NYT SAA LOPPUA TYÖT TÄLTÄ MUMMUKALTA

Päätin, että en enää aherra liikoja. Tämä koskee vain ompelutöitä ja muuta ns. puuhastelua. Minulla on ollut hyvinvarustettu työhuone.

Viimeaikoina en enää ole ollut kiinnostunut ompelutekemisistä vaikka materiaalia jäljellä on kilometritolkulla. Tähän saakka, nuoresta tytöstä asti olen ommellut ja kutonut lähes kaikki vaatteeni (nailoneita ja rintaliivejä lukuunottamatta). Muutaman paremman takin olen ostanut (joitakin pidän vieläkin). Nyt tuli niin täydellinen kyllästyminen ompelemiseen, että haluan purkaa koko ompeluhuoneeni ja muuttaa sen kolmanneksi vierashuoneeksi tai ikiomaksi löhö-/tv/nettihuoneekseni. Ompelupaikkoja vielä löytyy, en täydelliseen selibaattiin? kuitenkaan pysty.
Onneksi 2.pojan uusvanhan talon askartelutilaan mahtuu kaapistoni.
Kaappi on ollut täynnä ompelu-ja askartelutarvikkeitani viimevuosien ajan. Nyt saa M.ja muut säilytellä siinä
aarteitaan. Omat tavarani ovat tarkassa järjestyksessä karkkilaatikoissa ja muovilaatikoissa, niin langat kuin kankaatkin.
Kuvassa on vain osa tarvikkeistani, terassilla on samanlaiset pinot, ja kaapeissa osa. Torsokin töröttää terassilla pitsialushameessaan. Mistähän sekin uuden paikkansa löytää?
 Kymmenen karkkilaatikollista tilpehööriä ja säkillinen kankaita vietiin kierrätykseen. Helpotti vähän. Vielä riittää karsimista.
Koko kesänä en ole ostanut yhtään metriä kangasta enkä yhtään kerää lankoja. Materiaalia on koko talven tarpeisiin jos nyt jotakin välttämättä haluan näpertää.                                                                                    

Ehkä tavarat löytävät vielä paikkansa jonkun kaapin kätköistä.

Alkuvuodesta teimme remontointipäätöksen, eli maalaamme tummuneet panelikatot kaikista huoneista valkoisiksi. Ja vaihdamme laminaatit pariin huoneeseen. Keväällä saimme makuuhuoneemme kunnostettua, nyt on  työn alla työhuoneeni. Kaapistoseinä saa uudet ovet ja yhden uuden kaapin. 

Tänään Puoliso maalasi katon ja minä tapetoin yhden seinän. Muissa seinissä olikin minulle mieleinen valkoinen pienistruktuurinen tapetti. Samanlaisella tapetoin päätyseinänkin. Huone on pieni, alle 9 neliötä, takka vei siitä parit neliöt. Leikkimökin mäntylaverisohva (olen inhonnut sitä aina) sai valkoisen maalipinnan. Minä sitä päivällä tuhersin ja jouduin toteamaan, ettei minusta ainakaan mestarimaalaria kehity. Tai sitten on vaihdettava parempi pensseli seuraavalle maalikerrokselle. Sohva saa myös uuden verhoilun.  Valkoinen huone saa

vähän värikkyyttä tai räväkkyyttä tekstiileillä ja tauluilla

Tuli taas käytyä Rovaniemellä. Tilasin hotellihuoneen Bookin.comin kautta. Ihan tavallisen huoneen. Respassa portsari ( vai mikä se virka onkaan) valitti ,että hotelli on täynnä ja "joutui" antamaan meille -Puolisolle ja minulle hotellin parhaan sviitin : 2 h, 2 TV:tä, saunan ja WC:n! Tavallisen hinnalla! Kiitos!

Paljoa emme siitä ehtineet nauttia, oli jo myöhäinen ilta kun pääsimme Rovaniemelle. Tapasimme siellä tuttujammekin ja ilta kului rattoisasti hotellin terassilla. 

Sunnuntaiaamuna haimme Taiteilijan taulut Lapponica-salista, onneksi mahtuivat juuri ja juuri yönmustan V-70 tavaratilaan.

 Matka sujui mukavasti, menomatkalla kudoin yhden sukan ja paluumatkalla toisen ja aloittelin Jacgues Cousteau-pipoa. 

MUUTTOJA JA KULJETUKSIA

Tämä alkukesä on ollut vauhdikasta ja toimeliasta aikaa. Perheen pojista 3/4 on vaihtanut asuntoa tämän kesäkuun aikana.
1.Poika perheineen muutti isompaan kerrostaloasuntoon samalla asuntoalueella Helsingissä. Muuttoapua ei tarvittu.
 2.Poika perheineen sai vihdoin ostettua talon haluamaltaan alueelta, Espoossa se ei ihan helppoa ole, mutta nyt onnisti. Sinne vietiin peräkärry ja  meillä säilytyksessä olleita tavaroita. Ja puoli peräkärryllistä takkapuita. Niitä kun sattuu olemaan keväisen hakkuun jäljiltä riittävästi jaettavaksi muillekin perheenjäsenille. Kassillinen Ikean kassejakin vietiin pakkaustarpeisiin.
 3.Poika muutti Järvenpäähän. Muuttoapua annettiin täällä peräkärryn täyttämisessä.
4. Poika vielä jäi kotiseudulleen.
On se käsittämätöntä kuinka paljon tavaraa perheillä onkaan! Jo Vanhan Rouvan -äitini-  jäämistöä keväällä selvitellessä tuli itselle tarve karsia oman kodin tavarapaljoutta niin paljon kuin "sielu sietää". Yrityksistä huolimatta ei se näköjään paljoa siedä. Viimeksi tällä viikolla eksyin kierrätyskeskukseen ja löysin sieltä neljä sinikuviollista lautasta, samaa englantilaista sarjaa joita pelastin äitini jäämistöstä. Lautaset maksoivat 20 senttiä kappale. Piti saada kesäpöydän kattaukseen. Oikeaan tarpeeseen en niitä tarvinnut, mutta tällaisia me jotkut naiset välillä olemme!
Juhannusta vietettiin 2.Pojan perheen kanssa ja hyvän sään vallitessa paikallisella seurakunnan kesäkodilla. Ensimmäistä kertaa.
Noin 15 vuotta paikallinen kyläyhdistyksemme järjesti kokkojuhlat kylän uimarannalla. Parhaimpina vuosina kävijämäärät olivat 2000 kävijän luokkaa. Ja kokko oli seutukunnan komein. Kerran kävi niin, että joku huvipäissään sytytti kokkomme aatonaattona. (Nykäsen Matti se ei ollut, hän juhlisti ominpäin juhlaamme jonakin muuna Juhannuksena.) Uusi kokko saatiin koottua kyläläisten talkoilla aattona ja illalla se sytytettiin taas virallisesti yleisön iloksi. Itse en paljoakaan päässyt nauttimaan näistä juhlista, hoitelin muutaman muun talkoolaisen kanssa kahvi- ja virvokekioskia monta vuotta.
Tiistaina juhannuksen jälkeen teimme pikamatkan Joensuuhun- tarkemmin Kontiolahdelle. Haimme R.Mikaelin lomaltaan kotiin. Koko päivä siinä taas meni. Sain ajaa paluumatkan -ohjeiden kera. Tätä matkaa varten ostettiin navigaattori ja sen ohjaaja aina välillä huolestui kun tuli poikettua ABC:llä. Hädissään se (hän) huuteli: ota toinen, ota toinen. Aika kumma heppu.

Jonakin alkukesän päivänä pihamme ilmestyi tälläinen koppakuoriainen. Näitä on ollut yli 20:n vuoden aikana käytössämme aika monta. Ensimmäinen oli sininen vuonna 1972, se oli Puolison ja minun. Seuraava oli vaaleansininen, sitten punainen, kullanvärinen, vihreä ja nyt tämä musta.Pojat niitä ovat omistaneet viime aikoina. Niitä on tuunattu tunti-, kesä- ja vuosikausia meidän pihassa. Ahkeraa tuunausta tämä uusikin kupla tulee tarvitsemaan. Kukahan sen tekee, kun omistaja muutti Järvenpäähän?
 Joku noissa kuplavolkkareissa vetoaa, onko se se moottorin pörinä vai mikä. Itsekin olen ihastunut näihin. Saisimpa jonkun vielä omakseni!!!Siis kuplan.

MATKAKOKEMUKSIA

Kuuma viikko takanapäin. Siis ilmastollisesti. Tiistai-iltana kotiuduttiin aurinkoisesta Lapista. Vähän oli väsy, ainakin velipojilla, toinen ajoi koko matkan Rovaniemi-Tampere lähes yhtä soittoa, piip-tauoilla ehdimme käydä. Syödä ei.
 Menomatkalle olin tehnyt ruhtinaalliset eväät, kahvit jne. Pihtiputaalla pidettiin kahvitaukoa.

