Sitä jo aiemmin tuskailinkin.
Kun sanotaan, ettei auta jäädä tuleen makailemaan, niin minäkin päätin ratkaista matkustuspulmani.
Hankin matkakortin, aikataulukirjan ja suurennuslasin, jolla katselen pienipränttistä aikataulu- ja ohjekirjaa, että pääsen oikeaan kohteeseen.
Tänään, kun Kesätyöläinen ja Juoksupoikapuoliso viettivät päivän "Firman" muuttotoimissa, päätin minä korkata matkakorttini ja mennä yksin retkelle Ideaparkiin. Puolison kyydissä pääsin Tampereelle ja kädet täristen ojensin korttini kuljettajalle: "Käytän tätä ensimmäistä kertaa!"
Ideapark -retkeily kesti pari tuntia, luuhasin monessa vaatekaupassa ja tietenkin Eurokankaassa. Ostokseni: pullollinen raikasta vettä, 1,09€
Paluumatkalla sain sanotuksi: "Vaihto". Keskustorilla hyppäsin toiseen Nysseen joka vei kuuden kilometrin päähän kotikulmilta. Puoliso piti värvätä hakumieheksi kyläkaupan pysäkiltä.
Päätinkin opetella lisää matkantekoa ja peruin hakijan. Oikean pysäkin lähestyessä painoin stoppia, mutta kuljettaja pyyhälsi ohi. Voihan ...
Kävelin takaisin oikealle pysäkille ja odottelin hetken uutta Nysseä, joka vihdoinkin veisi kotipysäkille.
Olen ladannut vain ABC-vyöhykkeille maksua, ja oma pysäkki on D. Mistä näitä kaikkia tietää...
Taas maksoin ja kysäisin: "Paljonko veloitit?" "90 senttiä."
Nysseuudistus on tuonut huomattavan halvennuksen matkoihin, vaikka monta kertaa pitää autoa vaihtaa ja selvittää mihin mikin numero vie. Nyt saa seniorikin hyvän alennuksen Nyssematkoillaan 9-14 välisenä aikana.
Kaupunkiseikkailun jälkeen oli hetki aikaa istahtaa pihakeinuun sukankutimen kanssa.
Olen hiukan levottomassa olotilassa kun luulen päässeeni "rinkiin". Nimittäin elokuun alussa syntyvien berninpentujen varausrinkiin. Tietty jännitys ei hälvene sinistä taivasta kirsikkapuun latvuksen välistä katselemalla. Koska tipahtaa/tapahtuu-ajattelen.
Olotilani on kuin naisella, joka saanut nähdä ++ tietyssä testitikussa. Minun aikanani ei mitään testitikkuja käytetty, se oli siinä ja sillä selvä. Neljä kertaa.
Tämä tunnetila vie kuten plussien löytäjiä vauvantarvikehyllyille, minua ihan väkisin joka kylän Musteihin ja Mirreihin katselemaan pantoja, leluja ja kantokoppia. Tai eihän Berniä missään kopassa kannella.
Vaateasiaakin on tullut mietittyä, että minkälainen sadeasu ja heijastusliivi jne.
Nimilistaa on pohdittu ja vaikka mitä. Koiranlelulaatikkokin on jo esille kaivettu.
Tämä koiranpennun hankinta kypsyi aika nopeasti muutamastakin syystä:
-meillä on ollut kova ikävä Hymyä. Yli vuosi on oltu koiratta.
-puolisolta- herra Kukkarolta lähtee juoksupoika/päivystystyöpaikka Tampereelle tällä viikolla. -alkaa toimettomuus ja sitä on Puolison vaikea hyväksyä
-yhteisellä päätöksellä peruttiin oma muutto Tampereelle kerrostaloon.
-pienet lapset ovat kasvaneet nuoriksi, joten apukäsiä on tarjolla.
-kun oltiin ilman koiraa, ajateltiin, että nyt sitten voimme matkustella jne. Katin kontit, ei olla matkusteltu yhtään enempää.
-olemme vielä hyväkuntoisia ja terveitä
Oma ikä vähän arvelutti ison pennun ottoa, mutta entinen kahden bernin kokemuksemme auttanee. Ja tämä ikä (70) toi kummasti lisää itsevarmuutta ja uskomista omaan osaamiseen.
Nyt on koiralle aikaa, kun on kaksi oloneuvosta hemmottelijoina.
Ulkoiluttajan puutteesta ollaan kärsitty, koira toisi siihen toivotun avun.
Ja tällaisen kaverin viereen miellellään päiväunillekin pötkähtäisi.
Uskotteko?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti