KESÄPÄIVÄN RATTOA KOTTIKÄRRYJEN AISOISSA

Neljännen Pojan Toinen Poika täytti tänään 13 v. Laulut laulettiin ja onnet toivotettiin vähän nuhjuisissa oloissa. Kakutkin olivat pikaisesti -30% paikallisesta S-marketista hankittuja.
Sankaria ei vähäpätöinen juhla lannistanut. Lupauksessa on paremmat pidot kunhan päivänpolttavista toimista selvitään.
                                                  Uhkea pioni olkoon sankarille iloksi!

 

                                                   Tai herkkä hämyliljan valkoinen kukinto:

                                               Vai olisiko violetti mieleisempi?

 

Pionipuskan kumarrus päivänsankarille:

 

Jalopähkämökin kurkottelee omat tervehdyksensä:

 

Keltasauramoa on taas ilmestynyt sinne tänne parin vuoden poissaolon jälkeen:

     

Juhlinnan vaatimattomuus oli tämän aiheuttama kiire ja touhu:

Sokkelikaivannon stryrox-silppua keräsin kymmenen säkillistä. Onneksi oli kevyttä pakattavaa. Peräkärry tuli täyteen maanalaista roinaa kattoaan myöten.

 

Minullakin on riittänyt vauhdin hurmaa kun juoksujalkaa olen kärrännyt sepeliä kymmeniä kuormia.

Vielä pari viikkoa sitten kipristelin fibromyalgian vihoviimeisten kipujen kanssa, mutta nyt ei ankara rehkiminen vaivannut erityisesti- tosin aamulla oli selkä hiukan maitohapoilla ja jäykkä.

Enää on pääty täyttämättä, etupihan puoli jo puolivalmistui, eli se paikka johon minulla on uudet suunnitelmat.

Kun vielä saisin sen sanotuksi herra Kukkarollekin. Nyt ei kannata suutaan avata, juosta vain nöyrästi kottikärryjen aisoissa.

Muuten; tarjolla olisi nöyrä ja ahkera vanhempi rouva maansiirtotöihin keskustelupalkalla.

Kokemusta on.

Tuleeko tarjouksia?