PUOLESTAPUHUJA

Kuluneen viikon olen kulkenut kuin hämärässä metsässä viime tiistaina saadun tiedon kanssa. Sen tiedon, että Vanhalla Rouvalla -äidillämme- todettiin keskivaikea Alzheimerin oireilu. En sano tauti, se kuulostaa nololta. Äitimme on lausunnosta edelleen hyvillään, päästä ei löytynyt syksyisen pienen tapaturman aiheuttamia vammoja vaikka se edelleen vähän outo onkin, se pää. Vanhan Rouvan yöuni -kuten jo itsellänikin- on lyhyttä, unta ei riitä moneksikaan tunniksi, ainakaan öiseen aikaan. Yönä muutamana Vanha Rouva oli päättänyt siivota vaatekaappiaan parempaan järjestykseen- talvi oli  tulossa ja syysvaatteita piti järjestellä. Yöllä. Lattialle oli pyörähtänyt muinaisen kissan leikkipallo, sitä kurkottaessaan Vanha Rouva oli tarttunut vaatekaapin oveen ja kaappihan pääsi keikahtamaan huonoin seurauksin. Kaapin päällä oli painava kristallivaasi 90 ruusua sisällään. Vaasi ja kukkakimppu putosivat lattialle ruusukimpun hipaistessa päätä. Ja mummo kumoon. Eikö päässyt ylös. Soitti minulle aamulla ja kertoi tapahtuneesta ettei pääse lattialta pystyyn. No minä autonrattiin ja Hervantaan mummoa nostamaan. Hyvin nousi. Tapahtuman jälkeen hankittiin turvaranneke.
 Diagnoosin saatuamme olen viihtynyt netissä hankkimassa tietoa tuosta vaikeasta sairaudesta. Surullista luettavaa. Olen ajatellut ja siitä puhunut sisarustenikin kanssa, että annetaan äidin elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa, seurataan tarkalla silmällä sivummalta kuinka se sujuu. Itse en sairauksista ota "suurta pulttia", teinhän oman elämäntyöni vaikeasti vammaisten parisssa.
Kaupungin palveluohjaaja tulee tapaamaan meitä viikolla ja hänen kanssaan saatiin jo sovittua tutustumisviikko hoitokotiin. Malttamattoma Vanha Rouva sitä odottaakin.
Viime perjantaina oli omien labravastausten kuuleminen omalääkärin vastaanotolla. Kaikki hyvin, jopa kolesteriarvotkin  olivat parantuneet normaalilukemille kolmen kuukauden aikana. Seuraava käynti vuoden kuluttua.OK.

Samalla reissulla kävin vaihtamassa vuodevaatteet Vanhan Rouvan sänkyyn. Siellä odotti Liv Ullman patjan alla, tällä kertaa Tellervo Koivisto odotti yöpöydällä. Kirjat oli asetettu tuulettamaan patjaa.
Viikonlopun ruokaostoksetkin käytiin tekemässä. Ja päiväkahvilla pullan kera, apteekissa, pankissa ja Alkossa. Apteekkarin konjakkia sieltä haettiin. Verkkainen kulkeminen asioilla vie meiltä aikaa pari tuntia. Näiden pakollisten "toimittamisten" jälkeen Vanha Rouva on niin uupunut että toivoo minun jo poistuvan omaan kotiini. Ja niin teen.
Tänään oli taas kauppareissun aika. Ensin selviteltiin pöydällä oleva "arkisto". Vanha Rouva pyysi minua ottamaan kirjepinon mukaani ja tarkistamaan mitä ne pitävät sisällään. Kaikissa kuorissa luki "tarkastettu- minä", eli luettu oli. Se Vanhaa Rouvaa kiusaa erityisesti kun Kela ja kaupunki vaatii etuisuuksien myöntämiseksi ison määrän papereita, tiliotteita ja muita dokumentteja. Kiusaa niin paljon että tokaisi  "helvetti, pitäköön paperinsa". Ymmärrän.  Vaativaa tuo etuisuuksien hakeminen ikäihmiselle on. Puolestatäyttäjää tarvitaan. Ja puhujaa.

"KIINNI ARJESSA" JA MUUTA LUETTAVAA

 Vanha Rouva-äitini vm -20, on pysynyt henkisesti ja fyysisesti suht. virkeänä ja hyvävointisena viime vuoteen saakka. Erilaisia pikkukremppoja on hoidettu vuoden varrella ja joulukuussa päästiinkin jo geriatrille ja pään kuvaukseen. Tänään käytiin kuulemassa tuloksia. Keskivaikeassa tilassa oleva Alzheimerin tauti!
Onneksi äiti ei sisäistänyt -vielä- tilanteen vakavuutta, oli tyytyväinen kun sai vastauksen päässä tapahtuviin tuntemuksiin.
Sain nipun luettavaa ja paljon pohdittavaa.
Liityin heti Muistiliittoon.
Matkalla lääkärin vastaanotolle äiti ensimmäistä kertaa otti esille, että haluaisi päästä johonkin hoitopaikkaan pariksi kolmeksi päiväksi. Mainitsin siitä lääkärille ja asia laitettiinkin heti vireille hoitajan toimesta. Sairaalaan äitiä "liian terveenä" ei oteta, mutta jakso hoito-tai palvelukodissa olisi paikallaan. En tunne tätä Alzheimeriä ennestään, tuttavapiirissä ei sitä kukaan pode, joten kaikki tieto on minulle uutta, näin kun se tulee henkilökohtaiselle tasolle. Olemme olleet tietoisia selkeästä muutoksesta äitimme henkisessä kyvyssä käsitellä  asioita, mutta esille ei ole noussut sellaisia asioita, että niihin olisi tarvinnut virallisemmin puuttua. Verkkopankkitunnukset hankimme äidille syksyllä äkkitilanteita varten.
On hyvä, että ikäihmisen asiat otetaan nopeasti ja tehokkaasti käsittelyyn. Luultavasti pikapuoliin tarvitaan jokapäiväistä kotiapuakin kaupungin toimesta. Veljeni kanssa pidämme yhteyttä päivittäin äitiin ja Kotosalla-säätiön palveluohjaaja poikkeaa äitimme luona silloin tällöin.
Lääkärikäynnin jälkeen poikkesimme Hervannan Duossa kahvilla ja pullalla- Vanha Rouva kun sai taas kehoituksen yrittää nostaa tuota pientä painoaan hiukan paremmaksi.  Laihtumista oli pari kiloa joulukuisesta. Nyt painoa on 42 kg.
 Ja taas joku kehui Vanhan Rouvan vaatetusta. Niin tapahtuu lähes aina kun hän käy "ihmisten ilmoilla" pukeutuneena vaatturin tekemään istuvaan ulsteriin, krimikauluriin ja krimihattuun.Vaatteet ovat jo 60 ja 20 v vanhoja, mutta tyylikkäitä edelleen. Itsestäkin tuntuu hyvältä kun näkee kehujan iloisen ilmeen vastakiitoksesta. Näin pienestäkin saa monta ihmistä hyvän mielen pitkäksi aikaa.

TAKAMETSÄÄ KAATUU...

 Heräsin aamulla jo ennen kahdeksaa kun oli meno labraan. Takapihalla näkyi työkoneen valot ja koneen möyriminenkin kuului sisälle. Katsahdus äänen suuntaan -siellä se oli -harvesteri. Tulin kotiin ennen yhtätoista ja heti kirmasin takapihalle. Näky oli mykistävä. Puupinoja oli hangella isot kasat ja oksat peittivät notkelmaa. Naapurin talokin näkyi. Tähän asti ei naapuritaloja ole pihaamme näkynyt, olemme asuneet "herran kukkarossa". Sain todeta upeaa performanssia kun metsäkone kaatoi, karsi ja pätki pitkät kuuset tuossa tuokiossa. Aiempina vuosina olen seistä töröttänyt  elonkorjuun aikaan kotitien varressa kun nuoret viljelijät isoilla koneillaan ovat puineet(?) ja käärineet vehnä- ja kaurasadot paaleihin. Täällä maalla on halvat huvit. 

HYVÄÄ PÄIVÄÄ-KIRVESVARTTA

Meille tulee kunnallinen  viemäri. Pakollinen. Tänään käytiin tekemässä sopimus. Tienvarressa on jo isoja työkoneita ja letkukieppejä. Tämä kaikki merkitsee sitä, että tonteilla joudutaan tekemään mittavia maanrakennustöitä. Työskentelyväylän leveyden pitää olla 10-15 m. Onneksi kaivanto tulee menemään tonttimme alareunassa talon takana, huomaamattomasti. Talojohtokin vaatii monen metrin työleveyden ja sitä uomaa joudutaan kaivamaan 30 m sokkelin viereen. Eikä ole sitten ihan halpaa lystiä. Sekin tulee menemään talon takapuolella.

Puolen hehtaarin metsämme on kuusivaltainen, ei mikään tiheikkö enää, harvennusta on tehty polttopuiksi.
Olen puhunut Puolisolle -turhaan- jo pari vuotta, että pitäisi suurimpia varjostavia kuusia kaataa-kaadattaa- ja myydä sahalle. Olen perustellut kaatotarvetta puiden vanhuuden -yli 50 v- ja maapohjan muuttumisen takia. Useita puita on kosteikossa kaatunut juurineen kun maapohja ei enää ole pitänyt niitä pystyssä.


