perjantai 1. heinäkuuta 2016

MATKAPÄIVÄ JA KOKEMUKSIA NYSSEMATKAILUSTA

Lomalapsen mummilaloma päättyi tänään. Tulevalla viikolla avautuu päiväkoti ja viimeiset ajat päiväkotilaisena. Elokuussa alkaa Emminkin opintaival. Nyt on jo nimikkeenä oppilas. Äiti olisi voinut tyttönsä kotiin hakea, mutta minulla oli virkistysvajetta ja halusin päästä vähän mualimalle. Edes Pukinmäkeen.
Juna-aikatauluja tuntitolkulla selvitellessä löytyi sopiva juna, jolla oli Tikkurilasta hyvät yhteydet Pukinmäkeen. Ja sama takaisinpäin.
Illalla myöhään oli herra Kukkaro saanut tekstiviestin, että lauantaiaamuna tulisi urakoitsija kaivurinsa kanssa pyydettyihin toimiin.
Lähtöaamun touhuja se tieto oli sekoittaa kun yllättävät kiireet sekoittivat ajatuksia.
 Vetolaukku oli pakattu, lomalaisen kainalossa oli pehmokissa ja minulla monta kassia ja pussukkaa kannettavana. Matka kohti Tampereen rautatieasemaa alkoi.
Uimarannan kohdalla kysäisin: "Missä Emmin matkalaukku? Toik sää sen?"
 "Emmää mitää tuanu kun tässä oli muuta järjestettävää."
V-70 peräkärryineen ympäri ja laukkua hakemaan. Että taas pitikin...

Junamatkalle oli varattu monta viihdykettä.


                                                  Ja herkulliset välipalat hammastikunnenässä.

               Minulle kahden polven konduktöörin jälkeläisenä junakyyti on mieluista matkantekoa.



Tikkurila oli minulle ennestään tuntematon asema, oikea lähijuna kuitenkin löytyi ja lomalainen pääsi kotiinsa.

Toista junaa odotellessa ehdin kevytlounastaa asemaravintolassa.


Ja katsella kaikessa rauhassa tulevia ja meneviä kansalaisia.


Paluumatkalla vieressäni istuva nainen vastasi Riihimäellä puheluun, puhelu jatkui kun jäin junasta Tampereella, juna jatkoi matkaa Pieksämäkeen...

Lukuelämyksiinkin keskityin:
KonMari oli tarjouksessa ja kun sen ajatussuunnan kannattajaksi olen hurahtanut, niin pitihän kirjakin hankkia.


Toinen oppikirjani oli Nysse- opas. Sitä luin suuren ärtymyksen vallassa jo eilisestä lähtien. Tämän päivän lukuelämys ei mieltä parantanut. 
Jo varhain keväällä kuntalaisia on valistettu erilaisin tiedotuslehtisin ja -tilaisuuksin Tamperen seudun joukkoliikenteen uudistuksesta. Yleiskuva minullakin muutoksesta on ollut, mutta eilen sitä ensimmäistä kertaa kokiessani olen tyrmistyksen vallassa.
Meiltä ei enää pääse Tampereelle eikä sieltä meille yhdellä kyydillä!
 Puolimatkassa on autonvaihto eikä äkkikatsomalla tiedä minne se Nysse vie. Tai mistä tuo. Ja mitä maksaa?
Emmin kanssa haluttiin kokeilla Nysseä ja Pappa meidät Tampereen puolelle pysäkille vei.
"Yksi lapsi ja aikuinen!" -sanoin kirkkaasti nyssekuskille joka antoi vitosesta 50 senttiä takaisin.
Samoin takaisintullessa.
Lukuelämys minua sitten valisti, ettei alle 7-vuotiaasta mene Nyssessä maksua. Arvaa harmittiko!

Tämä joukkoliikenteen uudistus tarkoittaa minun ja muiden peräkylien mummojen elämässä sitä, että kylille lähtiessä on aina oltava aikataulukirja nenän alla, ja jopa ymmärrettävä mitä mikin rivi tarkoittaa. Suurennuslasi ja taskulamppukin on  käsilaukkuun hankittava. Ensitilassa!

Tulevia harrastuksia tämä tulee haittaamaan, kun joutuu useampaankin kertaan autonvaihtoon ja turhiin odotteluihin.

Eiköhän tämä riitä tästä harmista?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti