta jokaisen vuositilin kohdalla käy samalla tavalla: hermo kiristyy tehdessä niin, että poskilla palaa helakka puna pitkälle iltaan asti.
Yksi päivä meni järjestellessä laskut ja kuitit  tiliotteen kanssa oikeille kuukausille. Vuoden varrella olinkin ne jo järjestellyt, mutta pitihän ne vielä käydä läpi.
Isolle keittiön pöydälle taas levitin kaikki asiakirjat, tavallinen työpöytä ei minun tekemistavalleni riitä.
 Talonkin sain hiljaiseksi, Jymyn laitoin päiväunille terassille ja puolison- herra Kukkaron käskin!? pysyä huoneessaan.

Taisi käydä herra Kukkarolla aika pitkäksi kun taukoni aikana oli käynyt pyöräyttämässä sämpylätaikinan.
Oli taas lämpimäisiä iltapäiväkahville.

Näin talvisena aikana, ehkä menneellä joulunajallakin on ollut vaikutuksensa, koska tietynlaista PATVIUTUMISTA on havaittavissa jos ottaa vaikka mittanauhan käteensä jne. Tai katsahtaa ohimennessään kokovartalopeiliin...

(Lukija saa miettiä tykönänsä tuota käyttämääni sanaa, sen muistutti mieleeni blogituttu Kirsti Mummon päivitykset kirjassaan POSITIO)

Kevään aikana suoritetut sääntömääräiset ja välttämättömät kirjalliset työt on nyt saatettu lainmukaiseen järjestykseen ja ajattelin, tai en ajatellut vaan päätin palkita itseäni uudistamalla vaatekaappini sisältöä. Eräänlainen pakkokin siihen ajaa, taas viittaan sanaan PATVIUTUA.

Nyt onkin sitten se ristiriitaisen palkitsemisen pohtiminen.

Puhuttelen itseäni:" Kuule nyt rouva Annelipunneli Myttynen, oliko oikein syödä joulun aikaan monta laatikollista suklaakonvehteja? Onko ollut tarpeellista kulkea pizzerian ohi ja saada makuhermoihin vastapaistetun pizzan huumaava tuoksu? Pitikö pistää herra Kukkaro asialle ja ostattaa lounaaksi pizzaa monta kertaa talven aikana?
Onko pitänyt leipoa kotipullaa joka viikko ja syödä niitä kylmän maidon kanssa? No kuinkas tuo liikkuminen? Ei ole riittänyt kulkeminen takapihalla umpihangessa. Hiihtää olisi pitänyt. Varastossa on sukset, monoja saisi kaupasta. Ei ole ihme, että mekko kiristää eikä povi pysy puseron sisällä. Jne muuta mutinaa."
Onneksi kuuloni toimii vajaatehoisesti, jää omatunnon äänikin lähes kuulumattomaksi.

No joka tapauksessa eilen palkintomatkallani erehdyin poikkeamaan Lielahden Kierrätyskeskuksessa, sieltä löytyi kahdet käyttämättömät Janitan nahka-avokkaat a`3€. Tulivat ikäänkuin pohjapalkaksi.

Samalla reissulla kävin Eurokankaassa ja palalaarista löytyi muutama kiva kankaanpala. Niistä  ommellahurautan uusia puseroita pullistuneen poveni peitoksi.
Ristiriitaiseksi palkaksi tehdyistä kirjallisista töistä.

Kuten kuvista huomaatte, olen sellainen hartaan iloluonteinen ihmistyyppi, joka pitää väreistä, mutta ei osaa niitä yllään kantaa. Ristiriitainen palkitseminen, ristiriitaiset tunnevärit!

Minulla on piintynyt ja vaikeasti hallittava ominaisuus: nimittäin en pysty aloittamaan tai tekemään jotakin, jos joku tärkeä asia on kesken. Näin keväisin  harrastus-ym toimissa näitä sääntömääräisiä kirjallisia tekemisiä on monia enkä voi keskitttyä mm käsitöiden tekemiseen ennenkuin nämä vaativammat tekemiset on tehty ja toimitettu sinne minne kulloinkin kuuluvat.
Nyt ne ovat kirjoissa ja kansissa ja pääsen nollaamaan ajatuksiani ompelukoneen ääreen.
Pari viimevuotista Marimekon kangasta pitäisi saada ommelluksi, ainakin kevättakin ajattelin ommella. Niitä ei merkitä tiliksi.

Ompelusessiollekaan ei ole liiemmin varattu aikaa, pari kirjoitusjuttua odottaa sitä luovaa hetkeä, sellainen pitäisi löytyä viikon aikana tai kiire pääsee yllättämään.
Onneksi lumi vielä peittää tienoot, ei tarvitse puutarhahommiin kiirehtiä.

Kylän komeimmalla iltatähdellämme Jymy-Jamilla riittää viikonlopun menestyksen jälkeen menoa tuleville viikonlopuille, se tietää näyttelyharjoituksia ja treenaamista  toukokuun näyttelykoitoksiin.
Vuositilin tekeminen kesti kauemmin kuin Jymyn päiväunet, ja välillä pidettiin leikkituokio, meille molemmille tarpeellinen hetki. Jymy kävi ryöstämässä Isännän niskatyyynyn ja sitä sitten minun piti pelastaa, kirmattiin ympäri olohuoneen pöytää. Välillä mentiin kuurupiiloa eri huoneissa.
Tulikohan vuositilin numerot oikeille paikoille? Joka tapauksessa tili jäi hyvinkin plussan puolelle.
Leikkiminen kannattaa aina! Vai kuinka se olikaan?

Vuosi sitten meidän tontilla tehtiin vesiputken korjausta, nyt kätketään sähkökaapeleita maan alle.

Naapurin linnunlaulupuu kaatui maan tasalle.

Jymyllä riitti taas ihmeteltävää.

Paitanäyttelyssä tavataan!

Ompelukone odottaa, moro!