Vastausta en ole saanut. Nyt kuitenkin ihan näinä päivinä tuli pakolliseksi päättää enempikin puunkaato kun metsuriurakoitsija ostaisi linjan alta poistettavat puut. Naapurikin myy samalla puunsa ja nyt oli Puolisokin innostunut myyntiin. Rautakaupasta aamupäivällä kuntosalireissulla ostettiin punaista merkkausainetta ja illan jo hämärtyessä kävimme umpihangessa kaadettavia puita merkkailemassa. Ei niistä ihan " Mersun mentävää aukkoa" takametsään tule. Niin kuulemma maanomistajat ennen hakkuitaan leuhkivat vai kateellisetko vinoilivat. Huomenna se sitten alkaa. Toivottavasti ei oravanpesiä ole kaadettavissa puissa. Työmaata jälkien korjaamisessa riittääkin sitten koko suvulle. Koko kesäksi.

Katselin illalla Akuuttia ja siellä innostettiin ikä-ihmisiä tanssin hurmaan. Ensimmäisillä treffeillämme ja seurustelun alkuaikoina kävimme silloin tällöin tansseissa, joskus kesäisin lavoilla. Viimevuosina se on jäänyt unohduksiin. Saunan lauteilla käytiin keskustelu. Minä: "Aletaanpa käymään tansseissa- Tullikamarilla." Puoliso:"Kiukaaseen pitäisi vaihtaa kivet." Minä: " Tanssiminen tekisi hyvää meidän kunnolle." Puoliso: "Ei huomattu päivällä ostaa." Pitkän avioliiton jne...Hmp sanon minä.

EI SE TAAS MITÄÄN KUULE...

Toisinaan on hauskaakin tämän pitkän avioliiton arki. On oppinut olemaan kuuntelematta. (Nyt sanoisi jälkikasvu: ethän sää muutenkaan kuule...)Totta onkin, ettei meidän pihalla enää heinäsirkat laula, ainakaan  kun minä olen ulkona.
Puoliso tuossa on lähtemäisillään kyläyhdistyksen kokoukseen ja sytytti lähtiessään takkaan tulet. Minulle ohjeisti: laita pellit kiinni, muista -ei se taas mitään kuuntele- saat sitten lämmittää uusiksi jos et muista vahtia uunia. Kuuntelinhan minä, satun vain aina luukkuvaiheessa oleskelemaan jossain muussa talon kolkassa kuin takan edessä ja siksi joskus pääsee unohtumaan -ja siitä saan kyllä kuulla. Minulle ei olla suotu oikeutta takan lämmittämiseen. Siksi en paljon kantele niitä puitakaan, enkä pilko. Ohjeita puiden säilyttämiseen ja pinoamiseen kyllä hyvin mielelläni annan. Pyytämättä.

Hymy-koiramme on leikattu muutama vuosi sitten, mutta valeraskaustyyppistä? käytöstä näyttää olevan. Sitä se runsas karvanlähtökin taisi olla. Joululahjaluu on ollut piilossa kaapin takana ja nyt kun Hymy sen taas löysi on sitä kuljetettu ulos-haudattu lumihankeen- etsitty esiin- kuljetettu tienvarteen naapurin koiralle esiteltäväksi- haettu taas sisälle ja vähän ajan kuluttua taas ulos. Tällaisia vaiheita Hymyllä on silloin tällöin eli liitttyisikö mahdolliseen muistoon valeraskauden hoivavietistä. Edellisellä Berry-bernillämme oli käytös ajottain samanlaista.
Aamulla kävin kontrolliverikokeissa, toisen kerran sama juttu torstaina, tehdään sokerirasite. Viinipäniköitä ei olla ostettu, eikä Puoliso enää napsauttele oluttölkkejään. Sen napsahduksen kyllä aina kuulin. Ja mielelläni huomautin. Paino ei ole pudonnut toivotulla vauhdilla. Se harmittaa. Täytyy alkaa heilutella pinkkiä kahvakuulaa ahkerammin.

SIIVOUSPÄIVÄT, IMUROIN KOIRANKIN

Eilen aloitin isomman siivousurakan auton huoltorumban kanssa. Puolison autosta valui jotakin pois mitä ei saisi tapahtua. Minä sen huomasin kun joku merkki alkoi vilkkua. Oli menoa ja autolla piti päästä. Yönmusta V-70 peräkoukkuineen on Puolisolla ikäänkuin työautona, minä saan käyttää Puolison A:ta, sitä jossa on neljä sisäkkäinasetettua rengasta etupuskurissa. Sain ohjeen: peräkontissa on kanisteri, lisää sitä jos valo alkaa vilkkua. !!! Siis mihin sitä ainetta laitetaan?? Sain opastusta kädestä pitäen. Taas opin uutta!

Autolle saatiin huoltoaika merkkikorjaamoon, lasku 1050€! Aikaa kului puoli päivää. Isohko korjaus oli jouduttu tekemään. Nyt laskun nähdessään nikotteli Puolisokin. Edellinen yönmustan korjaamolasku joulukuussa oli sekin yhteensä yli 1000€. Kyllä kirpaisee eläkeläisen kukkarossa. Yhdellä pojistamme on sattumankaupalla 500€:lla ostettu VW- Vento, sitä ei ole tarvinnut korjata, paljoakaan.  Täytynee meidänkin siirtyä karvalakkimalleihin tulevaisuudessa kun autoja vaihdetaan.

R.Mikael tarvitsi uudet sukset tämänpäiväistä kouluhiihtoa varten. Isä oli töissä joten Mummi ja Pappa asialle
suksia ostamaan. Se Puolison tietokone oli hankintalistalla, samoin minulle kahvakuula. Prismasta ostettiin suksipaketti, tietokone ja kahvakuula. Pinkki.

Illalla siirsin vanhat tietokoneet, toisen kaappiin ja toisen uuteen paikkaan, eli makuuhuoneeseen, saan sinne lasku- ym mapit samaan paikkaan. Muuten siirto onnistui, mutta HP-tulostin vm 1999 ei alkanut tulostaa. Sen kuntoonsaattaminen jatkuu tänään.
Uudenkin koneen sain paikoilleen, vielä ei olla virtaakaan kytketty.

Kävi vähän hassusti R.Mikaelin hiihtoreissu uusilla suksilla. Pakkasta oli aamulla 27.8 astetta, joten hiihto oli peruttu.

Siivousurakka on nyt ohi. Imuroin koiran nukkumapaikan ja samalla koko koiran. Vähän Hymy minua mulkoili ,että oletko muori tosissasi, mutta rauhottui ja tyynesti antoi muorin tehdä imuroinnin loppuun.

KELLOKOSKEN PRINSESSA JA MUITA YSTÄVIÄ

60-luvulla olin harjoittelijana Kellokosken sairaalassa, juuri siellä, missä elokuvaprinsessa asui. Oli siellä minunkin aikana. Autoradiosta aamulla kuuntelin, että Tampereella työstetään Prinsessasta musikaaliversio, jo tälle keväälle vai tulevalle syksylle? Putousnäyttelijä Armi Toivanen yrittää olla se Prinsessa.

Sattui niinkin, että eilen fb:n kautta lähetin syntymäpäiväonnittelut silloiselle harjoittelukaverilleni Marjatalle. Meistä tuli ystäviä sen puolen vuoden aikana. Marjatta suuntasi opiskelunsa ja työnsä Helsingin seudulle, minä tänne Tampereen puoleen. Harvakseltaan olemme pitäneet yhteyttä, mutta tietoisina toistemme elämänvaiheista. Eilen totesimme kumpikin, että samoja vaivoja molemmat podemme, ei niitä paljon ole eikä dramaattisiakaan, mutta yhteenkuuluvaisuutta nekin lisäävät.

Tänään oli toinen kuntosalipäivä. Ohjaaja teki meille, Puolisolle ja minulle, henkilökohtaiset kunto-ohjeet. Kahvakuulalla aloitettiin. Tuntui mukavalta. Etureiden venyttelyssä kävikin sitten haaveri: vasemman reiden joku pikkulihas napsahti aika ikävästi, olisikohan mennyt poikki, vai käykö niin? Ainakin polttavaa kipua tunsin. Ohjaaja otti muovisen lehtitaskun, haki ulkoa lunta ja sillä rauhoitimme kipeää lihasta. Jatkoin muita harjotteita, mutta kävely ei oikein sujunut. 

Puolisokin ihastui kahvakuulaan. Pitänee hankkia molemmille omat. Heti huomenna. Samalla reissulla kun vien Puolison katsomaan (ja ehkä ostamaankin) itselleen omaa tietokonetta. Uudempi -vanhempi on vm- 2004, on sekin jo ostettu 2008. Kävin etukäteen hiukan tarkistamassa pöytäkoneiden tarjontaa tietyssä hintaluokassa. Vain kahdessa kaupassa kävin, myyjät esittelivät koneitaan asiantuntevasti. Haluaisin käyttöjärjestelmäksi Windows 8. Selitin, että koneella pelailisi myös lapset meillä käydessään. Myyjä kertoi minulle, että W-7:llä pelaaminen onnistuu paremmin kuin tuolla W-8:lla. Nyt jäi hiukan arvailulle kumpaa Puolisolle esitän. 4:poika poikineen saa tulla makutuomariksi. Oman tietokoneen hankinta kuuluu sekin vanhenemisenestokampanjaan. Saapa nähdä toimiiko sillä saralla. Työväenopiston kurssit ainakin opettavat tumpeloakin. Tumpelon tietokonekurssilla minäkin ensimmäiset opit sain.