Kävi vähän nolosti -termari ei auennut -ja kun se oli saatu väkivalloin auki tuli toinen harmitus. Olin varannut velipoikia varten sokerit ja kahvimaidot, nyt oli maito hapantunut vaikka kylmäkalle oli vieressä. Sain puhuvia katseita.
Ja velipojan tokaisun: "Lapsille tehdään matkalle eväät, ei ikämiehille!" Jaha, ajattelin minä, enhän ole miesten kanssa aikaisemmin matkustellut, aina on ollut eri-ikäisiä tenavia kyydissä ja eväs on maistunut  kohta pihasta lähtiessä. Mistä minä olisin voinut tuon tietää!! Nyt sen tiedän.
Paluumatkalla juotiin vain kivennäisvettä.
En ole aikaisemmin päässyt käymään Kuusamoa korkeammalla. Nyt tuo Rovaniemi yllätti nykyaikaisuudellaan. Paljon olisi ollut nähtävää ja koettavaa, mutta tiukka aikataulumme ei mahdollistanut syvempää tutustumista. Rovaniemihän oli viime viikon alussa Suomen lämpimimpiä paikkoja. Ja sen tunsi.
Kesäkuun lopulla on näyttelyn purku, sen reissun teemme Puoliso ja minä.  Taulut mahtunevat yönmustan V-70 perään.
 Jospa silloin olisi vähän enemmän aikaa tutustua muihin nähtävyyksiin, kuten museoon.

SISARUKSELLISTA

Olen harvinaisella matkalla ja kaiken lisäksi Rovaniemellä. Harvinaisella kahdestakin syystä: olen matkassa veljieni kanssa vm.-51 ja -55. Ei olla sitten kaukaisen lapsuuden vietetty aikaa yhdessä. Matkalla muisteltiin niitä näitä, tietenkin veljekset kertasivat pikku kolttosiaan. Minä vanhempana sisarena en niitä muista.
Takapenkillä virkkasin ikivanhasta langasta jotakin, vielä en tiedä mitä siitä tulee. Punaista kuitenkin kuten edellisellä matkalla punaiset sukat.

"Kolme sisarusta"

Matka aiheena on nuorimman velipojan taidenäyttely Rovaniemen Lapponica-salissa Saami-aiheisista tauluista ja symboleista.
Muutamat näyttelyt olen ollut pystyttämässä Tampereella Metsossa ja muutamassa muussakin paikassa, mutta aina tämä on yhtä uutta. Minulle velipoika teki toimeksiannon matkan ja näyttelyn kaikkien asioiden järjestämisestä. Hermo oli mennä jo monta kertaa esitteitä ja luetteloita laatiessa. Milloin olin väärällä koneella, sama kirjoitusohjelma ei toiminutkaan toisessa, välillä loppui tulostimesta muste jne. Näyttelykuraattorin kanssa vaihdettiin tiuhasti meilejä.
 Sunnuntai-aamuna aikaisin lähdettiin Tampereelta, illansuussa oltiin perillä 51 isohkoa taulua tila-auton perässä. Minä kartturina -Rovaniemellä vasta- ohjasin väärälle valtatielle. Kartasta näin selvästi, että käännytään oikealle, mutta tietenkin sanoin vasemmalle, sitä tietä pääsi Muonioon. Velipoika kiitti hampaat irvessä. Kuka tarvitsee kartturia?

Maanantai-aamuna aloitimme pystytyksen. Kuusi tuntia siinä meni. Ei juotu eikä syöty välillä. Eikä paljon puheltu.  Hyvin pärjättiin hotellin tukevan aamupalan voimin.

Taiteilijan luvalla saan näyttää näyttelykuvia blogissani.

"Kojamo" ja "Lohikoski"

"Poikien leikit" ja "Kauan eläköön saamen kieli ja kultuuri"

"Johtaja" - lempitauluni

"Susiuhka" ja "Saalistavat sudet"

"Seidan henki", " Shamaanin marttyyrikuolema" ja "Shamaanin hauta"

On näitä tauluja enemmänkin, kaikkia en blogiini laittanut. Kuvakulmat eivät oikein onnistuneet.
Toivottavasti näyttely saa julkisuutta, paikka Rovaniemen maakuntakirjaston Lapponica-salissa oli taiteilijalle mieleinen, oli odottanut paikkaa jo kolme vuotta.

KOIRAN NIMI

25+ astetta jo aamupäivällä! Nyt tulee kesä.
Koirani Hymyn kanssa luettiin Aamulehteä. Siinä oli hauska juttu koirien nimistä.
"Koirat kertovat yhteiskunnan muutoksesta ja politiikasta enemmän kuin arvaammekaan. Niiden nimistä voi myös lukea, mitä koira omistajalleen merkitsee."
Hymy on meidän kolmas koira. Ensimmäinen oli hauska sekarotuinen Urkki. Se oli tottunut nimeensä jo ensimmäisessä kodissaan eikä meillä ollut sitä tarvetta muuttaa. Urkki tykkäsi lähteä maailmalle ja aikansa siellä kierreltyään palasi raapimaan ulko-ovea. Jäljet ovat siinä edelleen. Urkin jälkeen oli pitkä koirapaussi. Kissoja oli useita. Mustia, harmaita, valkoisia ja yksi punainen. Tämä punainen Rocky-Roope-pentu otettiin toisen koiramme Berryn kaveriksi.  Koiran halusi puoliso kun kaikki lapset olivat lähteneet kotoa pois. Piti olla jotakin siliteltävää. Koirakirjoista Puoliso katseli eri rotuja ja b:n kohdalla se jo napsahti: Bernin paimenkoira se olla pitää. Kuva oli tehnyt Puolisoon suuren vaikutuksen.
Samoihin aikoihin sattumalta silmiini sattui pikkuilmoitus: " Myydään Bernin paimenkoira, 4,5 kk". Katsomaan päästiin heti ja ostopäätös syntyi koiran katsoessa meitä anovasti.  Pennun emä oli kuollut synnytykseen, collie oli toiminut keinoemona. Hinnanalennusta tuli, kun toisen etujalan valkoinen "sukka" oli liian pitkä. Muuten kelpo yksilö. Kennelistä ostettiin. Koiramme syntymänimi oli Raya, isänä Harley Davidson. Puoliso halusi nimeksi Berry. Berry oli ilonamme 7,5 vuotta, etujalkaan pesiytynyt kasvain vei muutamssa kuukaudessa Berryltä voimat ja raskas päätös päästää koira tuskistaan piti tehdä.
Koti oli tyhjä ilman karvaista perheenjäsentä ja aloin katsella koirailmoituksia. 3.Poika oli työpaikkansa kautta nähnyt ilmoituksen bernipentueen myynnistä ja vihjaisi siitä minulle. Vähän tuota uuden pentukoiran hankintaa piti mielessä harkita, olinhan  täyttänyt 60-v. Toisaalta olin jo eläkkeellä joten päivät pitkät saatoin olla koiran seurana. Ja se minun. Puoliso teki vielä silloin vuorotyötä ja illat yksin kotona eivät oikein tuntuneet mukavilta.
Tuumasta toimeen ja uutta berniä tapaamaan. Pentueeseen oli syntynyt yhdeksän pentua, oli äiti-Jazzin toinen pentue. Kaikilla pennuilla oli musiikkiin liittyvät nimet, meidän koira oli Boogie-Woogie.
Mietimme pitkään uutta arkinimeä tulokkaallemme ja iloisen ilmeensä ja olemuksensa mukaan nimitimme koiramme Hymyksi. Kesällä Hymykin täyttää 7 v. Bernit kun kuuluvat jättirotuihin on elinikäkin tavallista lyhyempi. Berneillä se on keskimäärin tuon 7,5 vuotta. Kasvainsairaudet ovat pääsyy lyhyeen elämään. Meidän Hymy on ollut terve koira, sterilisaatio tehtiin vaikeiden juoksuaikaongelmien takia.

Puutarhakeinussa istumme aina sylikkäin

Pikkulenkin jälkeen kotitienhaarassa ihailemme maisemaa, joskus useita minuutteja.

Sohvalla makailu ei ole oikein sallittua, mutta joskus tulee katsottua sormien välistä.
Eli mitähän politiikkaa tuo Hymy meistä kertoo?

KEVÄTVAIVOJA JA HÖYRYNPÄÄSTÖÄ

Äkäinen selkäkipu on vaivannut muutaman päivän. Lauantaina tehtiin pikamatka Espoo-Järvenpää-Ylöjärvi, vietiin tytöt Espooseen ja haettiin V.Ville.V Järvenpäästä. Matka piti tehdä kiivaalla aikataululla -yhden pysäytyksen taktiikalla- R.Mikael oli jätetty talonvahdiksi matkamme ajaksi, eikä 12-vuotias oikein jaksa olla yksin koko päivää. Koiraakin piti vahtia ja käyttää ulkona. Eli turhia pysähdyksiä piti välttää. Ja sehän kostautui jäykistyneenä selkänä. Yöt ovat olleet hankalia.

Tänään hain apua terveyskeskuksesta, pyydettiin päivystykseen, oli epäilynä muuta kuin selkäkipu ja se tarvitsisi antibioottikuurin. Siellä sitten odotin, neljä tuntia. Kaikki odotushuoneen lehdet tuli luettua, jopa Apu-lehtikin. Kärsivällisyys ei pettänyt, harmitti vain ettei tullut jokin neuletyö mukaan. Sellaista kun aina tapaan mukanani kuljettaa.
Omalääkäri sitten tutki selkäni ja rangan painelu sai polvet pettämään. Normilääkitys eli Panadol 1 mg kolmasti päivässä. Tämä keski-iän ylittäneiden naisten yleinen oireilu -fibromyalgia- vaivaa silloin tällöin minuakin, etenkin keväisin. Nyt oireilu on tavallista rajumpaa eikä aivan tyypillistä. Ärtyneeksi tuo vaiva minut  saa. Puolisollekin kiukuttelin tekemättömistä töistä. Kotiin tullessani ne oli sitten tehty. Selkäkin oli jo parempi. Höyrynpäästö joskus auttaa kummasti moneen asiaan.

Espoonmatkalla sain neulotuksi Tallinnareissulla aloittamani Nalle Aloevera- sukat. Kaksi röyhelöhuiviakin kipuillessani sain tehdyksi, ovat mukavan pehmeitä kaulalla.

VIIKONLOPPULAPSIA

Lastenlapsista kolmanneksi nuorin -P.Sylvi.S- aloittaa koulunsa syksyllä. Eilen oli tutustuminen omaan opettajaan, koulutovereihin ja luokkaan. Minun oli määrä hakea tyttö pyhän ajaksi mummilaan. Ajaessani määränpäähän näin pitkän kiemurtelevan lapsijoukon kulkevan tienviertä pitkin. Olivat toisen päiväkodin eskarilaisia samalla tutustumiskäynnillä kuin P.Sylvi:S:kin. Tuli herkkä olo.

Espoon tytöille oli jo varhain keväällä varattu pitkä viikonloppu -ke-su- mummilassa. Isällä oli pelireissu Saksan mailla. Tuli kuitenkin pieniä mutkia suunnitelmiin.  H.Maria harrastaa cheerleadinìa (ryhmänsä on minien Suomen mestari) ja viimeiset harjoitukset ennen lauantain päätösesitystä oli keskiviikon iltapäivällä. Matkalle tytöt aikoivat puoli seitsemän Pendolinoon, mutta junaan tuli vika ja se pääsi lähtemään yli tunnin myöhässä. Isä, joka saatteli tyttöjä oli jäädä junaan kun ovet eivät auenneet. Vasta Pasilassa pääsi pois.

Kolme tyttöserkusta viihtyvät hyvin yhdessä. Iltamyöhään viihtyivät trampoliinilla, H.Maria sai näyttää osaamistaan nuoremmille. Yksi tramppa on kovassa käytössä jo siirretty sivuun. Uuteen on hankittava vielä turvaverkko. Se tehdään heti huomenna.                                                              

Edellisenä viikonloppuna ja sitä edellisinäkin mummilassa oli pojat -R-Mikael ja V.Ville.V. Pojat viihtyvät peliensä ääressä vähäpuheisina. Naapurin tyttö A. tuli tervehtimään poikia ja äänettömyys jatkui. Kukaan ei puhunut mitään pitkään aikaan, mutta yhdessä olivat. Kukin pelasi äänettömänä omia juttujaan. Vielä viime talvena kommunikoivat, mutta nyt taitaa esimurkkuikä tuoda ujoutta suhteisiin.

Pääasia kuitenkin, että nuoret tapaavat toisiaan, ovathan tutustuneet toisiinsa jo yli kahdeksan vuotta aikaisemmin. Meille ovat  tervetulleita. 

Omaa sydäntä lämmittää aina kun omien poikien lapsuudenaikaiset ystävät käyvät meillä poikia tapaamassa ja meitäkin tervehtimässä. 

Samaa toivon näille nuorille, että säilyttäisivät ystävyytensä. Ystävyys on yksi elämän tärkeimmistä asioista.