tiistai 5. heinäkuuta 2016

VANHASSA VARA PAREMPI JA NYT SE ON TÄYTETTY

Me, puoliso-herra Kukkaro vm 1945, ja minä- rouva Myttynen vm 1946, olemme lähes viidenkymmenen vuoden yhteiselon jälkeen oiva parityöskentelypari.
Toistemme lisäksi meillä on hyvinsäilyneitä työkaluja vuosikymmenten takaa, rakentamisen ajoilta, vuodelta 1977


Kuten nämä Rautakauppa Toikkoselta (sama 60-vuotias K-rauta Toikkonen on edelleen hovihankkijamme)
 ostetut jo rähjäiset, isot, painavat kottikärryt. Tällä kärrättiin aikoinaan sokkeliin betonit.
Näiden ergonomia on erinomainen, isokin kuorma sepeliä minunkin käsissä kulkeutui kaatumatta.

 Kevyet peltikärryt olivat jotenkin kummalliset, ei hyvät, mutta ei kelvottomatkaan. Meillä molemmilla kuljettajilla oli samanlainen tuntemus; outo ergominen suunnittelu, aisat liian leveällä tai alhaalla. Halvat kärryt.


Mutta rautaharava, se vasta hyvä oli hiekan seulonnassa ja tasoituksessa. Haravakin -vai harako se on- on vuosimallia 1977. Yksi piikki jo oli vähentynyt joukosta.

Kolmannet peltiset 25 euron puutarhakottarit olivat oikein kelvolliset ja hyvin kulki sepelikuorma kyydissä.

                          

                                           Nyt niissä odottaa villiviini istuttamista nurkan taakse.

                                                 Neljännetkin kottikärryt minulla on:


 Näiden kuljetusmukavuus on -sanonko mitä... Hyvä näissä on säilyttää puutarhatyökaluja ja kuljetella vaikka lantavettä... Olen nämä ostattanut äitienpäivälahjaksi itselleni...

Toimivat työvälineet ovat A ja O, kuten rakentamisenaikainen tasakärkilapio, sillä sepeli siirtyi joutuisasti kottikärryihin ja satavuotias perunakuokka. Kuokanvarren on veistellyt aikoinaan  joku renkipoika omalla puumerkillään. Kuokan lahjoitti ystävämme Seppo kun kotimökkinsä Ruovedeltä myi.


Kuokka oli paras työkalu sokkelihiekan siirtelyssä, kuokan varren muoto antoi parhaan työskentelykulman:


                                           Nuorisokin kävi töitä ihmettelemässä ja auttelemassa.


    21x1,5 juoksumetriä oli kaivausta, reilu neljä tonnia mursketta vanhoilla kottareilla ja kahden lähes vanhuksen toimin kolmessa päivässä saatiin tehtyä ilman suurempia häslinkejä.


                                                      Nyt se on täytetty!

ps. viimeistelytyöt tehdään kunhan maa laskeutuu paikoilleen.

ps. naapuri kävi tuomassa jotakin laitetta jolla porataan iso reikä tarkistuskaivoon tai johonkin. Naapuria ihmetytti meidän urakka, ettäkö käsipelilläkö te...? Pojallansa on vähän leikkikaivuria isompi työväline, olisiko se meille sopiva kun vielä odottaa kahdeksan tonnia pihamursketta...

ps. tulipas minulle miehekäs olo kun olen paneutunut syvästi näihin maanrakennuspuuhiin...

Sellaista tämä elämä on kun periaate on "Minä itte!"

2 kommenttia:

  1. Monet vanhat työkalut ovat näitä uusia parempia. Kestäviksi tehtyjä ja työntekoon paremmin soveltuvia, kuin monet uudet härpäkkeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kesähuoneen ikkunalaudalla on juuresta tehty härkin ja sokerisakset, tiskikaapissa juurisuti: tykkään ja käytän näitä vanhoja esineitä, taidan niitä ihan rakastaa!

      Poista